Kävin keskeyttämässä ortodoksiystäväni hyvässä vauhdissa olleen paaston.
Paaston perimmäinen idea ei ole kiduttaa lihaansa, vaan järjestää elämään tilaa mietiskelylle, hiljaisuudelle ja laupeudenteoille. Ortodoksiystävällä oli tilaisuus osoittaa laupeutta ottamalla vastaan minut ja yhteinen ystävämme. Hän sai syöttää ja juottaa meitä muutamana päivänä, nautimme siis myös muutaman lasillisen viiniä vierailumme aikana.
Syy paastosta kirjoittamiseen on siinä, että edellisen postauksen kommenttilaatikkoon oli yllättäen ilmestynyt kysymys siitä miten katolilaiset paastoavat. Isä Teemu on antanut paastonkäskyn. Keskiviikko ja perjantai ovat katolilaisille paastopäiviä aina, mutta nyt pääsiäisen edellä on mahdollisuus kiristää vyötä, vähentää syömistä ja antaa säästyneet rahat esim. Caritas järjestön kautta jonnekin, missä niiden avulla voidaan vähentää inhimillistä kärsimystä. Sen lisäksi voisi antaa aikaansa sairaille, yksinäisille jne.
Minua aina naurattaa paastokäskyn tämä osa:Ei ole katsottava synniksi, jos joku ei täytä katumusvelvollisuuttaan jonain perjantaina. Vakava aikomus katumuksen harjoittamiseen on kuitenkin velvoittava. Mutta kirkkokuntiin kuulumaton kotifilosofini ei nähnyt peräkaneetissa mitään huvittavaa. Hänen mielestään siinä on vinha ero, yrittääkö joku tosissaan paastota, mutta epäonnistuu, vai viittaako jo alunperin kintaalla koko hullutukselle. Oma paastoni on ollut vähän sitä sun tätä, mutta vakava aikomus on ollut. En tiedä luetaanko minulle ansioksi se, etten syö lihaa muutenkaan, en edes hevosenlihaa.
Paaston perimmäinen idea ei ole kiduttaa lihaansa, vaan järjestää elämään tilaa mietiskelylle, hiljaisuudelle ja laupeudenteoille. Ortodoksiystävällä oli tilaisuus osoittaa laupeutta ottamalla vastaan minut ja yhteinen ystävämme. Hän sai syöttää ja juottaa meitä muutamana päivänä, nautimme siis myös muutaman lasillisen viiniä vierailumme aikana.
Syy paastosta kirjoittamiseen on siinä, että edellisen postauksen kommenttilaatikkoon oli yllättäen ilmestynyt kysymys siitä miten katolilaiset paastoavat. Isä Teemu on antanut paastonkäskyn. Keskiviikko ja perjantai ovat katolilaisille paastopäiviä aina, mutta nyt pääsiäisen edellä on mahdollisuus kiristää vyötä, vähentää syömistä ja antaa säästyneet rahat esim. Caritas järjestön kautta jonnekin, missä niiden avulla voidaan vähentää inhimillistä kärsimystä. Sen lisäksi voisi antaa aikaansa sairaille, yksinäisille jne.
Minua aina naurattaa paastokäskyn tämä osa:Ei ole katsottava synniksi, jos joku ei täytä katumusvelvollisuuttaan jonain perjantaina. Vakava aikomus katumuksen harjoittamiseen on kuitenkin velvoittava. Mutta kirkkokuntiin kuulumaton kotifilosofini ei nähnyt peräkaneetissa mitään huvittavaa. Hänen mielestään siinä on vinha ero, yrittääkö joku tosissaan paastota, mutta epäonnistuu, vai viittaako jo alunperin kintaalla koko hullutukselle. Oma paastoni on ollut vähän sitä sun tätä, mutta vakava aikomus on ollut. En tiedä luetaanko minulle ansioksi se, etten syö lihaa muutenkaan, en edes hevosenlihaa.
Tekstit
Kiva, kun vastasit! Eipä ole kommentteja ropissut. Ei taida nykypäivänä kristillinen paasto vedota, lähinnä laihdutuspaastot vaan, vaikka nekin on kai vähentyneet. Harmi.
VastaaPoistaKatolisilla vaikuttaa olevan kevyt paastonäkemys (Ottaa huomioon ihmisen rajallisuuden) näin nopeasti ajatellen, mutta jos sitä noudattaa kunnolla, on siinäkin tietysti tekemistä.
Ja ainahan voi vedota siihen "vakaaseen aikomukseen", jos paasto menee pieleen. Mutta eihän tässä mitään pisteitä olla keräämässä. Aikomus ja yritys on hyvä alku, ja ihmeesti se palkitsee, jos jaksaa ja ehtii syventyä ja hiljentyä, ja karsia siinä sivussa turhia makupaloja.
Laupeudenteot kuulostaa ihanan vanhanaikaiselta sanalta! Osoittaa laupeutta sanoin ja teoin, siinäkin on tekemistä.
Hyvää ja inspiroivaa paastonaikaa!
Sanna
Joskus käy mielessä että ruokapaastot eivät ehkä ole minulle se kaikkein toimivin juttu kun yleensä en juuri ruokaa ajattele niin paastoaikana tulee kiinnittäneeksi enemmän huomiota ruokaan kuin tavallisesti, ja se ei kai ole tarkoituksena (yleisesti olen sekasyöjä, kun yksin asuu eikä ole pakastinta niin ruokailussa työpaikkaruokala, takeaway ja einekset noudattavat huomattavaa roolia ja noiden kanssa ei vegetaristiksi ryhdytä).
VastaaPoistaJa tosiaan vieraanvaraisuus tapaa mennä paaston ohi eli myös jos toinen lyö ruokaa eteen niin ei auta ryhtyä nitkailemaan että olen paastolla (moni kirkon opettaja itse asiassa suhtautuu hyvin kielteisesti mihinkään synkistelyyn että ripotellaan tuhkaa päällensä ja julistetaan paastoavansa ankarasti, mieluummin pitää iloita).
Hei Sanna, ehkä pitää olla iloinen siitä, ettei heti lennä kuraa naamaan, kun kirjoittaa katolilaisuudesta ja paastoamisesta. Sitäkin kun välillä saa vähän pelätä, että mitähän nyt taas saa kuulla, kun tämmöisiä selostaa. Katolilaisilla on tosiaan käytössä monia muitakin vanhanaikaisia sanoja kuin laupeus. Hyveitäkin siellä harjoitetaan. Kuka nykymaailmassa kilvoittelee hyveellisessä elämässä, sehän on naurettava ajatuskin...
VastaaPoistaSinä onnenpekka hdcanis, kun et joudu ajattelemaan ruokaa. Minä taas välillä en muuta ajattelekaan. Siksi olen kyllä itse ajatellut vähän samansuuntaisesti, ruokapaasto ei ole paras, koska siinä helposti ajatus kiertyy jälleen ruokaan. Mutta jonkinlainen pattitilanne tässä on taas lähellä, koska paastoaika hupenee ja minulla on vain hyviä aikomuksia.
Joo, olen paastoaikana kuitenkin nyt vähentänyt punaisen lihan melkein olemattomiin (mitä nyt perjantaina kaveri juhli ja tarjosi ruokaa, niin söin myös possua) ja kahvinjuontia yhteen kuppiin päivässä.
VastaaPoistaSamoin en ole paaston aikana lähtenyt kovasanaisesti väittelemään netissä mistään vaikka ajoittain mieli on tehnyt :)
Ja kyllähän nuo olisivat tietysti mukavia asioita toteuttaa myös tavallisella ajalla...
Niin, ei kai se kovin modernilta kuulosta puhua laupeudesta, kilvoittelusta tai hyveiden harjoittamisesta, mutta minun korviini se kuulostaa kyllä hyvältä. Jospa ne sanat ja niiden sisältämät merkitykset kokevat renessanssin. Taitaa olla turha toivo, mutta saahan sitä haaveilla.
VastaaPoistaVai tulee kuraa herkästi naamalle, kun kertoo vaikkapa paastosta tai katolilaisuudesta. Voi, se on tietysti ikävää!
Olisko siinä samaa kuin jenkeillä, kun he joutuvat heti vastaamaan USA:N ulkopolitiikan kiemuroista vuodelta yks ja kaks. Katolilaiset taas paavien tekemisistä ja katolisen kirkon historiasta ajanlaskun alkupuolelta asti. On niinkuin olis syytettyjen penkillä aina, kun suunsa avaa siihen suuntaan.
Ruokapaasto on kieltämättä ongelma. Itse en teekään enää mitään "ei saa syödä mitään makeaa"-sääntöjä, koska silloin en paljon muuta ajattelekaan kuin makeita herkkuja. Koetan vaan yksinkertaistaa sapuskan laittamista, ja jättää ylimääräsiä makupaloja vähemmälle. Ainakin sen verran, etten ole ruoasta turtana. Maha täynnä on nimittäin aika hankala hiljentyä ja mietiskellä.
Jaatteko te katolilaiset keskenänne kokemuksianne paastosta? Saatteko siinä tukea toisiltanne? Vai onko paasto myös katolilaisilla harvinainen juttu?
Sanna
Hdcanis, olen samoilla linjoilla noiden nettiväittelyiden kanssa, mulla jäi niiden suhteen paasto pysyvästi päälle jo joitakin vuosia sitten. On tehnyt ihan hyvää.
VastaaPoistaSanna, on siinä varmaan jotain samaa. Ei siitä kauaa ole, kun olisi pitänyt ottaa kantaa johonkin vääryyteen, mitä oli tapahtanut Etelä-Amerikan katolisessa kirkossa. Ja tosiaan puhuttiin niinkin yksilöidystä asiasta kuin Etelä-Amerikka, jossa on aika monta maata ja seurakuntaa. Että olenko minä ja missä määrin olen vastuussa siitä mitä joku pappi on siellä tehnyt tai sanonut. Mutta ymmärrän, että jollakin syvällisellä tasolla kaikki ihmiset ovat yhteydessä toisiinsa uskontokunnista riippumatta ja siksi minunkin tehtäväni on kantaa muiden erehdyksiä niin kuin muut joutuvat kärsimään minun erehdysteni vuoksi.
Kyllä me jaamme kokemuksiamme. Me käännynnäiset valittelemme keskenämme, että kun ei oikein suju. Ja pitempään vaeltaneet antavat hyviä neuvoja, joista ei ole kovin paljon hyötyä... Sinun paastosi kuulostaa järkevältä.