Olen Golbergin kirjoitusfilosofian ystävä, mutta täytyy silti sanoa, etteivät tällaiset mietelauseet välttämättä ole niin helppoja toteuttaa kuin mitä ensi silmäyksellä voisi ajatella.
Kun seuraa rakkauttaan, se saattaa lähteä viemään suuntaan mikä käytännössä merkitsee monien tuttujen ja tärkeidenkin asioiden jäämistä yhä kaueammaksi taakse. Yhteys niihin jotka joskus olivat hyvinkin tärkeitä, alkaa hiipua, vaikka kukaan ei sitä erityisesti toivo. Siten saattaa joskus myös hyvin paljon surua sisältyä siihen havaintoon, että on päässyt lähemmäksi sitä mitä kaipasikin.
Tekstit
Olet ihan oikeassa, se voi merkitä sitä, että täytyy jättää taakseen itselle tärkeitä asioita ja ihmisiäkin.
VastaaPoistaToisaalta jos mietin omia ratkaisujani, niin kaikista vaikeinta, hetikittäin tuntuu että mahdottominta, on jättää taakseen ne painolastit, joita itse kantaa. Esimerkiksi satuttaneet sanat tai negatiivinen mieli. Ne vain tunkevat aina jonkun nurkan takaa taas elämänpiiriin, vaikka luuli jo unohtaneensa.
Tällaiset esteet saattavat olla pahempia kuin ne, että joutuisi luopumaan hyvistä asioista. Monesti hyvät asiat, jos ne on oikeasti hyviä, saa kompromissilla myös mahdutettua mukaan. Ei tietenkään aina.
Itse olen kokenut, etten ihan omin avuin niistä painolasteista pääsisikään. Ja ympärilleni kun katson, huomaan että niin on monen muunkin laita. Vanhuuskaan ei välttämättä tuo viisautta, vaan vanhat ihmiset jauhavat ja märehtivät muinaisia loukkauksia. Jonkinlainen eheytymisprosessi on mielestäni ainoa mahdollisuus, vaikka nykyäänhän ei saa edes käyttää ko. sanaa.
VastaaPoistaTuo on joskus todella vaikea noudatettava! Sehän tarkoittaa sitäkin, että joskus joutuu laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Tästä tykkään, tätä inhoan, mutta tätä rakastan. Mutta entäs, jos jostain puolikivasta tai jopa epämiellyttävästä saakin palkkion, vaikkapa vakautta elämään, aseman tai vaikutusvaltaa? Tai jos ympärillä olevat ihmiset kannustavat muualle kuin sitä rakkautta kohti? Entä, jos alkaa epäillä omaa rakkauttaan?
VastaaPoistaSilti: on hyvä ainakin miettiä, mitä rakastaa. Ja mitä seuraa ja miksi. Sitten voi ehkä päättää, jatkaako polullaan vai muuttaako suuntaa.
Ohjeen noudattaminen vaatii luottamusta siihen, että se mitä ihminen rakastaa myös takaa elannon, tai jos ei takaa, se on sen arvoista kuitenkin. Se vaatii kykyä heittäytyä, ottaa riski. Luulen, että aika useinkin ihminen joutuu rakkautensa kanssa ristiriitaan. Myös epäilykset kuuluvat kuvioon. Mutta luulen, että moni ihminen ei päästä tilannetta edes sinne asti, että tosissaan miettisi tuon sisäisen äänensä kuuntelemista ja noudattamista. Jo sitä ennen ehtii monta kertaa tulla mieleen ne lukuisat järkevät varaukset joiden tähden ei kannata heittäytyä tällaiselle matkalle.
VastaaPoista