No en tasan trimmaa

28.

Edes vanhana ei saisi antaa pillunkarvojensa rehottaa, se siitä länsimaisen naisen vapautumisesta.


29.

Vapaan markkinatalouden paradoksi:
Vapaus johtaa tarjonnan samankaltaistumiseen ja lopulta vaihtoehdottomuuteen.



***

Aforismikone yskii pahasti. On vappu, päätä särkee. Olen yksin kotona. Juhlat ovat jossain muualla.  Tuo pillunkarvajuttu liittyy siihen, että äidin luona käydessä luin eläkeläisten lehdestä ohjeita kuinka vanhusten pitää trimmata häpykarvansa. Pitkänä roikkuvat harmaat karvat ovat epäesteettisiä. Kohta varmaan suorastaan epäeettisiä. Siistitty mirri kuuluu kansalaisvelvollisuuksiin.

No en tasan trimmaa

Oma taivas

27.

Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.
Monet aikuiset tuntuvat ottavan tämän kirjaimellisesti, varsinkin taas vappuna.

***

Oma taivas

25.

Rakasta vihollistasi, sillä vihollisen kanssa kamppaileminen antaa elämällesi tarkoituksen niinä hetkinä, kun se varsinainen isompi tarkoitus näyttää jäävän hämärän peittoon.


26.

Teeskentelen, olen siis olemassa.

***


Kukaan ei kai huomannut, että eilen unohtui aforismi. Nyt piti siis vääntää kaksi. 

Hei tämmöiset on tulossa syksyllä!

Johannes ja Jura kertoo pienen pojan ja dinosauruksen ystävyydestä. Kaikenlaista voi tapahtua, kun hetkeksi unohtaa, että mikä on mahdollista ja mikä ei.

Kaivatut taas kertoo kolmesta ihmisestä jotka kaikki kaipaavat tytärtään.  Nettikaupan sivuilta siis löytyy tiedot. Kirjat ilmestyvät syksyllä. Arvostelukappaleista kiinnostuneet voivat ilmoittautua vaikkapa minulle kirsti.ellila(ät)gmail.com

Onkohan minulla ollut jokin tähtitaivaskausi, kun kummassakin kirjassa on tuollainen kansi ja tarinoissakin tuijotellaan yötaivaalle ja etsitään sieltä suuntaa.

Hei tämmöiset on tulossa syksyllä!

tunnustettu kirjailija

Sain tämän Elli-Jasmiinilta, kiitos piristyksestä!

24.

Pienin yhteinen jaettava loppui
sanoi ahkera jakaja
kun Facebook-tilinsä sulki.


***

Voin selittää sisällöntuotantoni heikkoa hinta-laatusuhdetta sillä, että olen paastonnut tänään. Eiväthän nämä päivitykset teille mitään maksa, mutta kun aikakin on rahaa, niin sikäli.

***


Kiitos kirjastoapurahalautakunnalle muutaman kuukauden työrauhasta. Saan vähemmän kuin viime vuonna, mutta en sentään jäänyt kokonaan ilman, mitä ehdin jo vähän pelätä, sillä niin ahkera kuin olinkin viime vuonna, huomasin selvitystä tehdessäni kirjoittaneeni aika tavalla jotain muuta kuin olin hakemuksessa suunnitellut. Mutta kaksi romaania, näytelmä, novelli ja artikkeli, eikö siinä ole kuitenkin riittävästi.

***

tunnustettu kirjailija

Piin elämä

23.

Epänormaali on normaalia.

***

En tiedä pitäisikö olla pahoillaan siitä, että kun pitkästä aikaa pystyn eläytymään, suorastaan heittäytymään romaanin maailmaan, nauramaan, liikuttumaan ja huudahtelemaan mielessäni: juuri näin, tiedän tunteen, olen kokenut samaa, kysymyksessä on ylikansallinen menestysteos, josta on leivottu myös elokuva.

En ole nähnyt elokuvaa ja kirjaankin tartuin vain siksi, että jossain kirjoittajaryhmässä joku ihminen sanoi toistamiseen en edes muista kenelle, enkä minä tähden, että lue se Piin elämä, se romaani kertoo juuri tuosta asiasta. En muista mistä asiasta. Mutta Piin elämä, Piin elämä, se jäi takomaan takaraivoa ja kun kirjastossa näin romaanin palautushyllyssä, otin sen mukaan ja luin parissa iltapäivässä riemastuneena kuin lapsi.

Piin elämä

Paralleeli

22.

Syntiinlankeemuskertomus: Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti.
It-ajan sovellutus: Silloin anonyymit huomasivat, että heidän ip-numeronsa olivat jäljitettävissä.

***

Tuli vaan mieleen.

Paralleeli

täältä pesee vaikka mitä noloa

21.

Ihminen ei enää pelkää syntiä, vaan noloutta.
Synnit saa anteeksi, mutta kuka armahtaa häpeästä?

***

Tämä siksi, että luin Kirsti Kurosen Ammeiden ajan.

Kirjaa on kehuttu mm. Kirjavinkeissä.

Kaimani kirjoittaa sensuellisti. Olisiko tässä jotain ranskalaista kepeyttä? Mieleen tuli Anna Gavaldan romaanit, vaikka Gavalda kirjoittaa tiiliskiviä. No kuitenkin, päähenkilö Iiris pohtii sellaisia sanoja kuin Elämä ja Rakkaus, joiden käyttäminen olisi noloa. Tämä kolahti, koska minulta on tulossa syksyllä romaani, jossa ei muusta puhutakaan kuin elämästä ja rakkaudesta ja kuolemasta ja kaipauksesta. Tajusin, että kyllä taas saa olla syksyllä nolona, koska  romaanihenkilö Iiris on tietenkin oikeassa, kaikki tuollainen on noloa.

Mistä tuli mieleen Kari Hotakainen jota haastateltiin televisiouutisissa. Hän totesi, että on vaikea ymmärtää elämän lahjaa. Siinä tuli siis Hotakaiseltakin peräti kaksi noloa sanaa peräkkäin. Mutta ehkä hän saa käyttää tällaisia sanoja, koska hän on ollut kolarissa.

Minäkin olen tavallaan ollut kolarissa, joten olen ottanut myös itselleni oikeuden käyttää sellaisia sanoja kuin elämä ja kuolema ja rakkaus ja viha.

täältä pesee vaikka mitä noloa

Hegemonia

20.

Joskus valehtelu on sitä, että kertoo totuuden.

***

Ei kovin omaperäinen. Kirjailijan tehtävä on valehdella kertoakseen totuuden, sitä toitotan kursseilla.

Totuus ja valhe ovat hankala pari, eikä aina ole läheskään selvää kumpi on kumpi. Tietyllä tavalla mullistavia ovat hetket, kun yhtäkkiä tajuaa uskoneensa vuosikymmenet valheeseen.

Olen huomannut, että kaunokirjallisuus on ilmeisesti aika usein poliittista. Poliittinen ymmärrettynä laajemmin kuin pelkkänä puoluepolitikointina.  Yhteiskunnassa taistellaan hegemoniasta. Pitäisi taas lukea Gramscia.

Hegemonia

Nykyaika

19.

Rehentely maan perii.

***

Nykyaika

Etuoikeutettu

18.

Jotain vikaa navigaattorissa, sanoi tsetseeni Bostonin pommi-iskusta.

***
Tässä voisi taas soimata itseään mauttomuuden huippua lähentelevästä lauseesta joka ei ehkä ole aforismia koskaan nähnytkään, mutta kun en yhtään ymmärrä miten Tshetshenian itsenäisyyttä auttaa tällainen paukautus Bostonissa.

***

Eilen päättyi yksi kirjoittajakurssi, sain kaikilta kurssilaisilta henkilökohtaisen kirjeen ja sitten yhteisen lahjan ja vielä lahjakortinkin, enkä ollut lainkaan osannut aavistaa olevani niin suosittu. Kun olin hetken riemuinnut suosiostani, tulin ajatelleeksi että ehkä kysymys on enemmän siitä, että kurssilaiset ovat poikkeuksellisen hyväntahtoisia ihmisiä ja halusivat päästää minut hyvillä mielin kesälaitumille.  Mikä kyllä onnistui, koska olen ollut kohtuullisen hyvätuulinen ja jotenkin rentoutuva kaikista maallisista murheista huolimatta.

Sitä paitsi, ihan käsittämätöntä, sain Kirjallisuuden edistämiskeskukselta anomani apurahan. Ihan tuosta vain. Anoin avustusta kannettavaan tietokoneeseen voidakseni kirjoittaa kesä-asunnollani. Ajatelkaa. Olenko vähän etuoikeutettu, mitä.

Etuoikeutettu

aidot asiat

17.

Timantteja kannattaa väärentää
koska on olemassa aitoja timantteja.

Rakkautta kannattaa väärentää
koska jokin meissä tietää,
että oikeaa rakkautta on,
vaikka se mitä meille kaupataan rakkautena
on valhetta.
***

Lisäys: Oikein hyvää aforismin päivää! Kiva juhlia sitä tällaisena aforismivauvana.

aidot asiat

Allenin hengessä

Olen kaksikymmentä vuotta toiminut tässä ammatissa, ja vasta nyt olen keksinyt idea-arkistointimenetelmän. Opin sen Woody Allenilta. Hän kirjoittelee ideat lappusille ja säilöö laput muovikassiin. Kun on uuden elokuvan aika, hän kaataa kassin sisällön sängylle ja ryhtyy käymään lappuja läpi. Jokin niistä poikii seuraavan elokuvan. Muut laput säilötään takaisin pussiin.

Minä varmaan ehdin tehdä tätä työtä viisitoista vuotta ennen kuin tuli edes mieleen, että päähän pälkähtäneet ideat pitäisi säilöä johonkin. Oletin, että alitajunta olisi paras säilö. Luulen, että se oli silkkaa typeryyttä.

Jossain vaiheessa aloin kirjoitella ideoita muistikirjoihin, mutta siinä on se ongelma, että ideat ovat muistikirjoissa muun roinan joukossa ja muistikirjat puolestaan ympäri asuntoa, tai asuntoja (kesämökkikin on) ja minä siis en koskaan tiennyt missä ne ovat.

Allenin inspiroimana otin Salmelta saamani puisen pienen lippaan varastoksi. Aina kuin saan idean, kirjoitan sen lapulle ja lapun sullon lippaaseen. Lipas on tietyssä paikassa. Aina siinä samassa. En siirrä sitä mihinkään.

Minulle on parissa kuukaudessa kertynyt jo aika monta ideaa, joita voisi jossain vaiheessa hyödyntää. Tänäänkin sain idean. Tai ehkä se ei ole ihan idea, mutta sinne päin. Huomenna on Hermogenes nimisen marttyyrin nimipäivä. Heti alkoi mielessä elää nuori mies, ehkä vähän Antti Nylénin tapainen. No Nylén ei ole enää kovin nuori, mutta tämä olisi. Voisi olla siis tyylikäs, vähän outo murrosikäinen poika. Herkkä jne. Siis Hermogenes marttyyri.

Minusta on tosi kiva, kun on kaikki munat samassa korissa, mistä tuli mieleen tämän päivän aforismi, joka luultavasti ei vielä sinkauta minua kiintotähdeksi suomalaisten aforistikkojen taivaalle, mutta tärkeäähän on antaa anonyymeille kommentaattoreille mahdollisuus taas tuntea henkistä ylemmyyttä minua kohtaan.

16.

Ei kannata laittaa kaikkia munauksia samaan koriin.

Lisäys:

Leena Lumi on esitellyt Kariston Puutarhamaailma 2013 teoksen. Minunkin hieno kertomukseni on siellä joukossa, kuten myös kollegoiden Kirsti Kuronen ja Anneli Kanto.

Allenin hengessä

Välillä keittää, välillä paistaa, joskus kärähtää pohjaan

15.

Olen taikina
jota elämä vaivaa.
Nostata varovasti
ettei lässähdä.


***
 

Välillä keittää, välillä paistaa, joskus kärähtää pohjaan

Kuumatkailija

14.

Onnistumisesta tietää eniten se
joka ei itse yritä mitään.

***

Tämä ei taida olla kovin omaperäinen, eräänlainen kansanviisaus, joka on tullut perskohtaisesti todeksi havaituksi sen jälkeen, kun olen itse alkanut jotain yrittää.

Kevättä pukkaa. Opinnäytetöiden pino pöydällä kasvaa. Luulen, että sairastin lauantaina noro-viruksen, yksi ainutkertainen päivä piti pitkin hampain luovuttaa sairaudelle.

Viimeistelen syksyllä ilmestyvää romaaniani Kaivatut. Ajattelen keskiafrikkalaista poikaa, johon tutustuin. Oli ollut Suomessa kuukauden. Mietin oliko saanut kuumatkailijan mukaan nimensä. Nyt hän käytännöllisesti katsoen on joutunut melkein kuun veroiseen paikkaan. Ja Hawking sanoo, että ihmiskunnan on valmistauduttava muuttamaan avaruuteen.

On hetkiä, kun kaikki viisastelu pitää lopettaa. Hei kävisikö tuokin aforisminalusta.

Kymmenen minuuttia myöhemmin: Tajusin, että tuosta pojasta pitäisi kirjoittaa romaani. Hänen nimensäkin on ihan täydellinen. Ja tarinansa. Olen nykyään järkyttävällä tavalla kiinnostavien ihmiskohtaloiden ympäröimä. Ja millä tavalla ihmiset selviytyvät. Minkä varassa.

Kuumatkailija

Mikä planeetta seuraavaksi tuhottais

13.

Ennen maisemaa hallitsi kirkkorakennus.
Nyt sitä hallitsevat mainokset. 

Uutiset pelottelevat lamalla
ja me toivomme talouskasvua.

Kohta maapallo ei riitä meille
on valmistauduttava emigroitumaan
avaruuteen.
Kertoo Hawking

***

Ei tullut aforismia, mutta ehkä tästä voi joskus vääntää jonkun afon. Nyt nukkumaan.

Mikä planeetta seuraavaksi tuhottais

Oikea ja väärä

13.

Jos kaikki on suhteellista
niin miksi emme sano, että
Auschwitz oli vain eräs tapa käsitellä ihmisiä.

***

Oikea ja väärä

Perjantaiparadoksi

12.
Emme siedä jehovantodistajia ovellamme, mutta televisiosta otamme vastaan mitä soopaa tahansa.
***

Kyllä tämä aforsmitehtailu käy työstä. Blogin kävijämäärät laskevat kuin lehmän häntä, kun en täällä valitakaan minuun kohdistuneista vääryyksistä vaan ravistelen hihastani toinen toistaan eloisampia ajatelmia.

Perjantaiparadoksi

Uusi aika, uudet kujeet

11.

Ei tarvita sukupuolineutraalia avioliittolakia,
totesi vaimo, kun mies kesken esileikin nukahti.

***
Meinasin jo poistaa, kun on niin huono, mutta sitten päätin karaista itseäni.

Uusi aika, uudet kujeet

Eri asema

10.
Koulukypsä lapsi saa aloittaa koulun.
Koulukypsä opettaja saa potkut.

***

Luin Envallin aforismioppaasta, että mieleen juolahtavat aforismin alut pitää kirjata heti muistiin, koska muuten ne unohtuvat. Minulle kävi tänään juuri niin. Polkiessani kaupungille mieleen juolahti tosi hyvä aforismi, mutta en kirjoittanut sitä ylös, koska se oli NIIN hyvä, että tietenkin muistaisin. No sitten siinä meni pari tuntia muissa puuhissa, unohdin koko asian. Nyt kun tajusin, että tänäänkin pitäisi saada jokin väännettyä, muistin, että päivällä keksin jonkun hyvän, mutta millaisen, ei hajua. Siksi piti taas väkisin vääntää. Seli seli.

Eri asema

Siis sanalla sanoen hulluja ihmisiä

9.
Pitää haluta, mutta tyydyttyä ei saa.
***

Olin tässä yhtenä päivänä kahvilla baarissa, ja kuuntelin vieressä, kun personal trainer keskusteli leivostiskin ääressä asiakkaansa kanssa.
-Jos ottaisit nyt leivoksen, minkä leivoksen ottaisit? personal trainer kysyi asiakkaaltaan. 
He ruotivat läpi tiskissä olevat leivokset ja niitä oli paljon. Kävivät läpi valkosuklaat, kermavaahdot, voikreemit. Tiedän olevani vanha läski, mutta siinä keskustelussa oli mielestäni jotain todella outoa. Ne ottivat sitten mustat kahvit vaan. Jotenkin olen sitä mieltä, että siinä keskustelussa paljastui jotain olennaista tästä nykyisestä atmosfääristä.

Siis sanalla sanoen hulluja ihmisiä

Tiedonvälitys on tiedonpimitystä

8.
Raskas aika vaatii kevyet uutiset.

***

Kyllä se pistää miettimään, kun uutislähetyksessä kerrottiin eilen uutisena, että nyt ihmiset joogaavat erityisen paljon, tai että suosituin mieskuorolaulu on Sibeliuksen Finlandia. Ajatella, jos olisin jäänyt vaille näitäkin uutisvälähdyksiä.

Tiedonvälitys on tiedonpimitystä

Entä jos

7.
Entä jos sananvapauteen
ja oikeuteen ilmaista mielipide
liitettäisiin velvollisuus kuunnella?

Entä jos

Milloin joku paiskaa ensimmäisen mädän tomaatin

6.
Moderni vanhus turvaa Jumalan sijasta eutanasiaan.

***

Envallin aforismioppaasta luin, ettei pitäisi julkaista keskeneräisenä, mutta oletan ettei hän tarkoittanut blogijulkaisemista.

Milloin joku paiskaa ensimmäisen mädän tomaatin

Kesäteatteria

 Joko minä tämän olen esitellyt?

Esitysajat löytyvät kesäteatterin sivuilta.

Voi olla, että tuo on viimeinen kevytmielinen teokseni ja siirryn tästä eteenpäin alati raskasmielisempiin aiheisiin ja käsittelytapoihin.

Ja sitten se päivän afo
5.
Kukille puhutaan,
ihmistä pitää koskettaa.

***

Tuo on säe yhdestä vanhasta runostani, mutta kai se käy tähän.

Kesäteatteria

Hei, taas tuli!

4.
Porvarin taivaskaipuu tyydyttyy veroparatiisissa.

Hei, taas tuli!

Lyhyestä virsi kaunis

3.

Elämän leipä ei karppaajalle kelpaa.

***

Luulin jo, ettei tänään irtoaisi mitään, mutta väkisin taas väänsin ja kyllä helpotti.

Lyhyestä virsi kaunis

En minä ehkä teekään aforismeja, vaan ehkä palasia jostain lorusta

... Myös tarinoiden paikka kulttuurin kokonaisuudessa on historian myötä
muuttunut. Esimoderneissa yhteiskunnissa tarinat olivat väline, jolla ihmiset tekivät
maailmaa ymmärrettäväksi ja merkitykselliseksi ”pikemmin sielulle kuin järjelle”. Modernissa kulttuurissa tarinat ovat joutuneet marginaaliin ja lapsipuolen asemaan. Modernin ajattelun pyrkimys on ollut löytää nimenomaan välineellistä järkeä palveleva totuus, joka olisi riisuttu tarinoille ominaisesta monitasoisuudesta ja moraalisuudesta. Kuitenkaan tarinat eivät ole menettäneet merkitystään ja potentiaaliaan arkielämän ymmärrysvälineinä. Itse asiassa moderni kulttuuri pohjautuu itsekin tarinaan, edistyksen myyttiin, jonka moraalina on ollut ajatus rationaalisen ajattelun ja siihen nojaavan tieteen ja teknologian voimasta johtaa ihmiskuntaa yhä parempaan maailmaan. Tässä mielessä moderni ajattelu on ollut jatkoa yhden valtatarinan perinteelle...

Tämä on siis katkelma Vilma Hännisen kirjasta Sisäinen tarina, elämä ja muutos. Oma villi veikkaukseni on, että moderni suosikkitarinamme edistyksestä, rationaalisesta ajattelusta ja teknologian kaikkivoipaisuudesta on jo rapautumassa. Yhä useammat alkavat huomata, että ihan näin yksioikoisesti ei maailma näköjään kehity.

Ei näistä minun aforismeistani mitään tule, mutta pistän nyt muistiin sen mikä tuli mieleen.
2.
En pitänyt varaani
ja minusta tuli varaani
sanoi lisko jälleensyntymästä

En minä ehkä teekään aforismeja, vaan ehkä palasia jostain lorusta

Arki häämöttää, vaan sepä ei ole minulle arkea

Anna Kontulan kirja Mistä ei voi puhua pitäisi jossain välissä lukea.

Hengellinen elämä lähtee siitä, että on olemassa mysteeri, joka on perimmältään ratkaisematon, ja siihen pitää suostua, sanoo kansanedustaja ja sosiologi Anna Kontula.

Ihminen ei tykkää siitä, että on niin paljon selittämätöntä, siksi meillä on jatkuvasti isot markkinat selityksenkeksijöille. Tässä kohdassa mainitaan ensimmäiseksi aina huuhaa, mutta mielestäni tieteen tulevaan selityspotentiaaliinkin uskotaan kuin pässi suuriin sarviin.

Mutta pohjimmiltaan elämä säilyy mysteerinä. Kun itselle tapahtuu jotain selittämätöntä, vaihtoehdot ovat sen jälkeen rajalliset. Joko voi todeta tulleensa jossain määrin hulluksi ja yrittää mennä hoitoon, mikä nykyaikana on helpommin sanottu kuin tehty. Lääkereseptin saa aika helposti kyllä. Tai sitten voi päättää unohtaa koko jutun, mikä edellyttää jonkintasoista itsensä amputoimista. Tai sitten voi ottaa tosissaan sen mitä tapahtui, ja katsoa mihin se vie. Silläkin ratkaisulla on hintansa.

Jokin aika sitten uhosin innostuneena, että käynnistän henkilökohtaisen aforismi-projektin. Joka päivä julkaisen aforismin, mutta varoitan jo nyt, ne eivät tule olemaan kummoisia.

1. 
Sanat eivät riitä kertomaan.
Mutta riittävätkö sentään yhteen- ja vähennyslaskuun?

Arki häämöttää, vaan sepä ei ole minulle arkea