14.
Onnistumisesta tietää eniten se
joka ei itse yritä mitään.
***
Tämä ei taida olla kovin omaperäinen, eräänlainen kansanviisaus, joka on tullut perskohtaisesti todeksi havaituksi sen jälkeen, kun olen itse alkanut jotain yrittää.
Kevättä pukkaa. Opinnäytetöiden pino pöydällä kasvaa. Luulen, että sairastin lauantaina noro-viruksen, yksi ainutkertainen päivä piti pitkin hampain luovuttaa sairaudelle.
Viimeistelen syksyllä ilmestyvää romaaniani Kaivatut. Ajattelen keskiafrikkalaista poikaa, johon tutustuin. Oli ollut Suomessa kuukauden. Mietin oliko saanut kuumatkailijan mukaan nimensä. Nyt hän käytännöllisesti katsoen on joutunut melkein kuun veroiseen paikkaan. Ja Hawking sanoo, että ihmiskunnan on valmistauduttava muuttamaan avaruuteen.
On hetkiä, kun kaikki viisastelu pitää lopettaa. Hei kävisikö tuokin aforisminalusta.
Kymmenen minuuttia myöhemmin: Tajusin, että tuosta pojasta pitäisi kirjoittaa romaani. Hänen nimensäkin on ihan täydellinen. Ja tarinansa. Olen nykyään järkyttävällä tavalla kiinnostavien ihmiskohtaloiden ympäröimä. Ja millä tavalla ihmiset selviytyvät. Minkä varassa.
Onnistumisesta tietää eniten se
joka ei itse yritä mitään.
***
Tämä ei taida olla kovin omaperäinen, eräänlainen kansanviisaus, joka on tullut perskohtaisesti todeksi havaituksi sen jälkeen, kun olen itse alkanut jotain yrittää.
Kevättä pukkaa. Opinnäytetöiden pino pöydällä kasvaa. Luulen, että sairastin lauantaina noro-viruksen, yksi ainutkertainen päivä piti pitkin hampain luovuttaa sairaudelle.
Viimeistelen syksyllä ilmestyvää romaaniani Kaivatut. Ajattelen keskiafrikkalaista poikaa, johon tutustuin. Oli ollut Suomessa kuukauden. Mietin oliko saanut kuumatkailijan mukaan nimensä. Nyt hän käytännöllisesti katsoen on joutunut melkein kuun veroiseen paikkaan. Ja Hawking sanoo, että ihmiskunnan on valmistauduttava muuttamaan avaruuteen.
On hetkiä, kun kaikki viisastelu pitää lopettaa. Hei kävisikö tuokin aforisminalusta.
Kymmenen minuuttia myöhemmin: Tajusin, että tuosta pojasta pitäisi kirjoittaa romaani. Hänen nimensäkin on ihan täydellinen. Ja tarinansa. Olen nykyään järkyttävällä tavalla kiinnostavien ihmiskohtaloiden ympäröimä. Ja millä tavalla ihmiset selviytyvät. Minkä varassa.
Tekstit
"On hetkiä, kun kaikki viisastelu pitää lopettaa."
VastaaPoistaOn hetkiä, kun viisastelu pitää lopettaa.
Elän ihmiskohtaloa joka saattaa järkyttää, mutta ei minua, olen helpottunut: sitä selviää, ei kaipaa viisastelijoita - tai säälittäviä säälijöitä tai falskeja läsyttäjiä tai mukaymmärtäjiä tai nyyhkynaamoja jotka menevät ihan tolaltaan kun tai jos sattuvat kuulemaan mihin sitä ihminen voi joutuakaan.
VastaaPoistaKaivatut - toivotaan että asenne on kohdallaan.
Todella omituisia nämä kommentit, niitä lukiessa tuntuu etten tiedä ihan kaikkea kommentoijien ja blogistin suhteista. Tuntuu, ettei aforismi ole se tärkein vaan että sitä kautta päästään käsiksi aforismin kirjoittajan henkilöön. Tällainen on minun, sivustaseuraajan tunne, kokemus. Valistakaa nyt että olen väärässä!
VastaaPoistaSaman huomion olen tehnyt, Sami.
PoistaOlen myös huomannut, että täytyy kommentoida kieli keskellä suuta, ettei ärsytä täällä tiettyjä anoja.
Mais, c'est la vie ja terveisiä Vättiin.
Terviiset sinne kans!
Poista(olen näköjään terviisipoika)
Lopettaa kuin päivän työt vai lopettaa kuin koira?
VastaaPoistaHdcanis, hyvä pointti! Kiitos!
VastaaPoistaSami, olen ajatellut samaa. Ilmiö kiehtoo, mutta voi olla jossain vaiheessa lakkaa kiehtomasta.
Anonyymi, makuja on niin monenlaisia, asenteidenkin suhteen.
Ja olenko minä saanut tänne jonkin oikolukijankin, kiitos.
Totta on, vain yrittävä oppii onnistumisesta ja epäonnistumisesta. Vain yrittävä oppii muun muassa sen, että näiden kahden asian ero onkin usein hiuksenohut, suorastaan filosofinen eikä selkeän varma. Epäonnistuminen jossain voi johtaa onnistumiseen jossain arvokkaammassa ja onnistuminen jossain voi tarkoittaa jonkun arvokkaamman piiloon jäämistä ja sen menetystä. Eli kun esimerkiksi tulee sellainen tunne, että on epäonnistunut, niin sitä kannattaa miettiä ainakin kolmesti reilunkokoisilla ajatustauoilla, näinkö tosiaan on?
VastaaPoistaVarmaan on. On uskallettava epäonnistua, koska jos sitä pelkää, se kahlitsee, eikä ihminen uskalla riskeerata. Sitten pelaillaan vaan varman päälle ja sehän tiedetään mitä se sitten on.
VastaaPoistaOnnistuminen perustuu taitoon jota on harjoitettava, joskus aika kauan, ja monen yrityksen ja erehdyksen kautta. Oppiminen on aina samalla myös poisoppimista. Unohtamista, anteeksiantoa.
VastaaPoistaMonet aikuiset juuttuvat omaan osaamiseensa, ja myös ei-osaamiseensa. Ei uskalleta opetella uusia asioita, mennä niille elämänalueille joilla kokee olevansa epävarma, osaamaton, tietämätön, tyhmä, kelvoton, huono, taitamaton. Oppiminen tyrehtyy.
Se on mukavaa olla osaava, taitava. Mutta on epämukavaa opetella sellaisia asioita joita ei hallitsekaan, ei osaa tai ei ymmärrä.
Oppiminen edellyttää sitä, että uskaltaa olla epävarma, osaamaton ja kuten on jo todettu: tekee virheitä, epäonnistuu. Sitä oppii jos sietää epävarmuutta, ei-osaamisen tilaa.
Sitä oppii, jos sietää kritiikkiä. Jos julkaisee jotakin blogissaan, täytyy varautua julkiseen kritiikkiin.
VastaaPoistaHeh,jotkut noista anonyymeista on kyllä niin hassuja, että ansaitsisivat oman juhlajulkaisun.
VastaaPoista