Keskustelupalstoille ei viitsi mennä, koska siellä on aina pari sellaista, joiden ainoana tehtävä on provota. Provoille voisi antaa minun mielestäni sakkoja nettipalstoilla. Ei kukaan sano sellaista suoraan toiselle kasvokkain, mutta netissä.. se on niin helppoa.
Kaikkihan toki kuuntelevat. Jos on eri mieltä jostain asiasta, se ei tarkoita sitä, että ei ole kuunnellut. Eikö eri mieltä olijaa tarvitsekaan kuunnella?
Eri mieltä olija on ilmeisesti aina vastakkaisen väitteen esittäjän mielestä väärässä. Miksi se haittaa sitä ns. oikeassa olijaa? Usein eri mieltä olija tietää olevansa väärässä mutta se ei erimieltä olijaa ollenkaan haittaa, hän antaa ns. oikeassa olijan olla oikeassa mutta pitää väärässä olemisestaan, koska ei tarvitse olla samaa mieltä suuriäänisen oikeassa olijoiden enemmistön kanssa.
Mikä semmoinen keskustelupalsta on, jossa kaikki ovat samaa mieltä? Se on kuiva erämaa, jossa kaikki nääntyvät janoon.
Väitän vastaan. Kaikki eivät tokikaan kuuntele. Siksi ihmiset voivat väitellä loputtomiin huomaamatta, etteivät edes puhu samasta asiasta. Ja sitäkin sattuu, että ihmiset ovat eri mieltä, mutta eivät edes huomaa, koska eivät vaivaudu kuuntelemaan mitä toinen sanoo. Siteeraan Baudelairea: Maailma toimii vain väärinsymmärryksen ansiosta. Yleisen väärinymmärryksen seurauksena kaikki näet ovat yhtä mieltä" Vastauksena omaan aforismiin sanoisin siis, että ei missään tapauksessa pidä liittää velvollisuutta kuunnella, siitähän seuraisi katastrooffi.
Lukeminen on aivan eriasia kuin kuunteleminen. Hyvää kirjaa lukiessa voi toki melkein kuulla ja melkein nähdä, mutta nehän ovat mielikuvituksen tuottamia, aistiharhoja tavallaan.
Hymyilevän kanssa olen samoilla mielin, että asioista pitää saada puhua joka kantiltaan; eri kanteilta ja vasta kanteilta ja jopa mukamuka kulmilta.
Eihän se ketään köyhdytä vaan päinvastoin, me rikastumme, jopa keskenään ristiriidassa elävistä ajatuksista. Ja emme me tosiaan voi mitenkään aina ja jatkuvasti olla samoilla aaltopituuksilla toisten kanssa.
Kun juttelee usean ihmisen kanssa esimerkiksi, silloin huomaa mimmosta se oikeasti on. Hauskaa. Jokainen harhailee välillä tai lopulta ihan omissa maailmoissaan. Ja silti voi olla ihan kivaa istua kavereiden kanssa samassa ruokapöydässä monta tuntia, ehkä aamuun asti.
On musta vähän kohtuutonta vaatia toisilta, että he kuuntelevat tarkasti ja ymmärtävät jokaikusen asian mikä putkahtaa huulteni välistä. Kirjoissa, siis kertomuksissa, kerrotaan keskustelut vähän "elämänvastaisesti", mutta sehän on kirjallisuuden tarkoitus. Sehän on fiktiota, valhetta kansien välissä.
On myös sanoja jotka laukaisevat ihmisessä mitä merkillisimpiä purkauksia. Homo. Se on yhä takuuvarma sana.
HS:n kolumnisti Tuomas Niskakangas on painanut, huomaamattaan tai ihan tietoisesti, homonappia ja on saanut kolumniinsa jo toista sataa kommenttia.
Itse kolumni on samanlainen kuin ne nyt ovat, ihan luettava ja niin poispäin. HS:n kolumneja vaikuttaisi yleisesti kommentoivan noin alle 20, mutta yksi nelikirjaiminen sana avaa sanaiset arkut, ja kaskas ykskaks kommentteja on yli sata.
Menin käymään kokeeksi iltasanomien palstalla ja siellä oli meno onneksi vähän rauhoitunut. Ilmeisesti siellä, ehkä muuallakin?, vaaditaan edes jonkinlaista rekisteröintiä nykyään. Sitähän ei tarvittaisi, jos ihmiset osaisivat käyttäytyä.
Olen Kirsti Ellilä, päätoiminen kirjailija ja osatoiminen kirjoittamisen opettaja. Häiriöklinikka on henkilökohtainen blogini. Kuten nimikin osoittaa, käsittelen täällä kirjoittajaelämäni ongelmakohtia ja ärsytyksiä. Kun minulla menee hyvin, olen yleensä hiljaa. Kuten huomaatte, päivitän aika usein, joten ehkä minulla sitten menee usein huonosti. Samankin päivän aikana minulla voi mennä sekä hyvin, että huonosti. Joka tapauksessa täältä on turha etsiä mahtavia kirjailijaelämän menestystarinoita ja suurta sankaruutta. Toisaalta kaikkihan me olemme sankareita, eiks niin.
Odotan mielenkiinnolla kommentteja. Myös aforismi oli hyvä.
VastaaPoistaKiitos!
VastaaPoistaEi taida tulla niitä kommentteja, koska kaikki ryhtyivät kuuntelemaan sen sijaan että käyttäisivät sananvapauttaan...
Emmä mitään kuule, paitsi tietokoneen huminaa ja hetki sitten lapsen itkua rapusta.
VastaaPoistaKuules vielä, miten somemaailmassa velvollisuus kuunnella toteutettaisiin?
PoistaIhan yksinkertaista. Lukemalla huolellisesti ja hermeneuttisen suopeasti toisen kirjoitus ennen kommentointia.
PoistaKeskustelupalstoille ei viitsi mennä, koska siellä on aina pari sellaista, joiden ainoana tehtävä on provota. Provoille voisi antaa minun mielestäni sakkoja nettipalstoilla. Ei kukaan sano sellaista suoraan toiselle kasvokkain, mutta netissä.. se on niin helppoa.
VastaaPoistaKaikkihan toki kuuntelevat. Jos on eri mieltä jostain asiasta, se ei tarkoita sitä, että ei ole kuunnellut. Eikö eri mieltä olijaa tarvitsekaan kuunnella?
VastaaPoistaEri mieltä olija on ilmeisesti aina vastakkaisen väitteen esittäjän mielestä väärässä. Miksi se haittaa sitä ns. oikeassa olijaa? Usein eri mieltä olija tietää olevansa väärässä mutta se ei erimieltä olijaa ollenkaan haittaa, hän antaa ns. oikeassa olijan olla oikeassa mutta pitää väärässä olemisestaan, koska ei tarvitse olla samaa mieltä suuriäänisen oikeassa olijoiden enemmistön kanssa.
Mikä semmoinen keskustelupalsta on, jossa kaikki ovat samaa mieltä? Se on kuiva erämaa, jossa kaikki nääntyvät janoon.
Väitän vastaan. Kaikki eivät tokikaan kuuntele. Siksi ihmiset voivat väitellä loputtomiin huomaamatta, etteivät edes puhu samasta asiasta. Ja sitäkin sattuu, että ihmiset ovat eri mieltä, mutta eivät edes huomaa, koska eivät vaivaudu kuuntelemaan mitä toinen sanoo. Siteeraan Baudelairea: Maailma toimii vain väärinsymmärryksen ansiosta. Yleisen väärinymmärryksen seurauksena kaikki näet ovat yhtä mieltä" Vastauksena omaan aforismiin sanoisin siis, että ei missään tapauksessa pidä liittää velvollisuutta kuunnella, siitähän seuraisi katastrooffi.
VastaaPoistaSiispä olimme aika lailla samaa mieltä; jonkun pitää olla väärässä, kuunteli tai ei. Väärinymmärrys on hauskaa eikä väärässäolokaan hassumpaa ole.
Poista
VastaaPoistaLukeminen on aivan eriasia kuin kuunteleminen. Hyvää kirjaa lukiessa voi toki melkein kuulla ja melkein nähdä, mutta nehän ovat mielikuvituksen tuottamia, aistiharhoja tavallaan.
Hymyilevän kanssa olen samoilla mielin, että asioista pitää saada puhua joka kantiltaan; eri kanteilta ja vasta kanteilta ja jopa mukamuka kulmilta.
Eihän se ketään köyhdytä vaan päinvastoin, me rikastumme, jopa keskenään ristiriidassa elävistä ajatuksista. Ja emme me tosiaan voi mitenkään aina ja jatkuvasti olla samoilla aaltopituuksilla toisten kanssa.
Kun juttelee usean ihmisen kanssa esimerkiksi, silloin huomaa mimmosta se oikeasti on. Hauskaa. Jokainen harhailee välillä tai lopulta ihan omissa maailmoissaan. Ja silti voi olla ihan kivaa istua kavereiden kanssa samassa ruokapöydässä monta tuntia, ehkä aamuun asti.
On musta vähän kohtuutonta vaatia toisilta, että he kuuntelevat tarkasti ja ymmärtävät jokaikusen asian mikä putkahtaa huulteni välistä. Kirjoissa, siis kertomuksissa, kerrotaan keskustelut vähän "elämänvastaisesti", mutta sehän on kirjallisuuden tarkoitus. Sehän on fiktiota, valhetta kansien välissä.
No niin, hienoon yksimielisyyden cresendoon päädyimme jälleen.
VastaaPoista"Mikä semmoinen keskustelupalsta on, jossa kaikki ovat samaa mieltä? Se on kuiva erämaa, jossa kaikki nääntyvät janoon. "
VastaaPoistaIlmeisesti et ole käynyt keskustelupalstoilla tai nähnyt näitä provoja.
Tai hän on itse se provokaattori...
VastaaPoistaHyvää provoilua tarvitaan!
PoistaOn myös sanoja jotka laukaisevat ihmisessä mitä merkillisimpiä purkauksia. Homo. Se on yhä takuuvarma sana.
HS:n kolumnisti Tuomas Niskakangas on painanut, huomaamattaan tai ihan tietoisesti, homonappia ja on saanut kolumniinsa jo toista sataa kommenttia.
Itse kolumni on samanlainen kuin ne nyt ovat, ihan luettava ja niin poispäin. HS:n kolumneja vaikuttaisi yleisesti kommentoivan noin alle 20, mutta yksi nelikirjaiminen sana avaa sanaiset arkut, ja kaskas ykskaks kommentteja on yli sata.
Ja mihin niitä sataa kommenttia sitten tarvitaan? Voiks niillä tehdä jotain?
PoistaMenin käymään kokeeksi iltasanomien palstalla ja siellä oli meno onneksi vähän rauhoitunut. Ilmeisesti siellä, ehkä muuallakin?, vaaditaan edes jonkinlaista rekisteröintiä nykyään. Sitähän ei tarvittaisi, jos ihmiset osaisivat käyttäytyä.
VastaaPoistaNii-in, mutta kun eivät osaa, eivätkä opi.
VastaaPoista