... Myös tarinoiden paikka kulttuurin kokonaisuudessa on historian myötä
muuttunut. Esimoderneissa yhteiskunnissa tarinat olivat väline, jolla ihmiset tekivät
maailmaa ymmärrettäväksi ja merkitykselliseksi ”pikemmin sielulle kuin järjelle”. Modernissa kulttuurissa tarinat ovat joutuneet marginaaliin ja lapsipuolen asemaan. Modernin ajattelun pyrkimys on ollut löytää nimenomaan välineellistä järkeä palveleva totuus, joka olisi riisuttu tarinoille ominaisesta monitasoisuudesta ja moraalisuudesta. Kuitenkaan tarinat eivät ole menettäneet merkitystään ja potentiaaliaan arkielämän ymmärrysvälineinä. Itse asiassa moderni kulttuuri pohjautuu itsekin tarinaan, edistyksen myyttiin, jonka moraalina on ollut ajatus rationaalisen ajattelun ja siihen nojaavan tieteen ja teknologian voimasta johtaa ihmiskuntaa yhä parempaan maailmaan. Tässä mielessä moderni ajattelu on ollut jatkoa yhden valtatarinan perinteelle...
Tämä on siis katkelma Vilma Hännisen kirjasta Sisäinen tarina, elämä ja muutos. Oma villi veikkaukseni on, että moderni suosikkitarinamme edistyksestä, rationaalisesta ajattelusta ja teknologian kaikkivoipaisuudesta on jo rapautumassa. Yhä useammat alkavat huomata, että ihan näin yksioikoisesti ei maailma näköjään kehity.
Ei näistä minun aforismeistani mitään tule, mutta pistän nyt muistiin sen mikä tuli mieleen.
2.
En pitänyt varaani
ja minusta tuli varaani
sanoi lisko jälleensyntymästä
Tekstit
Hymy varaanille.:) Siitä se alkaa.
VastaaPoistaKiva aforismi tai jotain siihen suuntaan kuitenkin.
VastaaPoistaVäkisin väännetty. Pysy vain lastenkirjailijana.
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta Anna ja Anneli.
VastaaPoistaAnonyymi, huono ehkä, mutta ei tosiaankaan väkisin väännetty:-)