12.
Emme siedä jehovantodistajia ovellamme, mutta televisiosta otamme vastaan mitä soopaa tahansa.
***
Kyllä tämä aforsmitehtailu käy työstä. Blogin kävijämäärät laskevat kuin lehmän häntä, kun en täällä valitakaan minuun kohdistuneista vääryyksistä vaan ravistelen hihastani toinen toistaan eloisampia ajatelmia.
Kerrankin jotenkin uusi näkökulma televisioon ja mitä sieltä tulee. Ei sitä tyypillistä mölöttämistä (en tiedä mitä tarkoitan mutta siis niinkun tykkään).
VastaaPoistaEi se määrä ole tärkeä. Laatu ole on tärkeä! Siis aforismeille ja lukijoille! Televisiosta en tiedä, mutta voi valita sadasta kanavasta samanlaista moskaa ja siinä se energia meneekin etsiessä...
VastaaPoistaKetkä me?
VastaaPoistaAi kiitos Sami, minä luulin, että tämä nimenomaan oli mölöttämistä.
VastaaPoistaNo ihan totta Quiote, ei se olekaan määrä oikeasti tärkeä, mutta kun minä olen niin kehittymätön ihminen, niin aina tulee mietittyä sitä määrää.
Määränsä verran, sanoivat jo muinsiset romaanit. Mitä tämäkin tarkoitti?
Poistaei määräänsä enempää.
PoistaIhmettelen ihmisiä, jotka pilaavat olohuoneensa sisustuksen - ja päänuppinsa - televisiolla.
VastaaPoistaTai jotka syövät lihaa. Tai ketkä käyttävät alhokolia tai tupakkaa.
Tiukkis siis ;) En kylläkään livenä esittele maailmankatsomustani - on nuivaa osoitella ketään sormella ja katsoa alaviistoon -, mutta näin anonyyminä se käy kätevästi.
Televisio on ehdottoman hyvä peli ja sen ohjelmat justiinsa sopivia, se on tosi demokraattinen: se antaa tasapuolisesti kaikille umpityhmistä P. Himaseen mahdollisuuden esittää intelligenttiä ja ironista.
VastaaPoistaNiin, että meillä on juuri sellaiset televisio-ohjelmat kuin ansaitsemme vai?
VastaaPoistaHoo Moilanen, tosiaan anonyymin elämä on kadehdittavaa.
Päinvastoin, nythän juuri elämme valintojen aikakaudella. Edes mainoksia ei ole pakko katsoa, jos ei halua. ;)
VastaaPoista