maanantai 9. syyskuuta 2013

Kaikkien tiet vievät Roomaan, tai ainakin useamman kuin kuin Poriin

Kun käyn kotikaupungissani Porissa, en koskaan törmää siellä yhteenkään tuttuun. Ja minä sentään käyn siellä aika usein. Joskus olen oikein istunut kävelykadun penkillä ja odottanut, että eikö nyt yhtään kouluaikaista tuttua kävele vastaan. Mutta ei, ketään en ikinä näy.

Ja sitten menen elämäni ensimmäisen kerran Roomaan ja törmään heti tuttuun. Siinä sitten halataan ja hingutaan, että ei voi olla totta, ei voi olla totta ja todetaan, että totta se nyt sitten kumminkin oli. Jotenkin sopivaa, että se tapahtui syntymäpäivänäni. Kiva lahja.

Olinkin viime aikoina vähän miettinyt, että mitä tälle ihmiselle mahtaa kuulua, joten kätevää kun tuli samalla hoidettua tämä asia, kun kävin muutenkin pällistelemässä Rooman ihmeitä.

Share/Bookmark

3 kommenttia:

  1. Hih, roomalaisilla on tapana sanoa, että muualta tullut voi kutsua itseään roomalaiseksi sitten, kun törmää sattumoisin kadulla kaveriinsa. .) Eli olet nyt sitten virallisesti roomalainen :D

    Itse törmäsin kerran kummitätiini, olimme tulleet samalla lenolla, mutta tapasimme vasta koneesta poistuttaessa :)

    VastaaPoista
  2. Olisinko sitten tosiaan ollut roomalainen joskus varhaisemmassa elämässäni ;-) Jotenkin tuntuu, että roomalaiseksi on tuon kriteerin perusteella aika helppokin siis päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä nyt, minulla kesti neljä vuotta, ennen kuin törmäsin sattumoisin kaveriin kadulla :D Roomassa on kuitenkin lähes 4 miljoonaa asukasta, eikä siis omassa korttelissa tavattuja kavereita lasketa, vaan vain sellaiset, joihin törmää ihan muualla päin kaupunkia. Tarkoittaa, että melkoinen määrä pitää olla jo kavereita, ja laaja kaveripiiri tarkoittaa roomalaisuutta :D

      Poista

Kerro mitä mielessä!