Älykkäät ihmiset muita harvemmin uskovaisia, uutisoi hesari muutama päivä sitten. Jostain syystä jutusta tuntuivat keskustelevan vain ateistit ja agnostikot, ja koin implisiittisenä viestinä heidän puheissaan sen itsestäänselvän oletuksen, että he itse kuuluvat älykkääseen osaan väestöstä.
Nythän on niin, että puolet väestöstä on aina keskimääräistä tyhmempää. Meillä Suomessakin on siis lähtökohtaisesti kaksi ja puoli miljoonaa keskimääräistä tyhmempää ihmistä. Tähän joukkoon minäkin kuulun. Oma havaintoni on elämän varrella ollut, että tyhmien ihmistenkin joukossa on ateisteja. Ateismi ei ole ihmisen laadun tae, niin kuin ei kyllä ole minkään sortin uskovaisuuskaan.
Mutta aloin miettiä vaihtoehtoisia tutkimushankkeita ja otsikoita tuolle nyt uutisoidulle. Olisiko esimerkiksi korrektia tutkia ja väittää tuloksena että Älykkäät ihmiset muita harvemmin homoja? Tai Älykkäät ihmiset muita harvemmin mustia.Tai Älykkäät ihmiset muita harvemmin vammaisia.
Vastaan itse: Ei olisi.
Miksi siis uskovaisten älykkyydestä saa heittää tällaisia halventavia herjoja, kun homojen tai mustien (tai naisten) älykkyydestä ei saa? Kun kysyin tätä, minulle vastattiin, että koska homous, ihonväri tai sukupuoli ovat asioita joihin ihminen ei voi itse vaikuttaa. Uskonto taas on ihmisen oma valinta. (Joten ilmeisesti on sallittua syrjiä, jos valitsee elämäntapansa väärin..?)
Mutta evoluutiobiologit ja -psykologit ovat viime vuosina nimenomaan väittäneet, että ihmisen aivoissa on evoluution myötä kehittynyt uskontopalikka. Sen palikan vuoksi ihminen on altis jumalauskon kaltaisille höpinöille. Ihminen siis on luonnostaan uskonnollinen, mutta sitten kun hän kehittyy, sivistyy, kouluttautuu, tulee muutenkin kaikin puolin mahtavammaksi, hän kykenee riisumaan yltään uskonnollisuuden taakan jne. Joka tapauksessa uskonnollisuus ja homous ovat biologisesti samalla viivalla tieteen näkökulmasta. Käsittääkseni kummastakaan ei vallitse ihan täyttä varmuutta ja yksimielisyyttä, että mikä nämä jutut aiheuttaa, mutta monet epäilevat, että takana on biologiaa.
Uskontoon kastettu ja kasvatettu voi luopua uskonnostaan, mutta niin värillisetkin voivat ihohoidoilla ja hiusten suoristamisella ja plastiikkakirurgisilla toimenpiteillä vapautua rodullisista piirteistään. Väärään sukupuolen syntynyt voi korjauttaa hormoonihoidoilla ja leikkauksilla ja ilmeisesti hyvinvointivaltion yhteisestä kassasta sukupuolensa vastaamaan omaa kokemustaan.
Oma varsinainen kysymykseni on siis tämä. Miksi on sallittua tehdä tutkimuksia ja julkaista tuloksia, joissa väitetetään, että jokin tietty ihmisryhmä, tässä tapauksessa jumaliin uskovat ovat muita tyhmempiä. Kun mielestämme ei ole oikein väittää, että homot tai värilliset ovat muita tyhmempiä.
Ja vielä tarkennus: Minusta on ihan oikein, ettei homoja, tai värillisiä tai vammaisia tai ketään muitakaan solvata tällaisin tutkimuksin. Ainoastaan kysyn, miksi meidän kulttuurissamme on ok tutkia uskonnollisten ihmisten älykkyyttä ja kertoa että tällaiset ihmiset ovat muita tyhmempiä?
Nythän on niin, että puolet väestöstä on aina keskimääräistä tyhmempää. Meillä Suomessakin on siis lähtökohtaisesti kaksi ja puoli miljoonaa keskimääräistä tyhmempää ihmistä. Tähän joukkoon minäkin kuulun. Oma havaintoni on elämän varrella ollut, että tyhmien ihmistenkin joukossa on ateisteja. Ateismi ei ole ihmisen laadun tae, niin kuin ei kyllä ole minkään sortin uskovaisuuskaan.
Mutta aloin miettiä vaihtoehtoisia tutkimushankkeita ja otsikoita tuolle nyt uutisoidulle. Olisiko esimerkiksi korrektia tutkia ja väittää tuloksena että Älykkäät ihmiset muita harvemmin homoja? Tai Älykkäät ihmiset muita harvemmin mustia.Tai Älykkäät ihmiset muita harvemmin vammaisia.
Vastaan itse: Ei olisi.
Miksi siis uskovaisten älykkyydestä saa heittää tällaisia halventavia herjoja, kun homojen tai mustien (tai naisten) älykkyydestä ei saa? Kun kysyin tätä, minulle vastattiin, että koska homous, ihonväri tai sukupuoli ovat asioita joihin ihminen ei voi itse vaikuttaa. Uskonto taas on ihmisen oma valinta. (Joten ilmeisesti on sallittua syrjiä, jos valitsee elämäntapansa väärin..?)
Mutta evoluutiobiologit ja -psykologit ovat viime vuosina nimenomaan väittäneet, että ihmisen aivoissa on evoluution myötä kehittynyt uskontopalikka. Sen palikan vuoksi ihminen on altis jumalauskon kaltaisille höpinöille. Ihminen siis on luonnostaan uskonnollinen, mutta sitten kun hän kehittyy, sivistyy, kouluttautuu, tulee muutenkin kaikin puolin mahtavammaksi, hän kykenee riisumaan yltään uskonnollisuuden taakan jne. Joka tapauksessa uskonnollisuus ja homous ovat biologisesti samalla viivalla tieteen näkökulmasta. Käsittääkseni kummastakaan ei vallitse ihan täyttä varmuutta ja yksimielisyyttä, että mikä nämä jutut aiheuttaa, mutta monet epäilevat, että takana on biologiaa.
Uskontoon kastettu ja kasvatettu voi luopua uskonnostaan, mutta niin värillisetkin voivat ihohoidoilla ja hiusten suoristamisella ja plastiikkakirurgisilla toimenpiteillä vapautua rodullisista piirteistään. Väärään sukupuolen syntynyt voi korjauttaa hormoonihoidoilla ja leikkauksilla ja ilmeisesti hyvinvointivaltion yhteisestä kassasta sukupuolensa vastaamaan omaa kokemustaan.
Oma varsinainen kysymykseni on siis tämä. Miksi on sallittua tehdä tutkimuksia ja julkaista tuloksia, joissa väitetetään, että jokin tietty ihmisryhmä, tässä tapauksessa jumaliin uskovat ovat muita tyhmempiä. Kun mielestämme ei ole oikein väittää, että homot tai värilliset ovat muita tyhmempiä.
Ja vielä tarkennus: Minusta on ihan oikein, ettei homoja, tai värillisiä tai vammaisia tai ketään muitakaan solvata tällaisin tutkimuksin. Ainoastaan kysyn, miksi meidän kulttuurissamme on ok tutkia uskonnollisten ihmisten älykkyyttä ja kertoa että tällaiset ihmiset ovat muita tyhmempiä?
Tekstit
semminkin kuin edes ateistit eivät voi olla varmoja siitä, ettei jumalaa ole.
VastaaPoistaMinun näkökulmastani se on ihan yhtä selkeästi uskon asia kuin Jumalausko. Kun nyt asiasta ei käsittääkseni kumpaankaan suuntaan ole täyttä varmuutta.
(voi toki olla, en tiedä. Kuulun kumminkin siihen tyhmempään puolikkaaseen, luultavasti)
Se että ei tunnusta järjestäytynyttä uskontoa /uskontokuntaa /tällaisen edustamaa jumalaa (vai pitääkö laittaa isolla kirjaimella?) ei mielestäni vielä tarkoita sitä että olisi uskonton sille omalle uskontopalikalleen. Sitä vain on valinnut uskon, jonka mukaan yliluonnollista jumalaa (J?) ei ole.
Tästäkin on väännetty kättä, että kenellä on todistustaakka tässä asiassa. Ateistit kumppaneineen ajattelevat, että jumaluskoa edustavilla on todistustaakka, heidän pitää kyetä todistamaan, että tällainen jumalaksi kutsuttu asia vaikuttaa universumissa.
PoistaNs. uskonnottomien ihmistenkin elämä käytännössä tapahtuu hyvin paljon uskonvaraisesti. On olemassa ns. luonnonlakeja, joiden perusteella tiedetään, että planeetat kiertävät tietyllä vauhdilla ja tietyllä radalla. Ja sitten on oletettu, että näin tulee tapahtumaan aina. Mutta toisaalta siitä miten asiat ovat, ei voi täydellisellä varmuudella päätellä että miten ne tulevat olemaan. Aurinko on tähän mennessä noussut aina aamuisin ja laskenut iltaisin, mutta tiedämmekö oikeastaan, että näin tulee aina tapahtumaan?
No tarkoitan vain, että jumalusko on usein vain korvattu toisella uskolla, scientisisellä uskolla. Uskomme tieteen antamiin vastauksiin emmekä huomaa, etteivät nekään ole lopullisia totuuksia. (No jotkut tietysti huomaavat, mutta monet eivät näyttäisi tätä huomaavan)
Tämä liittyy aiheeseesi vain mutkan kautta, anteeksi. Mutta. Jos ihminen ei usko, on ateisti tai agnostikko, niin kovin usein ajatellaan, että hänellä ei ole etiikkaa eikä moraalia. Se on minusta loukkaavaa, agnostikko kun olen.
VastaaPoistaEsimerkiksi kollegamme Konstig kirjoitti uskovien ja ei-uskovien suhtautumisesta lapsiin näin:
"Otetaan suhtautuminen lapsiin esimerkiksi. Tyypillinen ateistinen tapa suhtautua lapsiin on jotain tällaista: ”Tuollaisen sinappikoneen menin sitten vehkeelläni tekaisemaan jatkaakseni itsekkäitä geenejäni. Välillä se on kyllä ihan söpö, mutta sitten se taas alkaa vaikeuttaa elämääni.”
Kristillinen tapa suhtautua lapsiin: ”Kiitos Isä tästä ihmeellisestä lahjasta.” Toistetaan joka ilta."
Tällaisinako ei-uskovat siis nähdään? Itsekkäinä, moraalittomina paskiaisina? Sellainenko olen uskovien silmissä? Anneli
Minä en ole ateisti, mutta en pidä ateisteja moraalittomina, tyhminä tai muutenkaan edesvastuuttomina. Molemmissa osapuolissa on ihmisiä, jotka sortuvat pitämään toisin ajattelevaa huonompana. Sellainen on vastenmielistä. Konstigin yleistys on minusta outo ja myötähäpeää aiheuttava.
PoistaPidän edesmenneen ortodoksipapin Alexander Schmemanin haluttomuudesta jakaa ihmisiä uskoviin ja ateisteihin "sillä kuka voi sanoa, että uskova aina uskoo ja ateisti ei usko koskaan".
Uskovaisuus ei myöskään ole hyvän ihmisen mitta. Vaikka toki soisi, että usko kuoleman voittamiseen ja kaiken nielevään rakkauteen tekisi ihmisestä siedettävän kanssakulkijan, jonka armollisuus ja oikeudenmukainen mieli kasvaisi päivä päivältä. -Annie-
Itse olen ns. moraalirealisti. Ajattelen siis, että vääjäämättä elämme moraalisen ajattelun sisäpuolella, se kuuluu meidän elämäämme kuin paska junttilan tuvan seinään.
PoistaUskon myös, että ihmisyyteen on sisäänrakennettuna pyrkimys moraaliseen hyvään. Siis altruismiin jne. Eivät nämä ole sidoksissa ihmisen uskonnollisuuden asteeseen.
Mutta valitettavasti ihmisessä on myös jokin vika. Hänessä on myös kykyä pahuuteen. Mielestäni maailma tarjoaa tästä riittävän konkreettisia todisteita, joten minun ei tarvinne tässä todistaa sitä, että ihminen kykenee myös pahaan.
Minusta kysymys ei ole siitä, että ketkä toimivat moraalisesti tai epämoraalisesti, jumalaan uskovat, tai uskomattomat. Minusta kysymys on siitä, että mistä me juonnamme perusteet moraalillemme ja minkä perusteella pystymme puolustamaan moraalikäsitystämme, jos sitä vastaan hyökätään.
Jos me ajattelemme, että moraalisen ihmisen toimintaan kuuluu, että täytyy hillitä omaa itsekkyyttä, täytyy huolehtia kaikista ihmisistä, myös köyhistä, vanhoista ja sairaista. Että kaikki ovat arvokkaita ihmisiä, myös rumat ja tyhmät, niin mistä me juonnamme tämän käsityksen, ja miten me puolustamme tätä käsitystä silloin, kun tätä käsitystä vastaan hyökätään.
Minun havaintoni on, että ateistit ja agnostikot tosiaan ovat keskimäärin vähintään yhtä humaaneja kuin muut ihmiset. (Juuri äskettäin hesari uutisoi myös tutkimuksen, jossa todettiin, että ateistit ja agnistikot ovat itse asiassa yllätys yllätys, humaanimpia ja epäitsekkäämpiä ja pyyteettömämpiä kuin uskovaiset..)Voi olla, että näin onkin, en väitä vastaan. Mutta mietin vain tätä, jos ihminen on sattumanvaraisen evoluution tulosta, ja moraali on kehittynyt pelkästään evoluution myötä, jolloin siis ihmisen kehityksen kannalta on ollut otollista, että ihminen toimii altruistisesti. Niin millä me puolustamme tätä näkemystä, jos joku nyt tuokin esiin, että tässä nykyisessä tilanteessa onkin ihmiskunnan säilymisen kannalta järkevää ja eräällä tavalla myös moraalisesti toimia vähemmän altruistisesti. Esim. Pentti Linkolahan jo vuosikymmeniä sitten polemisoi, että maailman väestöluku alkaa olla niillä rajoilla, että pitäisi toivoa jotain tappavaa tautia tai suuria sotia jotta saataisiin väestömäärää pienennettyä.
Oma kysymykseni siis on tämä: Jos meillä on moraalimme perusteena pelkästään ohjaamaton evoluutio ja sen mukanaan tuoma tarkoituksenmukainen altruismi, niin millä me puolustamme altruismia silloinkin, kun se ei evoluution näkökulmasta olekaan enää tarkoituksenmukaista.
En siis kyseenalaista ateistien moraalia, vaan mietin mihin se on ankkuroitu.
No, jos ateisti on niin järkiperäinen kuin moni väittää olevansa niin johdonmukaisena hänen kuuluukin ajatella että "jaa, tuommoinen sinappikone". Se että niin moni ei niin tee kertoo minusta ennemmin siitä että järkeä ylistävät ateistit valehtelevat ja/tai eivät ymmärrä edes itseään. Mikä noin älyllisellä tasolla ei kauhean paljon vakuuta...
VastaaPoistaYleisesti ottaen olen kyllä anekdotaalisesti huomannut että ateistit ovat järjestään haluttomampia pohtimaan moraalia ja sen perusteita, heti kun asiat nousevat esille niin tulee relativistista "mikä musta tuntuu just nyt hyvältä"-mutinaa ja huomautukset johdonmukaisuudesta kilpistetään "mutta se on ihan eri asia"-puolustukseen jota ei sen kummemin perustella. Toki uskonnollistenkin piirissä löytyy samantyylistä haluttomuutta mutta pohtijoitakin löytyy riittävästi...
Tuollaisen hengen velttouden johdosta en pidä kovin uskottavana väitettä uskonnottomien suuresta älyllisestä ylivoimasta. Ja varsinkin kun siitä uutisoi Hesari, jonka journalistinen uskottavuus soutaa juuri ja juuri MV-lehden yläpuolella.
Moraalin pohdinta on yleensä ad hominem tasoa. Minä sanon: uskovaiset perustavat spitaalisairaaloita ja pelastavat orpoja. Ja tähän ateisti sanoo, että eipäs, uskovaiset raiskaavat lapsia ja tekevät naisista synnytyskoneita. Mutta ateistilääkärit rokottavat vapaaehtoisina köyhiä malariaa vastaan trooppisissa takapajuloissa. Johon minä taas vastaan, että tunnen yhden ateistin joka ei ole ikinä auttanut ketään missään asiassa. Tätä voisi sitten jatkaa loputtomiin ilman että tullaan ns. hullua hurskaammaksi.
VastaaPoistaKysymykseksi on hyvä. Onko tieteellisen totuuden tuottamisen päämäärä vain sen todistaminen että syystä x tietyt ihmiset tai kokonainen ihmisryhmä on tyhmempi kuin johonkin toiseen ihmisryhmään kuuluvat.
VastaaPoistaAivan hoopoahan se on määritellä älykkyys ja äly siten, että älykäs ei voisi olla millään tavalla uskonnollinen ihminen. Perusolettaman täytyy silloin olla, että uskonto ja tiede ovat toistensa ääripäät, vastakohdat.
Onko se todellisuudessa lainkaan niin? Voiko tunnustuksellinen uskovainen tehdä luotettavaa ja laadukasta tiedettä? Voiko tunnustuksellinen ateisti käyttää tiedettä arveluttaviin, suorastaan vaarallisiin tarkoituksiin?
Juuri nyt, kun yleinen ilmapiiri on hyvin hyytävää ja koko ihmisyytemme perustaa koetellaan, olen saanut lohtua ja voimia, sekä moraalista selkeyttä omasta uskostani (jota en sen tarkemmin nimeä tässä). Se on vaatinut - ja vaatii - omia sisäisiä ponnisteluja, eikä vain hengellistä laiskottelua tai mukavuusalueella köllöttelyä.
Muutama vuosisata sitten ei muunlaisia tieteentekijöitä ollutkaan kuin kristittyjä. Silloin se kuului kulttuuriin samoin kuin nyt kuuluu olla "agnostikko". Edelleenkin meillä on paljon kristittyjä tiedemaailmassa, mutta he eivät luonnollisestikaan kauheasti rieku uskostaan ennen kuin eläkeikä alkaa häämöttää, eikä tarvitse enää pelätä virkansa puolesta. Tunnen esim. nuoren evoluutiobiologin jolla on vähän ahtaat paikat omassa tutkimusryhmässään, koska kristillistä vakaumusta ja näkökulmaa ei sovi paljastaa. Sen ilmaiseminen varmaan sotkisi tutkimusasetelmat tai jotain.
PoistaVielä: eikö ole merkillistä, että paljon useammin puhumme älyllisestä epärehellisyydestä kuin moraalisesta epärehellisyydestä?
VastaaPoistaTotta turiset. Hyvä huomio. Moraalista epärehellisyyttä on ympärillämme siis vähintään yhtä paljon kuin älyllistä. Mutta siitä on kyllä vaikea puhua, koska harva tykkää saada moralistin leiman otsaan. Ja senhän saa äkkiä, jos uskaltaa tuoda esiin jotain moraalisia näkökulmia.
PoistaHämmennän soppaa vielä lisää, oma kokemukseni nimittäin on, että moraalisesti löyhimipiä (jos ilmaisua voi käyttää) ovat ne ihmiset, jotka eivät ole sen enempää oikein uskonnon edustajia kuin ateistejakaan. He ovat ihmisiä, jotka eivät ole sen kummemmin pysähtyneet ajattelemaan omaa maailmankuvaansa tai katsomustaan. He eivät ole aktiivisesti pyrkineet tiedostamaan, mikä heidän elämäänsä ohjaa. Silti heidän ajatuksissaan voi olla paljonkin sieltä täältä poimittuja uskomuksia, joiden varasssa he tekevät valintoja. Ehkä he ovat niin sanottuja tavallisia ihmisiä, jotka ovat vahvasti orientoituneet tähän todellisuuteen, eikä ideatasolla askartelu tunnu tarpeelliselta. En arvostele heitä mitenkään, olen vain huomannut, että heitä on paljon. Jumalaa koskeviin kysymyksiin he yleensä vastaavat, että ehkä joku korkeampi voima voi olla, mutta ei siitä oikein tiedä, carpe diem.
VastaaPoistat. Inkeri
Hah, juuri näin. Kiitos näistä kommenteista Inkeri, mehän olemme ihan sukulaissieluja näiltä osin. Korkeampi voima on siitäkin kätevä, että sehän ei sitten vaadi ihmiseltä mitään. Se vain on jossain, tai ei ole.
VastaaPoistaAteismi on länsimaissa nykyajan muoti-ilmiö.. Katsoin ateisteiksi lueteltujen kirjailijoiden listaa. Sieltä löytyi myös Anton Tsehov. Mutta hänhän oli ennemminkin agnostikko, kamppaileva ortodoksi, ja kamppailuahan rehellisten kristittyjenkin elämä on. Oscar Wilde kirjoitti ennen kuolemaansa vankilassa: ”How else but through a broken heart/May Lord Christ enter in”.
VastaaPoistaMuita tunnetttuja lahjakkaita kristittyjä: Jane Austen, William Wilberforce, Michelangelo, Leonardo da Vinci, Galileo Galilei, Newton, Polanyi, Mozart, Wittgenstein, Cervantes, Elisabet I, Dante, Charles Kingsley, C. S. Lewis, Sören Kierkegaard, apostoli ja lääkäri Markus, Sakari Topelius, Johan Sebastian Bach, J.R.R. Tolkien, Copernicus, Linnaeus, Pasteur, Rembrandt, Gutenberg, Kolumbus, Vivaldi, van Gogh, Dvorak, Dostoevsky, Michelangelo, T.S. Eliot, Sir Winston Churchill, Dorothy Sayers, P. D. James, Chesterton, ja lukemattomat muut.
Nykyaikanakin on kuuluisia kristittyjä, esim: Barack Obama, Hillary Clinton, Desmond Tutu, Tom Hanks, JK Rowling, Elijah Wood, Judi Dench, Usain Bolt.
Monet joutuvat olemaan nykyäänkin salakristittyjä niin kuin oli katolinen William Shakespeare, jonka aikana vuoroin protestantit vuoroin katoliset joutuivat maksamaan hengellään uskostaan. Kristtyjen vainoa tapahtuu nykyäänkin. Täällä Suomessa kristitty ei menetä henkeään, mutta onhan jopa kristittyjen psykiatriseen hoitoon laittamista ehdotettu nykyajan Suomessa.
Hyvää pääsiäistä!
Sofi Oksanen vihittiin Karunan kirkossa.
Poistahttp://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000000421358.html
Melkoinen lista!
VastaaPoistaJa voi tuota Wildea, kauniisti sanottu. Hyvää pääsiäistä!
Lisäisin ateistien, kristittyjen (tai muuhun uskovien) ja hälläväliä-ihmisten listalle ne ihmiset, jotka kyllä haluaisivat uskoa, mutta eivät pysty, esim. elämän tuskallisuuden takia tai sen takia, että niin usein elämä näyttäytyy täysin sattumanvaraisena. Tuolla edellä mainitulla listalla oleva Kierkegaard luonnehti itseään "kristinuskon onnettomaksi rakastajaksi". Tällainen ihminen on ehkä joskus saanut jonkun kipinän/kokemuksen, joka ei jätä rauhaan. Hän ei ole lainkaan välinpitämätön kristinuskoa kohtaan vaan tanssii tuskallista tanssia sen kanssa, löytämättä kuitenkaan riittävää ymmärrystä ja rauhaa.
VastaaPoistaterveisin Eelis
Taiteellinen sanonta, mutta Kierkegaard tarkoitti ymmärtääkseni vain sitä, että hän ei voinut ottaa papin ammatin taakkaa harteilleen. Hän arvosteli aikansa kirkkoa harhautuneeksi, tunsi aitokristityn tavoin että kristinusko on ihmisen ja Jumalan välinen suhde. Toivottavasti joku Kierkegaard-tutkija kommentoi. https://www.wikiwand.com/en/Theology_of_S%C3%B8ren_Kierkegaard
VastaaPoistaMinä taas olen ymmärtänyt tuon sanonnan tarkoittaneen myös laajemmin ihmisen eksistenssiä. Kierkegaarhan piti uskoakin hyppynä. Filosofi käytti teoksissaan erilaisia roolihenkilöitä, jotka edusivat erilaisia ajattelutapoja, jolloin syntyi moniäänisyys. Käsittäisin että uskon ja epäilyn välinen kamppailu oli hänelle tuttua. Nyt kaivattaisiin Torsti Lehtistä - Kierkegaard-asiantuntijaamme!
Poistaterv. Leo
Sehän on tuttua jokaiselle kristitylle.
VastaaPoistaMahtavaa, että täällä syntyi teologishenkistä keskusteluntynkääkin! Kierkegaard on kyllä jäänyt mieleen onnettomana ihmisenä, hänellähän painottui yksilön henkilökohtainen kamppailu. Eräällä tavalla näen näin vahvan yksilökeskeisyyden aika ongelmallisena kristinuskon näkökulmasta. Kristinuskohan on ollut alustä lähtien nimenomaan yhteisöllistä. Kaikki kunnia silti Sörenille, ja rauha hänen sielulleen.
VastaaPoistaRelaa! Jos uskovaisuus katsotaan hörhöilyksi, jossa omat ajatukset kääntyvät tosiasioiksi, niin eihän usko avaudu kaikille suurena älykkyytenä. Jos kyse olisi jostain muusta kuin uskovaisuudesta, niin se olisi luokiteltu mielensairaudeksi, koska mielisairauksissa on oleellista juuri se, ettei todellisuus enää tavoita ja sitä alkaa kuvitella ihan omia maailmoja. Onhan meillä ihan perustellusti äidinkielessä eroteltu usko ja tieto. Uskovaisten kenties ärsyttävin piirre on se, että he sekoittavat ihan pokkana nämä kaksi kelpo ilmausta keskenään. Uskovainen ikään kuin tietää ja kertoo tiedoistaan, vaikka hän oikeasti uskoo ja kertoo uskomuksistaan. Jos sellaisessa tilanteessa uskovainen avautuu minulle tyhmänä, niin sori vaan. Hänhän on tyhmä. Se vain on fakta ja se siitä.
VastaaPoistaAnonyymi, sinulla ei näytä olevan tarpeeksi tietoa tästä aiheesta. En sano sinua tyhmäksi, vaan oppimattomaksi ja elämää kokemattomaksi.
PoistaJokainen voi oppia aina uutta, katsoa maailmaa toisen näkökulmasta.
Parasta on mielestäni se, että kristinuskon mukaan tyhmät ihmiset ovat yhtä arvokkaita kuin viisaat. Tärkeintä ovat rakkaus ja kunnioitus toista ihmistä kohtaan - ja armeliaisuus omaa epätäydellisyyttä kohtaan.
http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/syste/01_usko_tieto.shtml
Minusta on kyllä varsin huvittavaa, että vetoat tietoon ja tarjoat uskomuksia ikään kuin se olisi joku kunnollinen vastaus. Uskovaiseen tyyliin myös tuomitset tietämättä minusta yhtään mitään. Et sinä voi mitenkään tietää olenko oppimaton ja elämää kokematon, mutta epäilemättä sinusta voi tuntua siltä, että näin on, koska en jaa kanssasi samanlaista maailmankuvaa enkä ole samaa mieltä kanssasi. Toki uskossa on näitä sloganeita, että esim. tyhmät ihmiset ovat yhtä arvokkaita kuin viisaat, josta varmasti näppärästi päästään ajatukseen, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, vaikka edes Jeesus ei pystynyt tätä arvoa kannattelemaan. Ja ehkä tyhmä on väärä sana, koska uskovaisissa piireissä on parempi olla esim. tyhmä kuin homo. Olen monen uskontojen uhrin kanssa tekemisissä ollut enkä todellakaan lähtis kehumaan teitin armoa ja hyvyyttä. Pelkureita te olette koko sakki.
PoistaHei anonyymi 8.42, olen itse kristitty, mutta silti monien muiden kristittyjen väärinymmärtämä. Tunnistan siis tuon uskovaistyypin, jonka kanssa olet kenties ollut tekemisissä. Uskovaisten pahin synti on minusta usein ylimielisyys ja toisaalta juuri mainitsemasi pelkuruus. Eli pelätään jotenkin sen oman uskon asemaa ja sorrutaan älylliseen epärehellisyyteen ja epäloogiseen argumentointiin. Jos haluaa tutustua kokonaan toisenlaiseen kristilliseen ajatteluun ja kokemusmaailmaan, suosittelen tutustumaan jo edesmenneen Slussenin sissien pappina tunnetun Juhani Rekolan teksteihin, esim. Irlantilaiseen päiväkirjaan, joka julkaistiin viime vuonna. Suren syvästi uskontojen uhreja ja hämmästelen sitä loputonta ymmärtämättömyyttä ja taitamattomuutta mihin monet uskovat sortuvat. Ja niin tietysti sortuvat kaikkien muidenkin ryhmien edustajat. Ongelma vain on se, että juuri uskovaiset antavat vähintään implisiittisesti ymmärtää, että ovat löytäneet perimmäisen totuuden ja ovat sen takia askelen edellä muita, jotenkin parempia ihmisiä. Parhain terveisin, A.F
PoistaOsoita rohkeutesi ja näytä nimesi.
PoistaMinäkin arvostan Sofi Oksasta. Kirjoitin hänestä jo 2008 heti Puhdistuksen ilmestyttyä ja sitä ennen Stalinin lehmistä Kiiltomadon vanhoissa keskusteluissa, jotka on poistettu netistä. Olen niitä, jotka odottavat Sofin saavan Nobelin. Hän on nimittäin jo sillä listalla.:)
Me voimme puhua Suomen kirjallisuudesta ennen ja jälkeen Sofi Oksasen Puhdistuksen.
http://blogisisko.blogspot.fi/2008/04/sofi-oksanen-puhdistus.html
Hei A.F(Tunnemmeko irl?)
PoistaJuu, uskovaiset ovat loputtoman ymmärtämättömiä ja taitamattomia ja antavat ymmärtää, että ovat löytäneet perimmäisen totuuden, eli ovat juuri yhtä tyhmiä ja syntisiä kuin kaikki muutkin ihmiset.
On ylpeyttä ryhtyä luulemaan, että jonkin uskonnon harjoittaminen tai harjoittamattomuus tekisi ihmisestä muita paremman, eikä kristinuskossa luvata mitään sinne päinkään, vaan päin vastoin luvataan omien puutteiden tajuamista. Ja sen ymmärtämistä, että koko maailma, hurskainkin ihminen tarvitsee armoa yhtä paljon kuin kaikki muutkin. Se on oikeasti vapauttava oivallus, mutta sitä vastaan ihmisen mieli luonnostaan haraa koska se juurikin edellyttää omasta ylpeydestä luopumista. Mikä käy usein kivuliaasti, mutta on oikesti tosi hyödyllistä.
Jälkimmäinen 0.57 anonyymi jo vastasikin hyvin edelliselle anonyymille, joten sen suhteen ei aihetta enempään.
VastaaPoistaSe voisi tässä kauniiksi lopuksi vielä todeta, ettei kukaan ole tähän mennessä oikeastaan edes yrittänyt antaa vastausta kysymykseeni. Siis miksi on ok tutkia, ovatko uskovaiset muita harvemmin älykkäitä, mutta ei ole ok tutkia ovatko homot, tai värilliset tai vaikka saamelaiset muita harvemmin älykkäitä. Mielestäni tämä olisi kiinnostava kysymys, johon haluaisin vastauksen ihmisiltä jotka tekevät tällaisia tutkimuksia, sekä myös Hesarilta joka suuressa viisaudessaan uutisoi ja otsikoi tällaisia tutkimuksia.
Jos tuo vastaus oli mielestäsi hyvä, niin en yhtään ihmettele sitä, ettet ola maailmanluokan kirjailija kuten Sofi Oksanen.
PoistaEhkä nyt olisi sinun vuorosi relata. Hyvää piinaviikon jatkoa sinulle.
VastaaPoistaKiitos Kirsti, että otit asian esille. Tuo Hesarin otsikko on epäsuoraa rasismia. Se näyttää kohdistuvan kotimaan kristittyihin, mutta oikeasti sitä voidaan käyttää aseena kun halutaan työhönotossa tai virkanimityksissä syrjiä esim. islaminuskoisia hakijoita. On ikävää, että Hesari kasvattaa juopaa ihmisten välille juuri nyt kun meidän kaikkien pitäisi tuntea veljeyttä ja sisaruutta toisiamme kohtaan riippumatta uskonnosta, kansalaisuudesta tai mistään muuusta. Hyvää pääsiäistä tai kevätpäiväntasauksen jälkeistä sunnuntaita! :) Mimmu
VastaaPoistaTotta, juttu on ikävä viesti myös muslimiveljille ja -siskoille. Hyvää pääsiäistä sinullekin!
Poista