perjantai 4. maaliskuuta 2016

Maahanmuuttokriisin ytimessä jo vuonna 2002



Kirjastot.fi sivustolle oli koottu sarja nuortenkirjoja, joiden nimi viittaa vuodenaikaan. Yllättäen joukossa oli Emma ja kesäblues.

Tuo kirjahan on paljon muutakin kuin kirja, jolla on kesäinen kansi ja nimi, siinä kuvattiin muuttuvaa suomalaista maalaistodellisuutta, kun keskelle kirkonkylää perustettiin vastaanottokeskus. Yhtäkkiä kantaväestön keskuudessa kuhisi eksoottista porukkaa.

Emma-sarjassa tulin käsitelleeksi muitakin ajassa liikkuvia ilmiöitä. Emma ja tähtipojassa rakensin tarinaa tulossa olevan parisuhdelain ympärille. Eli tuohon aikaan 2002 kohuttiin parisuhteiden rekisteröinnistä ja muutenkin tämä sukupuolihulabaloo alkoi lyödä itseään läpi, joten ehkä vähän etupainotteisesti jopa, etten sanoisi jopa uranuurtajana lähdin rakentamaan romanttista tyttökirjaa, jossa sivuttiin näitä tulenpalaviksi muodostuneita teemoja.

Tähtipojasta sain sitten kuraakin naamalle, koska joidenkin oli vaikea ymmärtää, ettei kirjassa tapahtunut lesbosuhteen särkyminen ollut minulta mikään väkevä poliittinen statement, vaan pelkästään arkisen havainnon rakentaminen sisään tarinaan. Heterosuhteet siis särkyvät taajaan, mutta niin särkyvät vikkelään myös muunkinlaiset suhteet.

Emma-sarjassa jokainen osa keskittyi johonkin pinnalla olevaan kiistakysymykseen. Syömishäiriöt, eläinsuojelu, virtuaalimaailma tulivat noiden edellisten teemojen lisäksi käsiteltyä.

Joskus mietin, että olisiko Emmojen mahdollista löytää uusista sukupolvista lukijoita, jos niitä heille tarjottaisiin. Olisiko niillä jotain erityistä tarjottavaa. Voisin pyytää oikeudet itselleni, teettää pokkariversiot, jos olisin tarmokas.

Mutta sehän tässä on ollut ongelmana alusta alkaen, että minä en ole tarmokas.

Share/Bookmark

2 kommenttia:

  1. Kyllä minä luulen, että Emmat voisivat kaupaksi mennä, mutta vaikea sitä on sanoa. Eikö Sanastolta saa yksilöityä listaa lainauksista? Siitähän voisi olla apua, kun näkisi lainauslukuja. Tosin sekin keino on vähän niin ja näin, kun uutuus tai uusintapainos herättää yleensä kasvavaa mielenkiintoa. Yksi tärkeä asia varmaan olisi miettiä minkä ikäisiä Emmaa niiden ilmestyessä lukeneet ovat nyt. Jossain vaiheessa ainakin nostalgia yleensä aina myy.

    VastaaPoista
  2. Eipä noin vanhat kirjat paljon enää kirjastossa kiertele. Ja lainausluvuista ei muutenkaan ehkä voi kauheasti päätellä, että löytääkö kirja ostajia. Pitäisi tehdä kätevä pokkaripainos ja miettiä levitysstrategia. No enhän minä mihinkään tämmöiseen kuitenkaan jaksa ryhtyä, ainakaan ennen kuin olen päässyt eläkkeelle, jos ylipäätään joskus pääsen eläkkeelle.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!