Oletteko tulleet ajatelleeksi, että maailmassa on tällä hetkellä enemmän orjia kuin Afrikasta vietiin Amerikkaan 400 vuoden aikana? Meillä saattaa vallita hyvinkin laaja yksimielisyys siitä, että orjuus ei kuulu nykymaailmaan, ja tämän yksimielisyytemme varjossa orjuus on jatkanut kasvamistaan. Ja me ilmeisesti hyväksymme tämän, vai?
Euroopan rajojen yli kulkee vuosittain satoja tuhansia ihmiskaupan uhreja joista 85 % päätyy työskentelemään seksibisnekseen.
Seksibisnes on kannattavaa. Naisen hankintahinta on alhainen ja yhdellä naisella voi tienata 75 000 -250 000 dollaria vuodessa. Seksiperäinen ihmiskauppa kasvaakin rajummin kuin mikään muu rikollisuuden ala tällä hetkellä.
Kiinnostava on myös YK:n rauhanturvaoperaatioiden ja prostituution yhteiselo, kuten myös prostituution ja suurten urheilutapahtumien rinnakkaiselo. Pornoistuneessa kulttuurissa meiltä on ilmeisesti kadonnut taju siitä, että vaikka hyvinvoinnistaan huolta pitävä uraohjus haluaakin panna kaikkea hyvännäköistä mikä liikkuu, niin edelleen prostituutiohommiin päädytään viimeisenä vaihtoehtona ja useimmiten olosuhteissa, joissa voidaan hyvin kysyä onko valinta prostituoidun kannalta vapaaehtoinen.
Ja sitten toinen juttu. Onko joku tehnyt dekkareita rauhanturvaoperaatioihin tai kansainvälisiin urheilukisoihin liittyvästä ihmiskaupasta? Satutteko muistamaan? Millaisessa valossa prostituoidut yleensä esitellään kirjallisuudessa. Ja puhun siis nykyajasta, en 1800-luvusta. Sanotaan nyt, että ennen vuotta 1990 ilmestyneitä kirjoja ei lasketa. Sellainen mielikuva on, että dekkareissa prostituodut löytyvät yleensä jostain tapettuna.
Nämä jutut alkoivat kiinnostaa, kun luin Pia Rendicin kirjan Ihmiskaupan kasvot.
Euroopan rajojen yli kulkee vuosittain satoja tuhansia ihmiskaupan uhreja joista 85 % päätyy työskentelemään seksibisnekseen.
Seksibisnes on kannattavaa. Naisen hankintahinta on alhainen ja yhdellä naisella voi tienata 75 000 -250 000 dollaria vuodessa. Seksiperäinen ihmiskauppa kasvaakin rajummin kuin mikään muu rikollisuuden ala tällä hetkellä.
Kiinnostava on myös YK:n rauhanturvaoperaatioiden ja prostituution yhteiselo, kuten myös prostituution ja suurten urheilutapahtumien rinnakkaiselo. Pornoistuneessa kulttuurissa meiltä on ilmeisesti kadonnut taju siitä, että vaikka hyvinvoinnistaan huolta pitävä uraohjus haluaakin panna kaikkea hyvännäköistä mikä liikkuu, niin edelleen prostituutiohommiin päädytään viimeisenä vaihtoehtona ja useimmiten olosuhteissa, joissa voidaan hyvin kysyä onko valinta prostituoidun kannalta vapaaehtoinen.
Ja sitten toinen juttu. Onko joku tehnyt dekkareita rauhanturvaoperaatioihin tai kansainvälisiin urheilukisoihin liittyvästä ihmiskaupasta? Satutteko muistamaan? Millaisessa valossa prostituoidut yleensä esitellään kirjallisuudessa. Ja puhun siis nykyajasta, en 1800-luvusta. Sanotaan nyt, että ennen vuotta 1990 ilmestyneitä kirjoja ei lasketa. Sellainen mielikuva on, että dekkareissa prostituodut löytyvät yleensä jostain tapettuna.
Nämä jutut alkoivat kiinnostaa, kun luin Pia Rendicin kirjan Ihmiskaupan kasvot.
Tekstit
Nykyajan ihmiskauppa ilmiönä tuntuu välillä ylivoimaiselta. Tietoahan alkaa olla aika paljon. Olen sattumoisin myös lukenut tuon kirjan. Minusta yksi kiinnostava näkökulma siinä oli juuri se, mikä on esimerkiksi tavallisen suomalaisen aikuisviihteen käyttäjän merkitys tai osallisuus laajaan kansainväliseen ihmiskauppa-ilmiöön. Moniko tuota ajattelee? Mutta aikuisten pitää saada viihdyttää itseään, niinhän yleisesti kai ajatellaan. Itse en ajattele niin.
VastaaPoistaViimeisin kirjan sivuilla seikkaillut prostituoitu, jonka muistan, oli Sofi Oksasen Puhdistus-kirjassa. Hassua miten siinäkin oli tavallaan taustalla kristillinen ihmiskuva, siis siinä henkilöhahmossa. Kirjassa on yksi koskettava kohta, jossa tämä tyttö pakenee hirveää työtään ja purkaa auki ajatusta siitä, kuinka häntä ei ole tarkoitettu tällaiseen. Mutta noissa mainitsemissasi yhteyksissä ei nyt tule mieleen henkilöhahmoa kirjallisuudesta.
Olen muuten huomannut, että ihmiset välttelevät tätä ihmiskauppa aihetta. Se tuntuu ehkä liian ylivoimaiselta. Ottaen huomioon, että se koskee myös pieniä lapsia. t. Sanni
Hei Sanna, kiitos viestistäsi! Kyllä tosiaan tuntuu ylivoimaiselta tuo ihmiskauppa-asia. Minusta ihmiset välttelevät kaikkea, minkä olemassaolo kertoo heille, että maailmassa on jotain käsittämättömän pahasti vinossa, eikä sitä suoraan voi pistää minkään olemassaolevan instituution syyksi. Ei voi varsinaisesti syyttää, että joku viranomainen tai hallitus tms. olisi syypää.
VastaaPoistaMinusta on kiinnostavampaa, että seksuaainen vapautuminen eli seksistä puhuminen, sukupuolten välinen tasa-arvo, seksitietouden saaminen ja mahdollisuus raskauden ehkäisyyn näyttää tuottavan runkkariyhteiskuntia, joissa ei ole seksiä, jos katsotaan vain ihmisten välinen seksi seksiksi. En tarkoita vähätellä ihmiskauppaa.
VastaaPoistaHauska yhteenveto. Ja siis ihmiskauppahan kyllä liittyy tähän käteenvetoonkin, pornoon tarvitaan malleja ja ihmiskauppa kietoutuu niiden hankkimiseen.
VastaaPoistaMutta tosiaan, miksi niin moni mieluummin menee kädelle kuin hankkiutuu tositoimiin oikean kumppanin kanssa. Ehkä suorituspaineet ovat käyneet niin suuriksi. Jo Et-lehteäkin selatessa tulee herkästi ahi, koska aikamoiseen akrobatiaan kannustetaan seksiakteissa. Ei siinä oikein tunnu se ilo ja nautinto olevan tärkeintä, vaan vaikutuksen tekeminen. Tällöin siis voisin kuvitella, että ihmisen seksuaalinen käytös jakaantuu kahtia. Toisen ihmisen kanssa pyritään pätemään, saamaan pisteitä että ollaan hyviä rakastajia ja rakastajattaria. Mutta kun halutaan tyydyttää tarve, niin sitten vaan ipadin tai lehden kanssa vessaan ja ovi lukkoon. Tai sitten ostetaan se rattotyttö tai poika