Pistän itseäni varten muistiin tämän Tiina Raevaaran kolumnin. Hän varmaan huumorimielessä ehdottaa kauppaketjujen omia kirjavalikoimia, edulliset Pirkka-kirjat, Euroshopper-kirjat, Rainbow-kirjat, mutta minä otin sen tosissani. Eikö siinä olisi ideaa?
Kirjat ovat Suomessa liian kalliita sen lisäksi niitä ei ole missään tarjolla, lukuunottamatta niitä muutamaa nimekettä joiden oletetaan kiinnostavan kaikkia.
Minun on ollut vaikea hyväksyä, että kirjallisuuskin on niin voimakkaasti laumailmiö. Joku kirja ja kirjailija vain saa sen aseman, että kaikki kokevat saavansa siitä itselleen jotain, kun kertyvät suitsuttamaan samaa tyyppiä, vaikka eivät henkilökohtaisesti niin välittäisikään. Miten monta kertaa minäkin olen kuullut jonkun sanovan: Oli se tosi hyvä kirja, minä tosin en oikein tajunnut siitä mitään. Jätin sen kesken, koska se oli niin inhottava, mutta tiedän, että vika on minussa, ei kirjassa.
Siis ihminen lukee kirjan, josta hän tietää, että se on tosi hyvä. Hän uskoo sen olevan hyvä, vaikkei oikeastaan pysty itse sen hyvyyttä arvioimaan. Hän uskoo sen hyväksi, koska se on arvovaltaisilta tahoilta julistettu sellaiseksi.
Jos jostain ilmiöstä tulee suosittu, siitä pitävät nekin jotka eivät pidä siitä. Vasta sitten, kun ilmiön suosio alkaa hiipua, ihmiset tulevat ulos kaapeistaan ja ilmoittavat, etteivät itse asiassa koskaan niin kauheasti pitäneet siitä. Tämä on se lainalaisuus, joka pitäisi hyväksyä.
Kirjat ovat Suomessa liian kalliita sen lisäksi niitä ei ole missään tarjolla, lukuunottamatta niitä muutamaa nimekettä joiden oletetaan kiinnostavan kaikkia.
Minun on ollut vaikea hyväksyä, että kirjallisuuskin on niin voimakkaasti laumailmiö. Joku kirja ja kirjailija vain saa sen aseman, että kaikki kokevat saavansa siitä itselleen jotain, kun kertyvät suitsuttamaan samaa tyyppiä, vaikka eivät henkilökohtaisesti niin välittäisikään. Miten monta kertaa minäkin olen kuullut jonkun sanovan: Oli se tosi hyvä kirja, minä tosin en oikein tajunnut siitä mitään. Jätin sen kesken, koska se oli niin inhottava, mutta tiedän, että vika on minussa, ei kirjassa.
Siis ihminen lukee kirjan, josta hän tietää, että se on tosi hyvä. Hän uskoo sen olevan hyvä, vaikkei oikeastaan pysty itse sen hyvyyttä arvioimaan. Hän uskoo sen hyväksi, koska se on arvovaltaisilta tahoilta julistettu sellaiseksi.
Jos jostain ilmiöstä tulee suosittu, siitä pitävät nekin jotka eivät pidä siitä. Vasta sitten, kun ilmiön suosio alkaa hiipua, ihmiset tulevat ulos kaapeistaan ja ilmoittavat, etteivät itse asiassa koskaan niin kauheasti pitäneet siitä. Tämä on se lainalaisuus, joka pitäisi hyväksyä.
Ilmiö näkyy hyvin muillakin elämänalueilla kuin kirjallisuudessa. Esimerkiksi talon rakentamisessa. Siis, että kun kaikki rakentaa 300 neliön taloja niin meilläkin pitää olla, ja kun trendinä on pienemmät niin enää sitä 300 neliöistä ei tarvitakkaan. Tunnustan, että välillä tuntuu sietämättömältä se, miten vaikutuksille alttiita ihmiset ovat.
VastaaPoistaJa tietysti täytyy itseltä heti kysyä, että missä kohdassa minä olen mennyt lankaan?
Kirjallisuusesimerkiksi käy Oksasen Puhdistus. Kun se oli pinnalla, tuli tunne, että pakkohan tämä on lukea kun kaikki lukee, ja jos en lue en ymmärrä mistä puhutaan ja tipun kelkasta.
t.selma
Se on totta, että ilmiö näkyy kaikkialla. Ja onhan meillä tälle oikeastaan aivan täsmällinen nimikin: muoti. Tajusin vasta nyt, että siitähän tässä on kysymys.
VastaaPoistaIkävää tästä laumakäytöksestä tulee, kun kimpassa aletaan ei-pitämään jostakin.
VastaaPoistaNo huh, tuo on kyllä ikävää, eikä niinkään harvinaista edes.
VastaaPoista