Positiivisinta on, että sitä kautta on löytynyt löyhä kontakti sellaisiin ihmisiin, jotka ovat sivunneet elämääni joskus, mutta sittemmin kadonneet tutkasta. On jotenkin kiva tietää näiden ihmisten elämästä edes jotain, vaikka tiedot triviaaleja ovatkin.
En ole itse torjunut yhtään kaveripyyntöä, paitsi ehkä aivan alussa, kun en vielä ymmärtänyt systeemejä. Minun kaveripyyntöjäni sensijaan roikkuu odottamassa vahvistusta. Yhtä tyyppiä olen muutaman viikon odottelun jälkeen pyytänyt hylkäämään minut, jos ei kerran seura kelpaa. Toiselta roikottajalta kysyin miten on mahdollista ettei seura kelpaa. Se tehosi heti. Mietin, pitäisikö minun poistaa hänet kuitenkin listaltani, olisiko se hänelle helpotus. Koska ilmeisesti hän ei toivonut Facebooktuttavuutta kanssani, vaikka luulin meidän olevan ihan kohtuuhyviä kamuja todellisessa elämässä.
Nyt olenkin päättänyt, etten enää pyydä ketään kaveriksi. Ihmisillä voi ilmeisesti olla tarkkojakin laatuvaatimuksia sen suhteen, kenet hyväksyvät Facebookystävikseen. Minulla ei ole. Yksi todellisen elämän tuttu kommentoi, että minulle ilmeisesti kelpaavat raadotkin.
Tekstit
Tai sitten nämä ihmiset ovat kuten minä, joka viimeisen vuoden-puolentoista aikana olen käynyt fb:ssä ehkä kerran parissa-kolmessa kuukaudessa klikkailemassa niiden kaverien kutsut, jotka tunnistan... :) Vasta tällä viikolla olen alkanut pyöriä maisemissa enemmän, mutta yhtään en luota siihen, että into välttämättä jatkuisi.
VastaaPoistaNyt pois siitä vempeleestä! Itse lopetin reilun kahden vuoden jälkeen, itse asiassa vuodenvaihteessa.
VastaaPoistaFbook ei sovi minulle. Se ei syö työ- vaan vapaa-aikaani.
Nyt olen kahdessa viikossa järjestellyt kämppää ja lukenut enemmän kuin viimeiseen kahteen kuukauteen. Täällä on pelottavan siistiä ja sivistynyttä.
Kaisa, ei ne varmaan ole samanlaisia, koska kumminkin hyväksyvät muita ystäväkseen. Siitä nimittäin tulee aina minulle ilmoitus, jostain syystä.
VastaaPoistaUtumies, omasta mielestäni FB ei kyllä kauheesti syö aikaa, koska en touhua siellä mitään. En osallistu peleihin, testeihin, en paljon kommentoi. Menisköhän viis minuuttia päivässä. Mut tietty jos senkin ajan siivoais kotia, niin sekin vois olla edistystä.
Joillekin Naamakirja sopii, toisille ei. Itsellä se syö niitä luppohetkiä. Kulutettua ikaa per vuorokausi on vaikea arvioida, pikemminkin ongelma on se, että tarvitsen aikaa puhdetöihin. Fiksaan irronneen hyllynreunan tuolloin, lukaisen artikkelin lehdestä tässä välissä. Näin siis nykyään. Aiemmin kulutin nämä joutohetket tarkistaakseni vaikkapa sen, kuinka jonkun kakukuorrutus etenee. Tai ottaako kylässä oleva anoppi edelleen päähän. Olihan tuohauskaa aikansa, mutta lopulta juttu alkoi olla saman toistoa.
VastaaPoistaSe hyvä puoli Fbookissa on, että pysyy yhteys entisiin kollegoihin ja kaukaisiin tuttuihin sekä muuhun väkeen, jolle ei koskaan saisi aikaiseksi soitettua tai edes kirjoittaa.
Eikö se että soittaisi ja tulisi tai menisi käymään olisi se paras, sanoo se joka saa niitä FB kutsuja ja joka ei vaan lämpene niille.
VastaaPoistaKun pappi sanoo TV-sarjassa "Kymmen uutta käskyä", että hän pitää yhteyttä lapsiina FB:n kautta ja toinen hämmästeli ihastuneena että joku nuorempi soittaa Ihan Puhelimella isovanhemmilleen, niin olipa se aika häämästyttävää. Mulle.
Mutta kukapa mun pökertymisestäni piittaisi, paitsi että mulla on ihmisiä joiden kanssa voin puhua sekä puhelimessa että tavata ja kirjoittaa pidemminkin jos on tarvis s-postilla, ja se kumma kyllä, se riittää ihan.
Taidan olla aika "kapea" ihminen.
Lärvikirjasta ei oikein tiedä onko se jumalasta vai paholaisesta. Koukkuunnuin FarmVille-peliin hiljattain, minä, joka en pelaa yhtään mitään, paitsi satunnaisia lautapelejä isojen lasteni kanssa. Mutta kun oli kiva pelata jotain missä ei tarvitse olla nopea eikä ampua ketään ja tulee vähän väliä palkituksi. Yhteydenpitokanavana ihan ookoo. Itse olen parempi kirjoittamaan kuin puhumaan joten sähköposti tai naamakirja sopii minulle.
VastaaPoistaSinulla on hauskan tumma huumorintaju. Pidin.
VastaaPoistaKirsti, siis kyllä minäkin hyväksyin ne ystäväkutsut! :D Siihen vain kului muutama kuukausi. Kuulin siitä joskus kommentteja ja koetin selitellä... :)
VastaaPoistaNyt olen perehtyny fb:iin paremmin. Tykkään siitä, että voi jutella "suljetussa yhteisössä" tuttujen kanssa (hyväksyn kavereiksi siis vain ne, jotka oikeasti tunnen tai pystyn tunnistamaan, esim. neulebloggaajaporukat), mutta en jaksa niitä ryhmiä ja kutsuja, plääh... Klikkailin toistasataa ryhmä-, tapahtuma- jne. kutsua Ohita-nappulalla.
Hirlii, minä ajattelen että FB on kätevä siinä, että on ihmisiä, joiden kanssa ei välitäkään olla kauhean intensiivisissä tekemisissä. Entisessä maailmassa niiden kanssa ei sitten ollut yhtään missään tekemisissä, paitsi ehkä kuuli jonkin yhteisen tuttavan kautta jonkin juorun. Nyt voi kuulla samat jutut FB:ssä.
VastaaPoistaUtumies, varmaan kannattaa tosiaan pysyä pois, jos rupeaa kulumaan liikaa aikaa sen parissa. Ihan hyvinhän sitä tosiaan voi elää tietämättä mitään siitä kuinka toisten kakunkuorrutukset etenevät.
Rita:-)
Kaisa, nämä minun tyyppini hyväksyvät siis muiden ystäväkutsuja, mutta eivät minun. Joten jostain syystä minut on diskriminoitu....
Terve! Naapuri kommentoi pikkasen. Minusta suhtaudut FB:hen liian vakavasti. Minullle se on lähinnä virtuaalis-sähköistä small talkii, suurimmaksi osaksi mukavahkoa pikku puhetta. En oikein ymmärrä sitä, enkä osaa sielläkään varmaan käyttäytyä oikein.
VastaaPoistaNiin ja sillä raato-kommentilla viittasin suureen kaveri määrääsi. Minä kun en edes varmaan tunne noin montaa ihmistä. Nyt tosin tiedän, että kaveruus FB:ssä on eri asia kuin reaalimaailmassa. Kaveripyynnön hylkäämiseen voi olla niin erilaisia syitä. Olen joutunut itsekin sellaisen kokemaan. Sitä en jäänyt isommin miettimään.
VastaaPoistaNaapuri, olen kyllä huomannut, että mielestäsi mietin turhaan yhtä jos toistakin juttua, joita sinä taas et mieti lainkaan. Ehkä me ihmiset olemme erilaisia. Toiset jäävät miettimään juttuja, toiset eivät. Onko sinulla antaa osoite, jonne voisin mennä vaihdattamaan pääni tms. Koska muuten tämä miettimiseni varmaan jatkuu hamaan tulevaisuuteen.
VastaaPoistaSinun päässäsi ei todellakaan ole vikkaa mun mielestä, mutta ihmettelen vaan välillä. Erilaisia ollaan ja toki saat miettiä sinulle tärkeitä asioita. Itse arvostan live-kontakteja enemmän.terv Reaalimaailman tuttu
VastaaPoistaHeissan! Eniten minua arveluttaa kaksi asiaa FB.ssä:
VastaaPoistahuhut että sen avulla olisi rosvottu henkilötietoja ja käytetty niitä väärin.
Miten, on oikein tajua, ihmisen tietoja saa toki muualtakin kunhan kaivelee.
Toisekseen sen rajoittuneisuus, se on auki vain hyväksytyille kavereille.
Mutta kuten hyvin arvaamme tiedojen suojaus ei koske esimerkiksi Ruotsin Säpoa. .-(
Elämässä on riskinsä, se johtuu itse elämän lähtökohdista.
Liityin Facebookkiin, mutta en viihtynyt siellä. Liian paljon tyhjänpäiväisyyttä kommenteissa.
VastaaPoistaSopii mielestäni paremmin nuorille henkilöille. Minä hoidan asiani sähköpostitse.
Ahaa.
VastaaPoistaNyt tämä vähä vähältä valkenee mulle, tää fb-juttu. Lähtökohtaisesti siis sitä varten ettei haluakaan olla kontaktissa, mutta noinniinku hyvä juorun vuoksi tms. syistä kannattaa laittaa status sinne ja vaklata mitä niille joita ei muutenkaan haluaisi tavata kuuluu. Tosin tuon vaklaus-juoru jutun on voinu tehdä ennen fb:täkin, mutta tärkeätä tietenkin on olla mukana siellä missä toisetkin on.
Juuh, on valaistunut olo. Eikä fb-statuksen tarvetta ;)
Bloggaamisessakin on riskinsa, Juhani:-)
VastaaPoistaRosina, tyhjänpäiväisyydestä täsmälleen samaa mieltä.
Naapuri, epäiletkö minun arvostavan esim. FB toveruutta reaalimaailman kontakteja enemmän?
Niin Hirlii, hiukan kärjistetysti ilmaistuna.
Mutta itselleni ehkä sopii tällainen multimediallisuus. Joidenkin kanssa kommentoidaan blogissa, joidenkin kanssa kirjoitetaan sähköpostia, joidenkin kanssa käydään kaupungilla kahvilla tai kirkossa, joidenkin kanssa ollaan kontaktissa facebookin kautta. Ja joistakin ei halua tietää mitään minkään välineen kautta.
Puhelimen jätin pois tästä listasta, koska se on itselleni ongelmallinen väline.
Multimediallisuus nimenomaan. On minullakin tuttuja (esim. peruskoulusta) joista ajoittaisten elonmerkkien saamisesta vaikkapa Facebook-statuspäivtyksistä tulee hyvä mieli, vaikkei sen kummempaa yhteyttä tarvitsekaan pitää. Aiemmin oli ihmisiä joista en tiennyt mitään muuta kuin että ne lähettävät meille joka vuosi joulukortin ja me heille, kai vanhempani ne jostain tuntivat.
VastaaPoistaJa kun minäkin olen muuttanut vuosien varrella muutaman kerran ja osoitteet, puhelinnumerot ja spostit vaihtuvat...
Jotkut ovat sitten ihmisiä joita näkee kohtuullisesti ihan reaalimaailmassa, tosin fb on osoittautunut myös hyväksi mailin tai tekstiviestin korvikkeeksi sovittaessa että missä tavataan. Itse asiassa fb on korvannut minulla sen sosiaalisen mailailun aika suurelta osin, nykyisin mailini ovat asiaa.
Ja niistäkin jota näkee harvemmin on mukava kuulla pieniä yksityiskohtia ja arjen kuulumisia.
Oma lukunsa on sitten tietty ne kaverit jotka asuvat sen verran kauempana että naamakkain näkeminen olisi kohtuuttoman hankalaa, esim. eri maassa asumisen johdosta. Tai sitten aikataulujen sovittelu ei ole helppoa (kaveripiirissä aika monella on esim. pieniä lapsia, mikä rajoittaa kummasti "hei, lähdetkö spontaanisti yksille" tapaamisia).
Puhelin on myös minulle aika ongelmallinen kapistus, olen aika haluton keskustelemaan puhelimessa ihmisten kanssa. Heikentynyt kuulo katsos, sellainen että jos mahdollista mieluummin kirjoitan tai juttelen ihan reaalimaailmassa.
Eli minulle FB on todella hieno palvelu, sori vaan skeptikot.
Hdcanis, minäkin ajattelen että fb:n kaltaiset mediat ovat oikeastaan lisänneet kaikenlaista sosiaalisuuttani, koska ne madaltavat kynnystä yhteydenpitoon. Kun pitää virtuaalin kautta yhteyttä, on jotnekin helpompi tavata muutenkin. Se on minusta jännä huomata.
VastaaPoistaHähää, mulla vasta raatoja onkin FBssä :) Mutta minä pelaan siellä paria peliä, jotka vaativat ihmisten pestaamista ja minä en tiedä, miten pelikavereita saa (jos saa) ilman kaverikutsua.... Toisaalta, pari niistä on sellaisia, että sitä Fb-statusta katson ja kommentoin, vaikka ihan pelimaailmassa ollaan tutustuttu. Minä olen aina välillä suunnattoman huojentunut ja iloinen siitä (näennäisestä?) sosiaalisuuden tai kaveruuden tunteesta, jonkasaan ventovieraitten kanssa netissä - pussinperällä kun asustellaan ja live-kamut jääneet vähiin työ-, sairaus- ja perhekiireiden vuoksi. Arjessa jokaisella tuntuu olevan allakka täysi. Paitsi minulla.
VastaaPoistaJokainen kumminkin tavallaan, onneksi netti tai FB tai Twitter (tai mikäänmuukaan)ei ole pakollinen - niin kuin ei ole leipäkonekaan!
Mun täytyy nyt vähän korjata, mutten kauheasti ota peruutusaskelia tässä asiassa. Ymmärrän hyvin että elämänpiiri laajenee, jos ilman virtuaalisuutta olisi ihan vailla kavereita joko jonkun fyysisen tai sitten muun rajoitteen takia.
VastaaPoistaMutta luulen aika vahvasti ettei FB ole minua varten, ja juuri tuon kaikenlaisen muun sälän vuoksi, inhoan nykyisiä puhelimiakin kun niissä on "kaikkea mahdollista" ja siltikin ne toimivat puhuessa epäluotettavasti: katkeilevat yms.
Sähköposti olin alunperinkin minusta hyvä keksintö, siitä pidän edelleenkin. Ja niin, nämä blogitkin, ovat kummasti vieneet mukanaan. Tällä hetkellä enimmäkseen musiikin ja kuvamaailmojen vuoksi kun en jaksa kirjoittaa.
Minulle on pari kertaa "esitelty" FB:tä ja kummallakin kerralla ajattelin ettei se ole mun juttu. Suurelta osin tähän vaikuttaa myös se, että lähipiirissäni ei ole juurikaan heitä jotka olisivat fb-käyttäjiä, pari kutsua olen saanut sähköpostiin, mutten ole ryhtynyt siihe urakkaan että saisin sinne sivut. Että ehkä se on se ettei ole syntynyt sellaista tarvetta, kun tarpeeksi minulle ei riitä se että "kaikki-muutkin" tms.
Mutta ilman muuta hyödyllinen ja tarpeellinen heille joille se sitä on.
No onneksi vielä toistaiseksi ei ole käydetty facebookin käyttöpakkoa Hirlii:-)
VastaaPoistahuah, onneks ei oo :-)
VastaaPoistaLentsulle oli unohtunut vastata, että mulle ei toi pelien maailma ole avautunut. Mutta kiinnostavaa, että pelaamisen kauttakin tosiaan tutustuu ihmisiin. Kyllä ihmisen sosiaalisuus on monipuolista:-)
VastaaPoistaNaapuri tässä. Minulle FB:ssa toiminen ei edusta varsinaista sosiaallisuutta, jonkinlaista sellaista se tietty on. Kuitenkin on aivan eri asia tavata livenä tai puhua puhelimessa. Mutta ken viihtyy FB:ssä, se siellä seurustelkoot. Minusta ihan ok. Muistelen, että olet sanonut , että tämä virtuaaliseurustelu on sinulle tärkeää, mutta onko se tärkeämpää kuin ns. reaalimaailman ihmiset?. En tiedä?
VastaaPoistaNaapuri, minulla ei ole tarvetta tehdä eroa reaalimaailman ihmisten ja fb ihmisten välillä, koska ne ovat paljolti samoja ihmisiä. Joistakin virtuaalissa tapaamistani tutuista on tullut tosielämän tuttuja, tosielämän tutuista virtuaalisia. Ihmisiä tapaa välillä oikeasti, välillä virtuaalisesti.
VastaaPoistaEn oikeastaan ymmärrä, mikä tarve on tehdä valtavaa eroa virtuaalisten tuttavuuksien ja reaalimaailman tuttavuuksien kesken. Virtuaalihan on samanlainen väline kuin puhelin. En minäkään motkota sinulle siitä, että olet jatkuvasti puhelimessa sen sijaan että tapaisit ihmisiä oikeasti.
KIIRSTI! Kuka tässä motkottaa? Just sanoin, että siitä vaan. Minun lapsuudessani 70-luvulla meillä ei ollut edes lankapuhelinta. Nyt naapurin kanssa voi meilailla. Metkaa! Facebookissa en uskaltaisi kovin henkilökohtaisia asioita käsitella, enkä tiedä, miksi niitä siellä käsittelisin. Juu sammaa mieltä: ei ihmisiä tartte luokitella, mutta vuorovaikutuksen väline varmasti vaikuttaa suhteen laatuun/sisältöön.
VastaaPoistaNaapuri, varmaan vuorovaikutuksen väline vaikuttaa suhteen laatuun. Meilläkään ei olisi juuri minkäänlaista vuorovaikutusta, ellei minulla olisi blogia jota voit lukea. Ja oikein mukava, kun välillä kommentoit. Niin että minun näkökulmani virtuaalinen väline toimii tässä vuorovaikutusta lisäävästi ja parantavasti.
VastaaPoistaMitä FBookiin tulee, niin minusta on ollut kiinnostava havaita, että tähän blogiin on helpompi kirjoittaa henkilökohtaisia juttuja kuin sinne. Tätä kuitenkin voi lukea kuka tahansa, fb::tä vain "kaverit". Nää on musta kiinnostavia kummallisuuksia.
Lopetan omalta osaltani tämän tähän, mutta minusta on mahdollista, että nämä FB:t ja blogit vieraannuttavat ihmisiä ns oikeasta elämästä. Näissä vuorovaikutus toisaalta tosi säädeltyä (voi lukea, kun itselle sopii ja heittäytyä mykäksi, jos juttu ei kiinnosta tms); toisaalta kovin avointa, kun kuka vaan voi tulla blogia lukemaan. FB:n kielikin tavallaan outoa; puhutaan kavereista, vaikka useimmilla FB:ssä kavereita, jotka aika keveästi tuttuja. Tämä siis minusta kuitenkin ok. Samanlaista small talkii, mitä voi harrastaa, vaikka tuossa meitin Siwassa kassa-henkilöiden kanssa. Niiden Siwan kavereiden kanssa. Me ollaan tunnettu yli 20 vuotta ja asuttu naapureinakin useamman vuoden. Kiinnitin huomiota titteliini: reaalimaailman tuttu. Joo mut sanat on vaan sanoja. Toivon myös, että edes joku vuorovaikutuksen kanava säilyisi.
VastaaPoistaNaapuri hyvä, mikä tahansa voi vieraannuttaa ihmisen oikeasta elämästä. Elämästä vieraantuneita on ollut aina, se suinkaan ole asia, joka on tullut maailmaan näiden uusien välineiden vuoksi.
VastaaPoistaMielestäni blogien ja fb:n small talk on kyllä varsin erilaista kuin se mitä siwan kassan kanssa voisi harrastaa, paitsi sitten jos hän sattuu olemaan tuttu blogista tai fb:stä, jolloin juttelulla onkin jo mahdollisuus muuntua small talkista jonkinlaiseksi kohtaamiseksi, mitä siis itse pidän hienona puolena ja mahdollisuutena virtuaalissa.