Olen kirjailija, jolle uuden kirjan ilmestyminen tarkoittaa sitä, että kannan 25 kpl tekijäkappaleita kotiin. Jos kirja ilmestyy syksyllä, asia on helpompi toteuttaa, koska voin tuoda laatikon kotiin polkupyörän tarakalla.
Kirja siis ilmestyi aviomiehelleni pari päivää sitten, kun hän töistä kotiin tullessa löysi kirjalaatikon tuolilta, jonne hänen on tapana laskea reppunsa. Tosin tajusin tämän vasta jälkeenpäin, hän ymmärsi kunnioittaa kirjani ilmestymistä, eikä huomauttanut, että sen sietäisi ilmestyä jossain muualla.
Kävin eilen postittamassa tekijänkappaleita muutamalle, jotka ovat osoittaneet mielenkiintoa Pelastusrenkaiden ilmestymistä kohtaan.
Teokseni ilmestyi myös toiselle työväenopiston ryhmälleni, kun pistin sen kiertämään. Toisessa ryhmässä unohdin kirjani ilmestymisen. No ehkä ensi viikolla.
Tekstit
Palin Zon sanoo:
VastaaPoistaSuuresti onnea uuden kirjan ilmestymisen johdosta! Juuri tuo hetki kun voi istahtaa alas vasta painosta tulleen kirjan kanssa ja ruveta tutustumaan siihen konkreettisena esineenä, eikä minä tahansa esineenä vaan kirjana, on kirjantekoihmisen elämän ehdottomasti parhaita hetkiä. Kirjaa pyörittelee käsissään, tunnustelee sen paperia, nuuskii sen tuoksua, ihailee tai ihmettelee kansia, antaa silmiensä liukua vastapainetuilla riveillä... oi, se on autuasta!
Tiedätkö, en itse koskaan saavuta tuota autuasta olotilaa. Jokin pieni kaiherrus aina on mielenpohjalla, vaikka tietysti onkin tyytyväinen kun taas on jotain tullut valmiiks.
VastaaPoistaKippis, silti !
VastaaPoistaKirjan ulkoasu on onnistunut, kuten edellisenkin kirjasi. Niin että kannattaisi nyt ilmestynyttä ihailla, vaikka et ennen sitä olisi tehnytkään.
VastaaPoistaNo kippis joo, vaikka onkin tipaton tammikuu menossa.
VastaaPoistaNiin on se ehkä aika hyvä se ulkonäkö, vaikka jotenkin toi pinkki aina vähän pelottaa.
Nyt kun kirjoitan draamaa tajusin että olen kommentoinut sun 14.12 ollutta bloggausta enkä ole kattonut että mitä sen perään on tullut.
VastaaPoistaOlen maailman pahin latistaja, :) Mutta siis voikukkia minäkin rakastan ja vaalin niitä tontillani, koska ovat niin kauniita.
Ehdottomasti samaa mieltä ettei ihmettä tee vähemmän ihmeelliseksi se että niiden tapahtuminen on todennäköistä. Olen vaan viimeaikoina just kirjoittamisen takia pohtinut tätä epätodennäköisen kiinnostavuutta ja sitäkin miten mahdottoman hauskaa aina on että aina tuntuu ihmeeltä kun törmää epätodennäköisiin tilanteisiin vaikka niin että kolmella peräkkäisellä Helsingin reissulla näkee eri paikoissa kaupungilla saman Kouvolan katukuvasta tutun mielisairaan pojan (joka ei siis ole oikeasti tuttu mulle) ja neljännellä reissulla on vähän pettynyt kun poikaa ei näykään :)
Ihmeet ja epätodennäköisyydet ovat ihmeellisiä ja ihania, vaikka todennäköisiä ovatkin.
On siis todennäköistä, että ihmeitä tapahtuu:-)
VastaaPoistaPositiivisesti ajateltuna juuri näin :)
VastaaPoistaVoin kertoa, että painosta tullut uunituore lehti tuoksuu samalle ja tunteet ovat samat. Sitä pyörittelee varovasti käsissään, katsoo, että nimi ja numero on varmasti oikein, katsoo takakannenkin ja sitten selaa varovasti läpi. Sen jälkeen voi ottaa takin ja saappaat pois päältä.
VastaaPoistaKirsti, minä tiedän aika tarkkaan, milloin sinun kirjasi ilmestyy minulle. Perjantaina kello 14.45. Olen pettynyt, jos vasta ensi viikolla.
No varmaan tuoksuu Villiviini, voin kuvitella.
VastaaPoistaAi noin tarkka ilmestymisaika tiedossa:-)