Kirkkoisät ovat miettineet, minkä näköisiä me olemme ylösnousemuksessa, ja kirkkoisä Origenes (hdcaniksen muistin mukaan) tuli siihen tulokseen, että olemme todennäköisesti pallon muotoisia. Koska pallo on täydellinen. Olenkohan minä ylensyömisellä alitajuisesti tavoitellut tuota täydellistä pallon muotoa jo tässä ajassa?
Vaihtoehtoisesti voisi tietysti miettiä, millainen minusta olisi näillä perintötekijöillä tullut, jos olisin elänyt niukoissa oloissa sata vuotta sitten. Mutta sitä on turha miettiä, koska sata vuotta sitten sekä äiti, että minä olisimme todennäköisesti menehtyneet synnytyksessä. Mutta jos olisinkin selvinnyt synnytyksestä, olisin kuollut muihin vaivoihini, joita en nyt tässä kehtaa selostaa. Saan siis kiittää elämästäni kehittynyttä lääketiedettä, mikä kyllä pistää miettimään.
On tietenkin ihan turha miettiä, millainen minusta olisi kehittynyt jossain toisenlaisissa olosuhteissa. Vai onko? Ajattelin kuitenkin tänä keväänä viettää pääsiäispaastoa, ja luopua valkoisesta sokerista ja valkoisista jauhoista. Ehkä en odota edes laskiaista, vaan aloitan jo nyt.
Tekstit
Näistä kahdesta valkoisesta teen minäkin pesäeroa.
VastaaPoistaMies ja minä leikimme joskus makaaberia leikkiä aiheena Meidän perhe savupirttien aikaan. Isä, äiti, kuusi lasta, tällä hetkellä kaikki elossa ja terveitä (15-vuotiaan diabetestä en vieläkään osaa laskea tällä tasolla sairaudeksi). Tuhat vuotta sitten meistä olisi jäänyt henkiin keskimmäinen tytär. Nuorin poika ei olisi syntynytkään, koska minä olisin kuollut toiseksi nuorimman synnytykseen.
Näitä kun miettii, ei enää tee mieli kritisoida länsimaista lääketiedettä. Jos ikinä tekikään.
Onnea pääsiäispaastollesi, ja toivottavasti tiellesi ei osu tuputtajia..
Sata vuotta sitten tapahtui myös paljon positiivista ja lukutaito oli korkea.
VastaaPoistaTarkottaako tämä, että aloitat laaja-alaisen dieetin, vai onko kysymys vain noista kahdesta valkoisesta, joista haluat päästä eroon. Sinähän olet tumman leivän syöjä ja sokeria et ole tainnut mättää ennenkään.
VastaaPoistaSata vuotta sitten itsekin olisin ollut aika hyvä ehdokas synnytyksessä kuolevaksi vauvaksi.
VastaaPoistaMutta jos alkutohinasta olisi selvinnyt niin sitten...maatilallisten suvusta nuorempi poika kai laitettiin useammin opintielle, eli ehkä minusta olisi tullut pappi tai kansakoulunopettaja.
Ja siihen liittyen jos se nyt ketään kiinnostaa, palloutta ylösnousemusmuotona tarjosi muistaakseni kirkkoisä Origenes.
Salme, on kysymys vain noista kahdesta, joita en kylläkään ole mättänyt, mutta jokin riippuvuus niihin on silti olemassa.
VastaaPoistaHannele, se on totta, että paljon oli hyvääkin satavuotta sitten. Mutta kuten sanottu, minä en olisi päässyt sitä hyvää kokemaan.
Reine, niinpä. Ilman lääkitysä diabeteskin olisi aika katala sairaus. Kyllä pistää miettimään nämä.
hdecanis, kyllä kiinnostaa. Ai siis Origenes. Selvä.
VastaaPoistaRiippuvuutta, lohdutusta, mitä lie saankaan noista sokereista ja jauhoista :)Ihan ilman en jaksa edes yrittää olla. Hatunnosto jokaiselle ryhtiliikkeelle.
VastaaPoistaMinulla ei ole aavistustakaan, olisinko elänyt sata vuotta sitten. Riippuu kai siitä, olisiko minun vanhempani muuttuneen ajan- ja historiankulun seurauksena a) olleet elossa b) tavanneet.
Minä olen nykyisessä habituksessani kyllä hyvää vauhtia nousemassa ylös. Mahtaa näyttää hyvältä.
Voi hyvä tavaton, nyt sain sitten silmieni eteen vision ylösnousevista plussapalloista "plop, plop, plop". Siinä me mennään, plop plop plop.
Lentsu, itsekin oikeastaan ajattelin enemmän tutkiskella riippuvuuttani kuin yrittää varsinaista ryhtiliikettä. Niin, mainitsikohan Origenes minkä värisinä palloina lopulta nousemme ylös. Oranssi olisi kyllä aika pirtsakka väri, pitää myöntää.
VastaaPoistaNaurattaa nämä ylösnousemusjutut - ja sekin että pallon muotoisina ... ;)
VastaaPoistaTulee mieleen yks työtuttu vuosien takaa, jonka viisissäkymmenissä oleva isä lopetti syömisen kokonaan, koska oli sellainenkin "terveellinen" elämäntapa joku vuosi sitten muodissa. Juominenkin siinä lopulta pyrittiin lopettamaan, ja kai lopetettiinkin. Ihmisen tuli siinä elintavassa elää syömättä ja juomatta, vähän kuin jokin kaktus joka ei juuri vettä tarvitse kuin aina välillä vähän, ja sitten valoa sekä lämpöä. Jotkut ovat onnistuneet elämään niin pitkiäkin aikoja, kyseinen mies ei onnistunut. Hän kuoli, äkilliseen sairauskohtaukseen. Vehnäjauhojen ja sokerin pois jättämiseen ei sentään kuole.
Sinähän voisit kirjoittaa "valkoisista kieltäytyjän päiväkirjaa", siitä miltä alkoi tuntua ja niin pois päin. Mikä muuttui ja muuttuiko mikään? Olisi kiintoisaa tietää.
No tuo voisikin olla hyvä idea Hirlii. Veikkaan nimittäin, että tuntemuksia tämä päätös aiheuttaa, vaikken mielläkään itseäni mitenkään kauhean riippuvaiseksi noista aineista.
VastaaPoistaJoka tapauksessa on kysymys painon pudottamisesta. Helmikuussa alkaa kampanja, jolloin tuntematon hyväntekijä maksaa jokaisesta pudotetusta kilosta Nepalin hyväksi. On arveltu, että punnitukset hoitaisi seurakunta.
VastaaPoistaMitäs jos aloittaisimme jälleen kirkkokahvitukset. Punnitus olisi siinä samassa yhteydessä. On tietysti hieman ristiriitaista, jos tuoksuvat pullat on siinä vieressä tarjolla, mutta voisi keksiä syötäväksi jotain rukiista järkevää. Mitähän kirkkokahvittelijat tuumaisivat.
Kirkkokahvituksia voisi kyllä jatkaa, kun maailmassa tuntuu riittävän hätää kärsiviä. En kuitenkaan liittäisi punnituksia samaan yhteyteen.
VastaaPoista