Olin runsas viikko sitten katsomassa dokumenttielokuvan, jossa vakuuttavin todistein osoitettiin, että syyskuun 11. päivän terroristi-isku olikin Bushin kumppanien juoni ja salaliitto. Oli esimerkiksi mahdotonta, että talot olisivat lentokoneiden voimasta sortuneet sillä tavalla kuin sortuivat, suoraan niille sijoilleen. Joku olikin kerännyt alueelta tomua, sitä oli analysoitu, ja oli löydetty jäänteitä jostain superräjähteestä, mikä viittaisi siihen, että talojen alakerroksiin oli sijoitettu räjähteitä. Mutta asiaa ei pystytty tutkimaan tarkemmin, koska talojen jäännökset kerättiin pikavauhtia pois, toisin sanoen hävitettiin todisteet.
Silmilleni vyörytettiin virallisesti allekirjoitettuja dokumentteja, ja vakuuttavien asiantuntijoiden lausuntoja. Mutta mitä edellytyksiä minulla katsojana oikeastaan on arvioida, ovatko valkokankaalla vilahtelevat dokumentit aitoja?
On olemassa ihmisiä, joita erilaiset salaliittoteoriat kiinnostavat. Ja sitten on ihmisiä, jotka nauravat ihmisille, jotka epäilevät, että meitä sumutetaan. Tähän ikään mennessä minusta on tullut sillä tavalla kyynikko, etten usko koskaan saavani tietää totuutta mistään asiasta. Totuus on tietysti olemassa, mutta täällä ihmisten maailmassa me tavoitamme sen vain hyvin rajallisissa asioissa, jos missään.
En itse usko sen enempää virallisiin uutislähteisiin, kuin näihin vaihtoehtoisin dokumentteihinkaan. Siksi olen menettänyt mielenkiintoni uutisiin ja erilaisiin ajankohtaisohjelmiin. Katson mieluummin viihdeohjelmia, jotka eivät yritäkään väittää itsestään muuta. Siksi joskus huomaan ajattelevani, että tässä maailmassa viihde onkin ehkä lähimpänä totuutta. Joskin ehkä sattumalta.
Tekstit
No justiinsa näin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä varmempi olen siitä, ettei ole totuutta. Mistä minä voin olla niin varma, etten ole vain kuvitellut koko tämän maailman ympärilleni?
VastaaPoistaNarrit ovat aina olleet lähimpänä totuutta ja sitä taitava viihde minusta on. Hyvä kirjoitus Kirsti muuten myös huonosta viihteestä.
Mielestäni kaikenmaailman elokuvat, tv-sarjat ja toinen toistaan jännittävämmät dekkarit ovat sekoittaneet ihmisten päät ja mielet.
VastaaPoistaEn kertakaikkiaan voi uskoa että Bush ja hänen komeljanttarinsa olisivat olleet esim. niin julmia (määrätietoisia?) että olisivat kehittäneet moisia juonia. Kannattaisi ehkä tutustua keskivertoamerikkalaisiin kunnolla ja perinpohjaisesti. Ei ne ole yhtään sen kummoisempia kuin me suomalaisetkaan eikä mekään aiheuteta moisia kamaluuksia. Keskivertoamerikkalainen on vielä lisäksi niin paljon enemmän uskovaisempi ettei voisi kertakaikkiaan tehdä mitään tuollaista.
Olen lopen kyllästynyt kaiken maailman salaliittoteorioihin. Ks. ihmiset ovat vainoharhaisia ja osa myös kylmiä laskelmoijia jotka vain haluavat tehdä rahaa kyhäämällä dokumentteja ja kirjoja joista jotkut sitten maksavat.
Onhan se Bin Laden mahdollisesti tuulesta temmattu. Aikoinaan kun jenkit meni kuuhun, tuli mieleen ettei ne kuussa käyneet. Ehkä sitten myöhemmin kyllä. Kilpailu kuuhun pääsystä oli kovaa, ja kaikkia keinoja sinne pääsemiseksi käytettiin. Miksi ei valettakin? Joskus 60-luvun puolivälissä jenkit ilmoitti että sinne pääsisi joskus 70-luvun alkupuolella.
VastaaPoistaKiitos Marika! Ja ehkä tosiaan minunkin kannattaisi rinta rottingilla kulkea eteenpäin narrien viitoittamaa tietä. Sekin vaihtoehto kieltämättä tulee välillä mieleen, että tämä koko elämä on kuvitelmaa.
VastaaPoistaAnonyymi, osut naulankantaan, kun sanot, ettet voi uskoa. Koska siitähän tässä on kysymys, kun seuraamme näitä erilaisia uutislähteitä. Mitä me uskomme? Mitä me emme usko? Sinä et voi uskoa, että olisi olemassa niin suurta pahuutta, joka olisi valmis uhraamaan oman maan kansalaisia jonkin salajuonen vuoksi. Minäkin olen kyllästynyt salaliittoteorioihin, mutta toisaalta uskon, että ihminen kykenee todella veret seisauttavaan pahuuteen. Onhan se nähty moneen kertaan. Anteeksi, että tartun natsikorttiin tässä yhteydessä, mutta olisiko juutalaisten joukkokaasutustakaan oikeastaan voinut uskoa?
Heps Lexa! Niin, toi kuussa käynti on hyvä esimerkki myös. Joillakin saattaa olla vakuuttavat todisteet siitä, että kuussa oikeasti käytiin, mutta kotisohvalta asiaa tarkastellen kysymys on uskon asiasta.
Sinulla on sanannaulat niin hyvässä iskussa, että ihan kateeksi käy.
VastaaPoistaMitä Osama Bin-Ladenin tulee, niin minusta se on se ja sama onko Hän elossa vai joku häntä esittävä olento. Sen naamataulun ilmestyminen kun tarkoittaa joka kerta sitä, että kerrotaan että "me olemme tämän ja tämän väkivaltateon takana". Ellei itse Bin-Ladenia olisikaan, niin pelolla ja väkivallalla terrorisoiminen on olemassa.
Jopa Suomessa, mutta se saa toisenlaiset kasvot ja ilemenee hieman toisin. Perjantaina saimme lukea että apulaiskaupunginjohtajana toimiva Hirvilammi on pahoinpidellyt vaikeasti liikuntavammaisen vaimonsa. Eikä aio suostua oikeuden päätökseen vaan valittaa tuomiosta, koska "vain vähän läpsi", tosin sen verran kumminkin että vaimo oli saanut useita mustelmia eri puolelle kehoaan. Mustelman aikaan saamiseksi pitää lyödä.
Mikä on totta, siinäkin asiassa? Ainakin se on, että tämmöisten ihmisten varassa on yhden kaupungin asiat. Ihmisten joille perheväkivalta on sellainen asia ettei siihen muut saisi edes puuttua...
Niin, että mikä on totta? Väkivalta on totta, ja sillä uhkailu.
Sain muuten lehtijutusta sen käsityksen, että Hirvilammin vaimo puolustaa nyt miestään, ja pahoittelee kun siitä tällainen soppa tuli, vaikka tosiasiassa mies häntä vain unenpöpperössä hiukan tönäisi. Mitä tehdä, uskoako vaimoa joka sanoo, että turhan hätäisesti kutsui poliisit paikallle. Jos ei usko vaimoa, vaan vaatii miehelle rangaistusta, tulee kävelleeksi hänen itsemääräämisoikeutensa yli.
VastaaPoistaNiin se on sitten valinta sekin, jos ensin soittaa poliisit paikalle ja sitten sanoo etteihän tässä nyt mitään.
VastaaPoistaLaki on nykyään sellainen, että yleinen syyttäjä voi nostaa syytteen väkivaltatilanteissa, ja hänellä luultavammin on ollut tosiasialliset perusteet syytteen nostamiselle. Väkivalta ei ole ainoastaan yksityiselämän asia eikä ainoastaan itsemäärämisoikeuteen liittyvä asia. Siitä saa rangaistuksen. Ja hyvä onkin.
Mutta läpsitty tai lyöty on, se on ainakin totta. Se miten itsekukin tekoihinsa suhtautuu, siinä on luonnollisesti suuria eroja.
Totuus on tärkeä käsite, vaikka emme aina voikaan olla varmoja siitä, mitkä asiat ovat totta. Se, mihin uskomme, on riippuvainen maailmankuvastamme. Jos eteemme tulee asia, joka ei millään sovi todellisuudesta muodostamaamme kokonaiskuvaan, emme siihen myöskään usko. Maailmankatsomustaan ei voi jokaisen yksittäisen seikan vuoksi hylätä.
VastaaPoistaMaailmanpolitiikassa ja politiikassa yleensäkin olisi mukavaa, jos kaikki, mitä TV:ssä ja lehdissä kerrotaan pitäisi paikkansa. Valitettavasti on monia seikkoja, jotka vaikeuttavat avoimuutta ja rehellisyyttä. Urapolitikointi tekee valehtelusta miltei velvollisuuden. Muuten tipahdat ennen aikojasi, ja petät tukijasi. Demokratian oikeuttaminen vaatii julmuuksien ja törkeiden epäoikeudenmukaisuuksien salaamista ainakin keskiluokalta. (Sorretut ja solvatut eivät usko muutenkaan oikeuden voittoon, ja yläluokalle riittävät talouselämän reilun pelin säännöt, muuten fanitetaan vahvimman oikeutta.)
Totuus, hyvyys ja kauneus ovat edelleen tärkeimmät käsitteet todellisuuden arvioimiseksi. Joskus olen täysin varma jonkin asian paikkansa pitävyydestä. Omatunto riittää useimmiten varmistamaan, toiminko oikein, vaikka välillä ei riitä asian pohdiskelukaan. Toisinaan musiikkia kuunnellessa kokee kauneutta, josta ei ole epäilystäkään. Epävarmuus astuu usein kuvaan siinä vaiheessa, kun pitää päästä jostakin asiasta yksimielisyyteen muiden saman asian kokeneiden kanssa. Vielä vaikeammaksi tilanne muodostuu, jos pitää todistella asioiden laitaa jollekin ulkopuoliselle.
Epävarmuus ei ole mukavaa, joten pyrkimys varmuuteen on luonnollinen tavoite.
Niin AIE, pitää uskoa, että totuus on, vaikka meillä ei ehkä olekaan koskaan täyttä varmuutta siitä mikä se totuus on. Totuuden merkitys ei siitä vähene, vaikka me emme sitä löytäisikään.
VastaaPoistaEi ole olemassa suurta ja yhtenäistä Al-Qaidaa, se on vain median luoma fiktio ilmiölle, jotta sitä voitiin käsitellä kaikelle kansalle ymmärrettävästi ja kertoa, että kaksi toisilleen vastakkaista maailmaa on sodassa keskenään. Al-Qaida ei ole mikään organisoitu terrorijärjestö, se on islamismiin tukeutuva aaterakennelma, jolla on runsaasti rönsyjä. Eikä islamismi ole aina ja kaikkialla yhtä kuin Al-Qaida.
VastaaPoistaOsama bin Laden on tietenkin olemassa, hän oli sitä jo paljon ennen kuin maailma tuli hänet laajemmin tuntemaan syyskuun 11. päivän jälkeen 2001. Olin aikoinaan hiukkasen kiukkuinen Osamalle, hän ja hänen oppipoikansa tekivät sen terrori-iskun ja samalla saattoivat naurettavaksi sen, mitä olin itse kirjoittanut. Olin leikkinyt aihepiirillä pienimuotoisesti ja sitten tulivat Mohammad Atta ja ne muut ja pistivät hösseliksi ihan tosissaan.
Täällä puhutaan lämpimikseen.
VastaaPoistaMiten niin lämpimikseen, miksei muka suomalainen voisi näistä aihepiireistä kirjoittaa? Tosin suuren luokan näyttävät terrori-iskut eivät minua kiehdo, niistä on koti- ja ulkomaista ja erittäin ulkokohtaista toiminajännäriä riittämiin. Mutta arjen terrori, se että rikotaan ihmisten turvallinen arkipäivä ennakoimattomilla iskuilla, joiden kohteeksi voi joutua, kun on oikeaan aikaan väärässä paikassa. Tai väärään aikaan oikeassa, mitenpäin tahansa.
VastaaPoistaSiperiina, minä kyllä epäilen, että Osamasta tuli fiktiivinen viimeistään siinä vaiheessa, kun hänestä tuli uutislähetysten suosikkihahmo.
VastaaPoistaArjen terrori onkin kiinnostava aihe, mutta kannattaa miettiä näkökulmaa josta asiaa lähestyy, koska nyt liikutaan alueella joka on ollut naisten valtakuntaa, ja sehän sitten on perinteisesti tarkoittanut sitä, että monien mielestä se on näperreltyä epäkiinnostavien kysymysten parissa.
po. epäkiinnostavien ja vähämerkityksisten.
VastaaPoistaKirsti, taisin selittää ylimalkaisesti sen, mitä tarkoitin arjen terrorilla. Tarkoitin pienempiä terrori-iskuja, jotka kohdistuvat satunnaisesti länsimaalaisiin ja jos siinä sitten menee joku sattumalta paikalla ollut omanmaalainenkin arabimaassa, niin se siitä tekee arjen terroria, kun arjen turvallinen elämä ennakoitavuudessaan särkyy.
VastaaPoistaMikä tästä tekee naisten valtakuntaa, sitä en tajunnut? En muista tällä hetkellä ainuttakaan naista, enempää suomalaista kuin ulkomaalaista, joka olisi tämmöisestä kirjoittanut. Keitä niitä voisi olla, olisin kiinnostunut lukemaan.
Minulle Osama oli tuttu hahmo jo ennen kuin media teki hänestä jonkinlaisen maailmanvaltiaan, siksi kai en osaa suhtautua kovin kummoisesti. Kuten kirjoitin, hän on vain erään ajatusrakennelman symboli. Fiktiivinen tältä osin, tottakai, media yksinkertaistaa asioita.
Jaa jaa, ymmärsin arjen terrorin toisella tavalla. Ajattelin sitä terroria, jota harrastamme perheessä, työpaikoilla, ihmissuhteissa.
VastaaPoistaTässä tulikin mielenkiintoinen väärintulkinta, ja etten sanoisi, tyypillisesti naisen tapaan tehtynä. Kirjoitin Al Qaidasta ja sen symboliksi nostetusta hahmosta ja niiden yhteydessä arjen terrorista - miten ihmeessä se olisi voinut liittyä kodin, perheen ja työpaikan ihmissuhteisiin?
VastaaPoistaNo minä olen kirjailija, ja työni on tehdä ajatusloikkia. Siellä lähipiirissähän sitä arjen terroria ihmiset joka päivä kohtaavat, kyllä senkin ympärille voisi jännitystarinoita rakentaa.
VastaaPoistaArjen terrori on pelolla hallitsemista, sitä että tavallinen arki ei olekaan tavallista arkea kun pommi räjähtää metrossa iltapäiväruuhkan aikaan tai terroristijoukko linnottautuu kouluun ja pitää lapsia panttivankeinaan ja lopulta räjäyttävät itsensä sekä koulurakennuksen.
VastaaPoistaVaikuttivatko nuo lähiyhteisössä tapahtuneet terroriteot ihmisten arkeen? Vaikuttivat, väitän, ja näillä teoilla on sellaisia pitkäaikaisia seurauksia joita tekojen tekijät eivät ottaneet huomioon lainkaan. Ottaneet huomioon? Ottavatko väkivallantekijät ylipäätään huomioon, minkälaisia seurauksia heidän teoillaan on? Riittääkö heidän mielikuvituksensa käsittämään sitä?
Siperiina:
”Olin aikoinaan hiukkasen kiukkuinen Osamalle, hän ja hänen oppipoikansa tekivät sen terrori-iskun ja samalla saattoivat naurettavaksi sen, mitä olin itse kirjoittanut. Olin leikkinyt aihepiirillä pienimuotoisesti ja sitten tulivat Mohammad Atta ja ne muut ja pistivät hösseliksi ihan tosissaan.”
Luettuani tuon haluan kysyä kyseisestä aihepiiristä kirjoittavalta:
Ajatteletko todella niin että väkivalta on aihepiiri jota voi tehdä leikisti? Ihmisten silpominen, murskaaminen ja muu väkivalta-fantasiointi ja niiden toteuttaminen on kivaa? Kiva kirjoittaa leikisti väkivallasta, leikkiä sillä fantasialla? Mitä on leikki-väkivalta, ja miten se eroaa tosi-väkivallasta? Osama on vain ajatusrakennelman symboli? Minkä ajatusrakennelman? Tekivätkö hänen oppipoikansa ainoastaan symbolisen teon? Oliko teolla seurauksia?
Väkivaltafantasiointi on eri asia kuin siitä kirjoitettu fiktio joka vaatii tekijältään enemmän, ei vain ajattelua vaan myös todellisuudentajua. Tajua siitä että väkivalta vahingoittaa ja usein pysyvästi niin tekijää kuin uhriakin. Se on kova fakta. Sitä ei voi tulkita väärin.
Hirlii, jatkuvastihan väkivallasta tehdään viihdettä. Ei kai se olisi mahdollista, ellei ajateltaisi että väkivaltaa voitaisiin käsitellä jotenkin leikisti. Kun ajattelee jotain Pulp fictionin kaltaista teostakin.
VastaaPoistaNiin, en tiennyt, että "arjen terrori" on jokin vakiintunut käsite, joka viittaa vain ja ainoastaan pommi-iskujen vaikutuksiin ihmisten elämässä.
Ei, sellaista vakiintunutta käsitettä, ei varmaankaan ole. Mutta yritin sanoa, että mikä tahansa vaäkivalta vaikuttaa arkeemme, ei vain se mitä kutsuttaisiin kai "lähisuhdeväkivallaksi" joka siis tapahtuu kotona, koulussa, töissä, siis arjessamme.
VastaaPoistaViihde ei näytä väkivaltaa vaan esittää sen, siinä on eroa.
Muistan erään nuoren miehen, vuosien takaa, joka ihannoi väkivaltaa ja katsoi runsaasti viihteellistä väkivaltaa. Mitkään järkevät argumentit eivät muuttaneet hänen käsitystään "kivasta väkivallasta", siitä mikä hädin tuskin tuntuu missään.
Sitten hän näki toisesta maailmansodasta kertovan elokuvan, en enää muista elokuvan nimeä enkä tekijääkään, mutta hyvin se oli tehty. Pääosassa oli nuori poika joka näki sodan väkivallan, menetti läheisensä etc etc...
Tuon elokuvan nähtyään, tuntemani nuorimiehen asenne viihteelliseen väkivaltaan muuttui, merkittävällä tavalla.
Aseenteeni on jyrkkä, mitä väkivaltaan ja sen kuvaamiseen tulee. Se ei ole erityisen viihdyttävää.
Sanottaisko näin, että väkivaltaviihde ei näytä väkivaltaa, vaan esittää sen. Mut kuvittelen kyllä olevan viihdettä, joka näyttää väkivallan. Aattelen nyt esim Joensuun humaaneja dekkareita. Ne on kuitenkin viihdettä, vaikka haastavat myös ajattelemaan ja herättävät myötätuntoa.
VastaaPoistaVoisi juuri noin sanoakin: "väkivaltaviihde", olin epätarkka.
VastaaPoistaKaikki viihde ei suinkaan ole epahumaania, ei lainkaan. Eikä kaikki viihteeksi luokiteltu kirjallisesti ala-arvoista, roskaa. Kuten jo taisit tuolla aiemmin sanoa, viihde voi myös välittää meille jotakin tärkeätä.
Hirilii, en tarkoittanut leikkimisellä aivan sitä, miten sen käsitit. Tarkoitin "leikkimisellä", että tekstissäni oli ollut sitä arjen terroria, vain pienimuotoinen terrori-isku, jonka uhreiksi joutui ihan satunnainen ulkomaalainen pariskunta, ei mitään sen enempää. Sekä lisäksi pari yritystä, jotka onneksi jäivät yrityksiksi. Ja kovin, kovin köpelösti siinä tekijöille lopulta kävi.
VastaaPoistaTermi "leikkiä" tuli näiden konnieni omasta kielenkäytöstä: he kokivat tekeleensä jonkinlaiseksi hiekkalaatikkoleikiksi sen jälkeen, kun katsoivat televisiosta, mitä heidän samalla tavalla ajattelevat aatetoverinsa olivat tehneet. Minulla syyskuun 11. päivän isku vuonna 2001 tuli kesken ensimmäisen vajavaisen muutaman luvun mittaisen tekeleen.
Joo siperiina, ja minussa aihe nostattaa aina karvat pystyyn. Herkästi.
VastaaPoistaLähinnä siksi, että väkivaltaisen toiminnan ja käyttäytymisen jopa suorananinen idealisointi on niinkin yleistä kuin se nyt on, ja että sitä pyöritellään aika usein puheissa vain hyvin abstraktilla tasolla.
Muistan joskus ihmetelleeni, miksi ihmisten tappamista voi töllössä näyttää hyvinkin suorasukaisesti, mutta seksiä ei. Mutta maailma on muuttunut, koska nykyään seksiäkin voidaan jo näyttää ihan kuinka vaan.
VastaaPoistaJuu-u, seksiaktiot ja tappaminen/väkivalta, ne vaikuttavat olevan kovin oleellisia asioita ihmisessä, tv-sarjojen perusteella.
VastaaPoistaSelailen täällä hännillä...
VastaaPoistaNautiskelen ajatuksiasi ja ajatuksistasi:
"pitää uskoa, että totuus on, vaikka meillä ei ehkä olekaan koskaan täyttä varmuutta, mikä se totuus on"
Niin, jotenkin noin olen sen asian itsekseni ymmärtänyt:-)
VastaaPoista