Mutta yksi puuttuu joukosta, vielä ei ole silmiin osunut suomenkielistä opasta romanttisen viihderomaanin kirjoittajille, lukuun ottamatta Hakalahden ja Tuomisen Kirjoittajaohjaajan tukipakettiin liitettyä Kolmiokirjan kirjoittajille tarkoitettua tiivistettyä ohjetta.
Vuosituhannen vaihteessa muistan käyneeni joitakin myrkyllisiä keskusteluja, joissa nimenomaan tuo tukipaketissa oleva "kaava" esiteltiin minulle todisteena siitä, että romanttinen viihdekirjallisuus on kaavamaista törkeää paskaa. Ihmettelin jo silloin, miksi scifissä saa olla kaava, dekkarissa saa olla kaava, fantasiassa saa olla kaava, ja niihin kirjoihin voidaan kuitenkin suhtautua kiinnostuksella, jopa kunnioituksella. Mutta jos romanttisessa viihteessä on kaava, niin se viimeistään todistaa, että romantiikka on paskaa.
En kuitenkaan aio kirjoittaa suomenkielistä opasta romantiikan kirjoittajille. Miksi? Ensin ajattelin, että siksi, etten ole kovin romanttinen kirjoittaja, eikä minua tässä elämän vaiheessa kiinnosta romanttinen kirjallisuus kovin paljon. Mutta kyllähän minä jollakin tavalla olen romantikko, sitä ei käy kiistäminen. Uskon rakkauteen, hyvään ja olen kiinnostunut ihmissuhteista. Haluan, että ihmiset viihtyisivät kirjojeni parissa. Joten mikä minua estää?
Luultavasti pelkään haasteen valtavuutta. Romantiikka stigmatisoi tekijänsä, ellei hänellä ole jotain ulkokirjallisia suuria avuja, kuten Virpi Hämeen-Anttilalla yliopistoura, korkea koulutus ja tavattoman sympaattinen ja sivistynyt aviomies. Oma menestykseni on myös ollut sen verran vaatimatonta, ettei niillä paukuilla ehkä kannata ryhtyä muita opastamaan. Kirsti Manninen voisi ehkä laatia tällaisen oppaan, ehkä hän on jotain jo tehnytkin. Pitääkin tonkia kirjastoa. Myös Tuija Lehtisellä voisi olla asiasta kiinnostavaa sanottavaa. Hetkinen, pitäisikö tehdä artikkelikokoelma, johon pyytäisi juttuja todellisilta veteraaneilta. Hei sehän voisi olla kiinnostavaa. Nyt vaan rahoitusta hakemaan, mahtaisiko irrota.
Tekstit
Kirsti Mannisen Kirjoittajan opas on vuodelta 1987, en muista oliko mitään romantiikkaa erityisesti mukana. Pitäisikin tutustua uudestaan ja ensimmäistä kertaa mainitsemiisi, mutta kirjaston 30 kpl varausraja on vaihteeksi tullut vastaan.
VastaaPoistaMielestäni se oli sellainen yleinen hyvän kirjoittamisen opas, jossa oli joitakin teknisiäkin ohjeita. Ai onko joku näitä mainitsemistani niin suosittu?
VastaaPoistaArtikkelikokoelma on hyvä idea. Tilaan heti yhden kappaleen! Minua toisaalta vähän nämä kaavat tökkivät, vaikka tiedän, että niitä on ja niitä käytetään. Varmaan ne ovat tarpeellisiakin.
VastaaPoistaHei Villiviini, kaava on vähän ruma sana ehkä.
VastaaPoistaMutta minusta tarinoita ei voi oikein kirjoittaa ilman kaavoja. Kysymys on vain siitä, että niitä kaavoja voi käyttää joko tietoisesti, tai tiedostamatta.
Jos haluaa tosiaan välttää kaavat, sitten pitää luopua tarinoista, ja ryhtyä kirjoittamaan sirpaleproosaa, tms.
Itselleni on kertynyt mapillinen materiaa aiheena romantiikan kirjoittaminen. Suomeksi aiheesta ei tietääkseni ole kirjaa kirjoitettu, englannin kielellä löytyy useita.
VastaaPoistaEn tiedä eroaako romantiikan kirjoittaminen niin paljoa muusta kirjoittamisesta että tuollaista kirjaa olisi aiheellista kasata. Kaavoja toki on, mutta romantiikan kirjoittamiseen käyvät yhtä hyvin Proppin satukaaviot kuin Aristoteleen opitkin.
Yhtäkkiä mietittynä en muista onko tuollaista artikkelikokoelmaa romantiikan tiimoilta, dekkarikirjailijoista tuollainen on, lastenkirjailijoista myös... mutta romantiikan kirjoittajista?
Satujose, eihän spekulatiivisen fiktion tai dekkarinkaan kirjoittaminen eroa muusta kirjoittamisesta pohjimmiltaan, mutta on asioita, jotka olisi hyvä tietää niitä kirjoittaessa. Olisi hyvä tuntea genren perinne ja kliseet, jotta osaisi hyödyntää niitä, sen sijaan että kompastuu niihin, kuten helposti käy.
VastaaPoistaNiin, englanniksi löytyy aina kaikkea. Mielestäni tässä kohtaa on kyllä turhaan aukko. Mutta Suomessa ei ehkä ole tunnettu kiinnostusta romanttista viihdekirjallisuutta kohtaan. Onkohan sellaisia kirjoituskurssejakaan järjestetty?
Muistaakseni romantiikan kirjoittamiskurssia on pykätty kasaan, mutta osanottajia ei tainnut olla riittävästi. Kaksi tai kolme vuotta sitten... Olisiko ollut Oulussa?
VastaaPoistaHelsingissäkin yritettiin joskus 2000 luvun alussa ja sama juttu, ei löytynyt kiinnostusta. Mitä voi sitten tulkita eri tavoin.
VastaaPoistaHyvänen aika, artikkelikokoelma kasaan vaan. Eikö kannattaisi kirjata ylös ajatuksiasi ja kokemuksiasi tästä aiheesta, koska et sinä nyt ihan kokematon ole, ihan turha niin väittää. Kyllä tuommosella opuskella varmaan lukijoita olisi. Itse en tunne tätä genreä niin hyvin että ajattelen myös ettei siinä olisi mitään eroa proosan / draaman kirjoittamisen kanssa. Mutta siinäpä onkin, kuten sanoit. Joten ehkäpä tuo opus raottaisi tätä erityisyyttä muillekin kuin vain lajin kirjoittajille.
VastaaPoistaHirlii, ajattelin kyllä, että joku muu voisi kirjoittaa ne artikkelit, koska minä tulen aina niin hemmetin kiukkuiseksi kun alan ajatella tätä asiaa.
VastaaPoistaSinut pitäisi sitten haastatella ja "toimittaa", hyvällä tavalla.
VastaaPoistaHeh joo. Mutta ihan oikeasti ajattelen, että tällaisessa opuksessa olisi järkeä vain, jos siinä pääsisivät ääneen todelliset tekijät.
VastaaPoistaMiksi et pidä itseäsi "todellisena" tekijänä romanttisen viihteen osalta? Missä olet omasta mielestäsi hyvä? Mistä olet ylpeä?
VastaaPoistaJos nyt joutuisit kirjoittamaan kirjoitusoppaan, minkä aihealueen alle sen otsikoisit?
Anonyymi, voisin kirjoittaa selviytymisoppaan väliinputoajakirjailijoille. Miten selviytyä tässä ammatissa, vaikka ei saa kriitikoiden suosiota, eikä näyttävää mediajulkisuutta,ja myyntiluvut matelevat jossain vähän paremmin myyvän kaunokirjallisuuden tuntumassa, mutta kaukana bestsellerluvuista. Tuossa on myös selitys sille, miksi en pidä itseäni "todellisena" romanttisen viihteen kirjoittajana. En ole tarpeeksi suosittu siinä genressä, koska kirjani eivät ole tarpeeksi viihteellisiä. Ne ovat helppolukuisia, humoristisia, mutta pohjimmiltaan kauhean vakavia, ja vihaisiakin.
VastaaPoistaKirsti, Kirsti...
VastaaPoistaPitäisikö sinun selkiyttää itsellesi mitä haluat kirjoilla sanoa? Tuntuu ettet itsekkään tiedä mitä ajat takaa, mutta juokset kuitenkin saadaksesi kiinni jotain?
Ehkä kirjoitat kirjoja, joita ei ole vielä luokiteltu, niitä yritetään ympätä romantiikkaan, kun ne eivät vakavaan kirjallisuuteen sovi, dekkareita ne eivät ole, eivätkä scifiä.
Entä jos lopettaisit myyntilukuihin tuijottamisen, et yrittäisi mihinkään genreen, vaan kirjoittaisit Ellilämäisiä kirjoja?!
Aiheuttaako romantiikka sinulle ärtyisyyttä? Entä jos kirjoittaisit kamalan surullisen tarinan menetyksestä, pistät kaiken romantiikan tuohon kuolevan ihmisen suhteeseen. Tappaisit kaiken ällöromantiikan kerralla, syöpään esim.
No onhan se kauheaa että täällä moni oikeasti kuolee, eikä näillä asioilla saa leikkiä, mutta entä jos leikkisit silti, niin paljon kuin tuo tuntuukin kielletyltä.
Sinä puhkut ja puhiset valtavaa vimmaa, mutta ammut hernepyssyllä ;) ota kunnon ase käteesi ja ala räiskiä välittämättä verestä joka roiskuu ja itkusta joka muuttuu selkäpiitä raapivaksi huudoksi. Anna palaa, näytä itsellesi se tarina joka sinussa on.
No tyhmähän minä olisin, ja umpisokea, jos en huomaisi mihin kohtaan kirjallisuuden kentällä asetun, kuinka paljon kirjojani myydään, arvostellaan, kuinka paljon niistä pidetään. Ei niin idioottia kirjailijaa ole vielä syntynyt, eikä synny,joka ei tuollaisia mieti. Se on tietenkin eri asia, että kaikki eivät tällaisia asioita mieti ääneen, esim blogissa. Kivaa jos jutuista saa sen vaikutelman, että "puhkun ja puhisen valtavaa vimmaa". Ja hernepyssy on ihan hyvä ase, koska eihän kirjoittamalla mitään sen kummempaa voi aikaiseksi saadakaan.
VastaaPoistaMinusta hernepyssy tai vesipyssy on vain kovasti parempi kuin MAGNUM.
VastaaPoistaKamaluutta on tässä maailmassa ja elämässä ihan riittävästi.
Tiedämme sen, ihan jokainen.
Niinpä, Hirlii.
VastaaPoista