Tavoitteeni on, että kurssi ei kauheasti sotkisi kirjoittamistani, mutta tietenkin se sotkee. Se kestää lähes vuoden, ja valmistaa minua Markkinointiviestinnän ammattitutkintoon. Nyt minua on kaksi päivää testattu. Eilen jouduin ruotsin kokeeseen, tämä päivä alkoi matematiikan testillä ja jatkui äidinkielellä. Tunsin joutuneeni peruskouluun. En yllättynyt huomatessani, että sekä matematiikka, että ruotsi tuottivat vaikeuksia, äidinkielen koe sen sijaan tuntui helpolta.
Maanantaina tehtäisiin kykykartoituksia. Pyysin itselleni vapautuksen. Uskon selviytyväni elämässä ilman kykykartoitusta. Minulle kyllä selitettiin, että kykykartoitus voisi olla mielenkiintoinen, mutta viisikymmentäyksivuotiaana olen jo niin vakavasti luutunut, että uskon tietäväni omat kykyni ilman kartoitustakin. Jos saisin tietää, että minulla on jokin yllättävä kyky, josta en ole ollut aikaisemmin tietoinen, en kuitenkin kovin helposti alkaisi vaihtaa elämänstrategiaani sen vuoksi. Olen kiinnostunut uusista kyvyistäni ja niiden tuomista mahdollisuuksista vasta siinä vaiheessa, kun olen näiden vanhojen kykyjeni kanssa täydellisessä umpikujassa. Käsittääkseni se hetki ei ole vielä nyt, mutta voihan se vielä tulla. Kun se tulee, lupaan heti mennä kykykartoitukseen.
Tekstit
Huh, kuulostaa haasteelliselta ja monimutkaiselta koulutukselta!
VastaaPoistaMinä kyllä menisin kykykartoitukseen, ties mitä löytyisi! Ehkä olisin ihan suvereeni esimerkiksi brändiarkkitehtuurissa, mistä sitä tietää :)
Ostamasi taulu synnytti tarinan.
Ehkä kykykartoitus olisi ollut omalla kohdalla aiheellinen tuossa kuuden kympin iässä, kun vuosikymmenten piirtämis- ja veistoharrastukselle tuli tenkkapoo. Kyky kehittyä ja omaksua uutta lähti reippaaseen alamäkeen.
VastaaPoistaNo, tietokoneen myötä keskityin enemmän kirjoittamiseen. Huuhailun kaltaista sekin ilman sen kummenpaa päämäärää.
Saattaisi se kykyjen kartoittajakin levittää kätensä kuin kunnon kalamies.
Iisi
No ehkä olen suhtautunut ennakkoluuloisesti kykykartoitukseen, Susu. Ja hienon tarinankin olet tehnyt.
VastaaPoistaIisi, näköjään sitten ilman kykykartoituksiakin löysit uusia tapoja ilmentää luovuutta. Mutta niin, pitää nyt miettiä antaisinko kykykartoittajille vielä mahdollisuuden.
Tottakai menet kykykartoitukseen. Ihan uteliaisuuttasi.
VastaaPoistaPilkun viilausta eläytymiskyvystäsi: http://polkahdus.vuodatus.net/blog/2488964/ammatilliset-asiavirheet/
VastaaPoistaMarja, minä en tajua miksi ihmiset ovat niin kiinnostuneita kaiken maailman testituloksista. Mutta harkitsen nyt vielä.
VastaaPoistaMerja, mietin tuon luettuna, että onko nyt aivan varma, etteikö pappi kuitenkin jossain tilanteessa voisi toimia hiukan epäammatillisesti? Kirjahan ei kuitenkaan ole mikään Oikean Pappeuden käsikirja, vaan oikeastaan ihan päinvastoin.
Kastekeskustelussa sovitaan, miten kaste toimitetaan. Ei tule kyllä mieleen yhtään tilannetta jossa olisin edes harkinnut jonkun toisen lähettämistä sopimaan kastejuttuja mun puolestani. Toisinaan joutuu menemään kastamaan sairastuneen puolesta, eikä se ole samalla tavalla luontevaa kuin jos on tavannut perheen jo aiemmin.
VastaaPoistaKirsti, mua kiinnostaisi siinä testissä se testi itsessään, koska siis kaikki mitä ei ole ennen kokeillut tai tullut ajatelleeksi on lähtökohtaisesti kiinnostvaa, ja myös mahdollisisesti käyttökelpoista materiaalina, ja se mitä ajatuksia siinä testin aikana ja sen jälkeen syntyy on kiinnostavaa, ei niinkään se että testi todistaisi mun olevan jotain muuta kuin mitä olen itse itsestäni löytänyt.
VastaaPoistaMarkkinointiviestintä ¿ - otan osaa!
VastaaPoistaKannatan myös kykykartoitukseen osallistumista, paitsi uutena kokemuksena myös niiden ajatusten ja itsetutkiskelun vuoksi jota syntyy...ei mitään sellaista että kartoituksen mukaan minusta tulisi tosi hyvä pappi, siispä hylkään kirjailijan ammatin ja lähden opiskelemaan teologiaa, mutta ehkä sieltä löytyy muutamakin sellainen "päteekö tuo väite oikeasti minuun?" pohdinnanaihe, tai jokin asia jonka suhdetta minäkuvaan ei ole edes tullut ajatelleeksi...
VastaaPoistaBrändiarkkitehtuurista on toki tässä blogissa ollut aiemminkin puhetta, eri sanoilla vain...
Merja, ei kai tässä sitten muu auta kuin mennä nurkkaan häpeämään.
VastaaPoistaNo täällä tulee nyt niin paljon puoltoääniä kykykartoitukselle, että alan vähitellen antaa periksi.
Saima, ihan kivaahan tämä on, kai...
Hdcanis, voi olla että täällä on jotain rutinaa ollut, mutta on eri jänskää jos tosiaan oppii uutta sanastoa joiden avulla saa rutinat kuulostamaan vähän hohdokkaammilta.
Hienoa, jään odottamana raporttia kykykarkoituksesta. Heheh säästän ton freudilaisen. :)
VastaaPoistaParasta hankkia harjoitusta kykykartoituksista, koska se on ehkä ennemmin tai myöhemmin edessä ... tai sitten ei ...
VastaaPoistaVanhuspalveluita hakiessamme tai toivoessamme saattaa esim edessä olla "seniori-kykykartoitus".
Joten eräänlaisena harjoittelunahan tuonkin "kykykartan" voi tehdä, ja mikäli vielä eläkeikäisenä bloggaat, niin tästäkin kykykartoitusasiasta voi kehittää monta hauskaa juttua vielä.
Ehkä jo aiemminkin.
Heh Hirlii, tuo on kyllä totta, että viimeistään vanhainkodissa ovat kykykartoitukset edessä, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa.
VastaaPoista