Huoneessa on valkoiset seinät
ja sinisiä muovisia tuoleja
joiden teräsjalat raapivat lattiaa.
Maidossa on nimilappu.
Ihmiset istuvat
melamiinipöydän ääressä,
se kolahtaa äänekkäästi
aina kun muki osuu pintaan.
Kyllä tuli kaunis ilma täksi viikonlopuksi, joku sanoo.
Niinpä, ihan ihmeellistä! muut kiirehtivät säestämään.
Sitten tulee hiljaista.
Ihmiset tutkivat mukejaan
aivan kuin niiden uumenista
voisi nousta vastaus
olemassaolon peruskysymyksiin.
Kahvi on liian väkevää, minä sanon,
kannan korteni sosiaalisuuden kekoon.
***
Runotorstai
"Ainoa mitä voin ajatella."
lauantai 15. toukokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pari kaljaa voisi vapauttaa tunnelman, jos ei edes väkevä kahvi siihen pysty.
VastaaPoistaIisi
Ei kahvi voi olla liian väkevää.
VastaaPoistaSosiaalisuus on kyllä haastavaa :)
Niinpä Iisi, mut aika jännä että jokin naista/miestä väkevämpi usein näyttäisi olevan tarpeen.
VastaaPoistaSusu, olen laihan kahvin ystävä. Niin on, sosiaalisuus on extreme-laji.
olipa väkevä tunnelma, liraus kermaa?
VastaaPoistaKuvattu sosiaalisuudenlaji tuntuu juuri tuolta. "Kahvi on liian väkevää" kuvaa hyvin tämän sosiaalisuuden jähmeää liikkumattomuutta, se on kuin seisova ja kuuma ilma, kuin hetki ennen ukkosmyrskyä.
VastaaPoistaMaitokin on nimetty jollekulle (siinä on nimilappu), ei edes sitä voi kaataa kahvin joukkoon.
Aika on pysähtynyt. Onneksi kahvitunti päättyy vartin päästä ja se käynnistyy jälleen.
VastaaPoistapainostava tunnelma, toivottavasti ei ole työpaikkakuvaus
VastaaPoistaIlona, enhän minä tiedä työpaikoista mitään. Mutta tämmöinen juttu tuli mieleen erään kurssin kahvipaussilla.
VastaaPoistaDemetrius, se tosiaan tuntuu hetken siltä kuin aika tosiaan pysähtyisi.
Hirlii, niin jotenkin ajattelin että maidon nimilaputtaminen kuvaa sitä miten yksinkertaisista asioista tulee tietyissä ympäristöissä kauhean monimutkaisia.
Hannele, minulle tulee aina kermasta kahvin joukossa närästystä:-)
Mikähän tämä paikka on, mietin lukiessani, dementikkojen vanhainkodin kahvihuoneko? Valkeat seinät, muovituolien teräsjalat, melamiinipöydät...
VastaaPoistaSentään rippunen iloa; Kyllä tuli kaunis ilma täksi viikonlopuksi.
Hieno tunnelmakuvaus!
Kiitos Delilah!
VastaaPoistaMinä mietin tuota lukiessani maitoa, melamiinia ja Kiinaa. Se sävytti runoasi melkoisesti.
VastaaPoistaKahil, ei tullut minulle mieleenkään, mutta nyt kun sanot, tajuan että se olisi kyllä pitänyt ottaa huomioon. Kiitos palautteesta!
VastaaPoistaSehän ei ole minusta huono asia ollenkaan, jos runo avautuu usealla eri tavalla :) Joku voi vaikka miettiä, että kelle se nimilapulla varustettu melamiinimaito on tarkoitettu, hui!
VastaaPoistaMielenkiintoinen tuokiokuva, ja niin elävästi piirretty, että kuvittelen olleeni tuolla joskus :) - Kaikille kiusallinen tilanne, sillä kahviossa pitäisi olla rupatusta. Ajatteles sensijaan, miten vaikka täpötäydessä hississä on ihan luontevaa olla tuppisuuna, vaikka likistyksissä.
VastaaPoistaMarjattah, siitäkin voi kyllä olla ainakin paria mieltä, että onko hississä tuppisuuna oleminen kovin luontevaa... Mutta tosiaan tällaista suomalaiskansallista sosiaalista jäykkyyttä halusin tässä kuvata.
VastaaPoistaKahil, sinulla tosiaan ajatukset kulkevat huolestuttaviin suuntiin...
Täältähän tulee sinulle mielenkiintoisia ehdotuksia. Tuon runon voit selvästi sijoittaa mihin tahansa tulevaan kirjaasi dekkarista alkaen. Seuraavaan postaukseesi liittyen se voisi olla vaikka turkulainen ideointipalaveri...
VastaaPoistaHyvä idea mm:-)
VastaaPoista