Joka päivä opin kiehtovia termejä, jouduin esimerkiksi miettimään mitä kokemuksia minulla on asiakasrajapinnassa työskentelystä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ei mitään. Pitäisi tietenkin olla, mutta ei ole. Sitten aloin ajatella, että tuotteeni on kuitenkin aika asiakasystävällinen. Olen nähnyt paljon vaivaa kehittääkseni kerrontatekniikkaani. Tosin kritiikeissä tämä asia tuodaan usein esiin kuin se olisi puute. Viimeksi Aamulehden kritiikissä kirjastani huitaistiin, että se on helppolukuinen. Aivan kuin kriitikko olettaisi, että jos kirja on helppo lukea, se on ollut myös helppo kirjoittaa.
Tulin myös ajatelleeksi, että eikö tämän bloginkin voisi nähdä asiakaspalveluna, täällähän minä olen kaikkien niiden tavattavissa, joita sattuu kiinnostamaan.
Se on ehkä ollut huonoa asiakaspalvelua, että kirjani vaikuttavat hömpemmiltä kuin ovat. Ja ovatko ne parhaassa mahdollisessa paikassa kirjaston romantiikkahyllyssä, sitäkin edelleen mietin. Joskus epäilen, anteeksi vain, että ne ovat siellä hömppähyllyssä, koska olen nainen, ja koska olen aikoinani paljon puolustanut hömppää. Koska olen puolustanut hömppää, sen täytyy tarkoittaa, että minunkin kirjani ovat sitä. Oletan, että ajatus kulkee suurin piirtein noin. Minulta on nimittäin aika moni kysynyt, että miksi kirjani ovat siellä.
Nyt joka tapauksessa pitäisi miettiä, millä tavalla voisin parantaa omaa asiakaspalveluani. Luulen silti, että suurimmat ongelmat löytyvät sieltä markkinointiviestinnän puolelta.
Tekstit
Eikö se riitä, että sinua luetaan? Ei ehkä sinua, mutta sielusi sävellyksiä? Kuinka maailmaan pitäisi ymmärtää täysin sinua, kun et sinäkään sitä täysin tajua?
VastaaPoistaAnonyymi, ei kaikkien tarvitse lukea kirjojani, mutta minusta vähän useammat kyllä saisivat niitä lukea, kuin mitä nyt tapahtuu. Tavoittelen siis kasvua. Eikö se ole normaalia kun eletään kapitalismissa?
VastaaPoistaVoi Kirsti! Aina niin allekirjoitan ajatuksesi ja tunteesi.
VastaaPoistaJuuri noin se on, ja vaikka mitä tekisimme, ei se muuksi muutu tässä kulttuurissa.
Tehdään töitä ja kärsitään, vai pitäisikö sanoa latinaksi sama: rukoile ja tee työtä...
Empatiseeraten.
Kaikessa koulutuksesa on sellanen oma ilo..
VastaaPoistaKiitos anonyymi! Juu, jatketaan samaan malliin:-)
VastaaPoistaTuo on kyllä totta Hannele.
Oikeastaan anonyymi eka kommenttini oli typerä, tajuan sen nyt. Toivottavasti en pahoittanut mieltäsi, ei ollut tarkoitus. Kapitalismin olemus ei ole ominta aluettani, eikä luultavasti sinunkaan. Eiköhän me pärjäillä omilla tavoillamme, sinulle ainakin toivon pitkää sietokykyä ja parempaa elämänhallintaa mitä itselläni on.
VastaaPoistaKirja on hyvä välikappale olla tekemisissä asiakkaiden kanssa. Satunnaiset kohtaamiset esim. kouluvierailuilla ja kirjamessuilla on myös mukavia, mutta jatkuvaan asiakaspalveluun meikäläisestä ei olisi. Jos olisi pakko olla ihmisten kanssa tekemisissä joka ikinen päivä, ja vielä "asiakas on aina oikeassa" -hyvittelyasenteella, se nostaisi mun sisäisen murhanhimoisen misantrooppini karjuen takajaloilleen.
VastaaPoistaHömpässä ei ole mitään vikaa! Hömppä on tarpeellista, hömppä antaa unelmia niillekin, joilla niitä ei omasta takaa ole!
Minäkin kirjoitan hömppää, ja yritän muistaa aina olla siitä ylpeä :)
Taidanpa itse asiassa mennä katsomaan nauhalta ihanaa kasarihömppää eli Pretty in Pink.
Anonyymi, enhän minä nyt mieltäni tietenkään pahoittanut, mutta mietin tietenkin jälleen kerran miten yllättävillä tavoilla ihmiset voivat nämä blogijuttuni ymmärtää. Siinä taas ei ole mitään pahaa, että ne ymmärretään yllättävillä tavoilla. Ei ole kapitalismi tosiaan ominta aluettani, ja tähän asti olen henkisesti taistellut sitä vastaan, nyt vain olen alkanut ajatella että kannattaako se lopultakaan. Sietokykyä tosiaan tarvitaan, elämänhallinnasta en menisi vannomaan, ei elämää ehkä voi hallita, mutta hyvä jos jotenkin pysyy pinnalla.
VastaaPoistaAnuh, kyllä todellinen asiakaspalvelu päivätyönä on varmaan liikaa kenelle tahansa. Niin minäkin olen ajatellut, että hömpässä unelmoidaan niiden puolesta, jotka eivät itse osaa jaksa viitsi uskalla unelmoida. Pretty in Pink oli kyllä aika herttainen leffa.
Hei Kirst
VastaaPoistaMinä olen lukenut hömppää.
Nyt on menossa Judith Michaelin Rakkauden Ensi-ilta joka on hyvä kirja. Oletko sinä lukenut viime aikoina hömppää?
No itse asiassa jane greenin hiekkalinnan luin just.
VastaaPoistaMiksiköhän helppolukuisuus ja selkeä kieli koetaan nykypäivänä kirja-arvosteluissa puutteeksi? Samoin kuin se, että aihepiiri on konkreettinen, oikeasta elämästä, liikutaan realismin tasolla. Pitäisi olla tekotaiteellisia kielikuvia ja asetelmia tyyliin kaksipäinen vasikka, jään alla oleva miesjumala tai ihminen, joka asettuu tarkkailemaan maailmaa toisen ihmisen peniksen sisään.
VastaaPoistaKirsti, sinun palstasi on hyvää "asiakaspalvelua" siinä mielessä, että monet aloituksesi saavat pohtimaan asioita ihan yleisestikin, eivät pelkästään sinun tekstiesi pohjalta. Ja tällä palstalla se tapahtuu selkeällä, joidenkuiden mielestä varmaan hömpällä tasolla.
Tuo selkeällä kielellä kirjoittaminen on yksi niitä asioita, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä. Toki siinä on omat vaaransa: edetään liian nopeasti, ongelmattomasti, dialogi on pinnallista eikä koskaan mennä henkilöiden pään sisälle. Mutta se toinen vaihtoehto, jota kuvasin edellisessä kappaleessa on ihan yhtä täynnä näitä vaaroja. Ne vain kuorrutetaan vaikeaselkoisuuden ja tekotaiteellisuuden kermavaahdolla.
Siperiina, sen kun tietäisi mistä tulee taipumus ajatella, että selkeys olisi sama kuin pinnallisuus. Ei se varnaan aina niin menekään, riippuu siitä kuka niitä selkeitä juttuja kirjoittaa. Tekijään liittyvät mielikuvat ovat tärkeitä.
VastaaPoista...ja toisaalta kun minusta tuntuu että Suomessa ainakin perinteenä on yhä se realismirealismi, mitään sen ulkopuolella liikkuvaa ei oikein hyväksytä...tosin realismejakin taitaa olla useita, joista osa on kirjallisesti hyväksyttävämpiä kuin toiset.
VastaaPoistaMutta joo, onhan tämä blogi asiakasrajapinta. Ja kun asiakas on lukija niin se kun se lukija lukee sinun kirjoittamaasi kirjaa on asiakasrajapintaa, vaikket sinä siinä vaiheessa voikaan siihen enää vaikuttaa...mutta kirjoittaessa voi.
En ole markkinointia sen kummemmin opiskellut mutta jonkin verran on laatujärjestelmistä yms. kuullut ja sieltä mieleen jäänyt määritelmä että hyvä laatu on tuotteen kyky täyttää sille asetetut vaatimukset...tuota ajattelua sovelletaan enemmän massatuotantoon mutta toisaalta en näe mitään syytä miksei periaatetta voisi soveltaa myös kulttuurituotteisiin, paitsi että asiakaskunta saattaa olla eri lailla rajattu.
Sinulla on ilmeisesti huono asiakasrajapinta ammattikriitikoihin, mutta kuuluvatko nämä siihen asiakasryhmään jolle ensisijaisesti suuntaat tuotteesi, ja voitko toteuttaa parannuksia näiden vaatimuksiin ilman että muut ominaisuudet jotka ovat muille asiakkaille tärkeitä kärsivät?
Ja toisaalta ovatko kaikki ne mahdolliset asiakkaat, joiden asettamiin vaatimuksiin sinun tuotteesi olisi laadukasta, tietoisia tuotteesi ominaisuuksista?
(jee, kapulakieltä, mutta ehkä tuolla jossain on ajatus)
Tuosta onkin ollut tosiaan puhetta että kirjasi eivät ole ihan tyypillistä romantiikkaa ja siinä mielessä niiden markkinointi on hieman pielessä...toisaalta niitä on kirjastoissa laitettu myös muille hyllyille, kirjojasi olen bongannut jännityshyllystä ja myös sieltä "oikeiden kirjojen" joukosta (toivatko lainausmerkit tarpeeksi selväksi sarkastisen äänensävyn? Jos ei, onneksi on sulkeet). Että et ihan täysin ole romantiikkaghettoon suljettu...
Hdcanis, kiitos asiaan paneutuvasta kommentista. Laatu on tuotteen kyky vastata sille ladattuihin odotuksiin... Piti oikein miettiä. Tuntuu, että tässäkin olisi meikäläisellä jotain säätämistä.
VastaaPoistaNiin ammattikriitikot... Minusta kumminkin tuntuu, että suhteessa kriitikoihin suurin ongelmani on genreen liittyvät ennakkoluulot, joita tosin saattaa tukea kirjojeni kansipolitiikka. Tosin itse pidän näitä kahta viimeistä kantta kohtuuonnistuneina.
kerran olin Kritiikin päivillä oikein puhumassa aiheesta (minua oli pyydetty sinne) ja huomasin, että suurelle osalle olin kirjoineni Persona non grata, ja ihan vain genren perusteella.
Esitykseni aiheena oli Pitäisikö romanttista viihdettä arvostella (otsikko tuli järjestäjiltä, ei minulta) ja yleinen mielipide yleisöllä tuntui olevan, että ei pidä. Eräs nainen sanoi, että ei Katri Helenan musiikkiakaan arvostella kulttuurisivuilla. (Mietin silloin, ja nytkin, että mitenköhän on. Eikö) Mutta siis koin, että aika vankkumaton muuri oli vastassa, ja jos haluan saada paremman asiakasrajapinnan kriitikoihin, on syytä vaihtaa genreä.
Vaan tulipa tänään Hesarissa vastaan koko sivun juttu Cesaria Evorasta, joka on kaikin puolin Kap Verden Katri Helena. Vaikka tuon sanominen joitakuita järkyttääkin.
VastaaPoistaEhkä hömppäkin hyväksyttäisiin paremmin jos se tulisi tarpeeksi eksoottisesta paikasta, jos olisit vaikka Boliviasta tai Kamerunista...
Kyl se eksoottisuus tietty auttaa, mutta melkein voisin pistää pääni pölkylle, että kyllä Katri Helenaakin on Hesarin kulttuurisivuilla esitelty.
VastaaPoista