Olen oman 16 vuotta jatkuneen kirjallisen pyristelyni aikana nähnyt 16 vuoden uudet ihmeelliset tulokkaat. Näin minä tietenkin joitakin jo sitä aikaisemminkin, mutta en seurannut debytantteja yhtä systemaattisesti. Jos olen rehellinen, en minä näitä asioita nytkään seuraa systemaattisesti. Mutta uusia ihmeitä synnytetään keväin, syksyin. Heitä purskahtelee kuin siittiöitä hedelmöittämään kirjallisuuden munasolua. Mikähän kielikuva tuokin nyt oli olevinaan. No kumminkin, heitä tulee ja menee, ja aina on tietysti heitä jotka lunastavat pysyvämmän paikan. Sanon pysyvämmän, koska ei ole täällä mitään pysyvää. Tämä ehkä kuulostaa kyyniseltä, ja voi olla ettei vain kuulosta, vaan suorastaan on kyynistä.
Helmi Heinosen blogissa oli juttua siitä, ettei hän ole juurikaan ehtinyt lukea romaaneja. Ei suinkaan ole ensimmäinen kirjailija, joka mainostaa sitä, ettei ole paljonkaan lukenut kirjoja. Mielestäni Kata Kärkkäinenkin kirjallisen uransa alkuvaiheessa kertoi, ettei ole juuri lukenut kirjoja. Mikähän mahtaa olla nykyisen Katariina Sourin näkemys asiasta?
Minusta on jännää, että ihmiset, jotka eivät välitä lukea kirjoja kuitenkin haluavat ilmeisesti muiden lukevan niitä, koskapa kerran niitä ovat itse maailmaan tuuppaamassa. Ei kai kirjoja kannata kirjoittaa ellei kukaan niitä lue.
Minulle kirjat ovat olleet välttämätön henkireikä elämässä. Sekä niiden lukeminen, että myös kirjoittaminen. Olen minä silti ehkä joskus täälläkin itkenyt etten enää jaksa lukea romaaneja. Juuri nyt olen kuitenkin lukenut muutaman romaanin. Ne ovat:
Anu Holopainen, Molemmin jaloin **** (Neljä tähteä viidestä. Yksi jää uupumaan, koska henkilöiden nahkoihin ei uitu niin kiihkeästi, kuin minä aina toivoisin tapahtuvan. Kiinnostavat teos joka tapauksessa)
Leena Lander Käsky*** 1/2
Jane Green Hiekkalinna **
Tekstit
Täysin samat fiilarit oli minullakin Holopaisen kirjan jälkeen! Itse olisin ehkä sen kiihkeyden puuttuessa antanut kolme ja puoli tähteä vainen. Jotenkin kirjan lopusta jäi olo, että jatko-osaa pukkaa - tiedätkö, onko pukannut?
VastaaPoistaEi tietääkseni vielä, mutta kyllä se jotenkin kovasti tuntuu sitä vailla olevan. Anu voisi varmaan tulla itse kertomaan.
VastaaPoistaHei Kirsti
VastaaPoistaKyllähän minullekin tärkeitä ovat kirjat Varsinkin hömppä Nyt on menossa Catherine Cooksonin Siivetön lintu. Minä pidän paljon Cooksonin tyylistä kirjoittaa.
Mukava, että on löytynyt mieluista luettavaa.
VastaaPoistaVoiiii, saat yhdellä lauseella mun koko elämän kuulostamaan ihanan helpolta! Kiitos ;)
VastaaPoistaEn itse tosiaan ole kirjatoukka, vaan luen silloin tällöin kun ehdin muulta elämältä. Kirjat ovat mulle viihdykettä siinä missä telkkari tai nettisurffailukin. Näistä lähtökohdista syntyy varmasti erilaista kirjallisuutta kuin kirjatoukan näppäimistöstä. Ehkä mieluisaa nimenomaan tällaiselle satunnaiselle lukijalle kuin minä? Siihen tähtään.
No mulla on yli kymmenen vuoden kokemus kirjoittamisen ohjaamisesta, ja yleensähän tarina on aika toisenlainen kuin tuo sinun tarinasi. Et voin vaan kuvitella, mitä jotkut entiset kurssilaiseni miettivät, kun lukevat jostain lehdestä esikoisteoksesi syntytarinan. En tiedä pääseekö kukaan tässä elämässä helpommalla kuin toinen, mutta ne vaikeudet on ihmisillä eri kohdissa, ja sinä satuit nyt pääsemään helpolla jostain sellaisesta, minkä kanssa useimmat kirjoittajat joutuvat sössimään pitkään.
VastaaPoistaKirsti, minusta on yhtä käsittämätöntä kuin sinusta se, että "kirjailijat" eivät lue kirjoja. Kirjoittamaanhan ei opi kuin lukemalla ja kirjoittamalla.
VastaaPoistaMuutama vuosi sitten järkytyin, kun silloiset esikoiskirjailijat oikein äityivät kehuskelemaan, etteivät ole lukeneet Väinö Linnaa.
Tulen sellaisesta perin surulliseksi. Se osoittaa mielestäni ihmisten, ei pelkästään kirjalijoiden, alennustilaa.
Anonyymi, luulen että mikäli kirjailijan ura jatkuu, hän jossain vaiheessa alkaa seurata mitä maailmassa on aikaisemmin kirjoitettu, ja myös lukea itse. Mutta kirjoja tietenkin ilmestyy niin paljon, että kukaan ei voi lukea kaikkia kirjoja. Nykyään ei ehkä vallitse enää samanlaista konsensusta sen suhteen, että mitkä kirjat jokaisen olisi välttämättä luettava. Minusta se on oikeastaan hyvä asia. Yhtenäiskulttuurin ja siis myös kirjallisen yhtenäiskulttuurin aika on siinä mielessä ohi.
VastaaPoista"Kirjoittamaanhan ei opi kuin lukemalla ja kirjoittamalla."
VastaaPoistaKirjoittamaan oppii ennen kaikkea kirjoittamalla. Lukemalla viihtyy ja oppii elämästä, maailmasta ja maailmankaikkeudesta mutta mielestäni väittämä että saadakseen aikaan vakavasti otettavan kirjan pitäisi lukea joku määrä x on katteeton. Se on ihan tapauksesta kiinni.
En myöskään ymmärrä väitettä siitä että olisin jotenkin parempi ihminen jos olisin lukenut Linnaa tai muuta klassista tuotosta. Oikeasti olen toki lukunut Tuntemattoman mutta ei se minua miltään alennustilalta pelastanut vaan tarjosi jonkin verran yleissivistystä.
Summa summarum: sinulla on oikeus näkemykseesi, mutta minusta se haiskahtaa pitkälti perinteisen kielitieteilijän tai kirjallisuuden opiskelijan näkemykseltä, jossa korostuu kirjallisuuden ja alan historian tuntemus. On olemassa myös muita lähestymiskulmia aiheeseen.
Toinen anonyymihuutelija, siinä mielessä minusta on perusteltua sanoa, että kirjoittamaan oppiminen vaatii lukemista, että olisi hyvä tuntea se kirjallinen perinne ja kenttä, johon niitä omia tuotoksiaan tarjoaa. Ja tunteminen on minusta hyödyllistä sen vuoksi, ettei sitten yritä ns. keksiä polkupyörää uudestaan, eli kuvitella tekevänsä jotain ainutlaatuisen uutta ja ihmeellistä, kun itse asiassa toistaakin sitä samaa mitä on tehty jo moneen kertaan.
VastaaPoistaTeki nyt mieleni purskauttaa myös jotain.
VastaaPoistaKirjojen lukeminen on hyödyllistä, mutta aika äkisti ollaan tuossa "tämä-on-ehdottomasti luettava" vaatimuksessa, ja se nostaa tietenkin vastakarvat helposti pystyyn.
Omalla kohdallani lukeminen on luonteva tapa kuluttaa aikaa, ja jo hyvin varhain innostuin myös joistain klassikoista, en siksi että joku olisi pakottanut tai vaatinut vaan siksi, että kirja häikäisi tai kiinnosti muuten vaan. Kaikkia klassikoita ei varmaan kukaan kerkiä elämänsä aikana lukemaan, mutta hyvä olisi jos sieltä löytäisi jonkun mieluisan, ja varmasti löytää, on niitä sen verran olemassa. Sitä kautta oppii tuntemaan sitä perinettä jonka päälle muu rakentuu.
Itse olen nyt havahtunut siihen, että tunnen vähemmän nykykirjailijoita, etenkin suomalaisia. Niitä ilmestyy aika lailla vuosittain. Olen jämähtänyt omiin mielitiettyhini, joten olen nyt tietoisesti vähän pakottanutkin itseäni seuraamaan ja lukemaan nykykirjallisuutta, ja sekin tekee hyvää. Hieman liikutella lukutottumustensa rajoja.
Ylipäätään se, että lukee monenlaista. Ja pitää siitä, lukemisesta. Eikä tee siitä liian vaikeata itselleen eikä muille.
Kiitos tähdistä :) Ei, ei ole näillä näkymin tulossa jatkoa Molemmin jaloin -kirjalle. Se jää tarkoituksella ikään kuin kesken, mielestäni se sopii tarinan tunnelmaan parhaiten.
VastaaPoistaMinustakin on outoa jos joku ei lue, ja haluaa silti kirjoittaa kirjan. Mutta sillä, mitä lukee, ei ole mun mielestä niin kauheasti väliä. No tietysti olen tätä mieltä lähinnä siksi, että vaikka ahmin 4-vuotiaasta asti kirjoja hurjalla vauhdilla, luin esimerkiksi Tuntemattoman sotilaan vasta kolmissakymmenissä ;)
Kokonaan uuden keksiminen lienee nykypäivänä äärimmäisen vaikeaa ellei liki mahdotonta. Ja erään näkökulman mukaan kirjailijat kertovat samoja tarinoita aina vain uudelleen. Vitsi piileekin siinä, miten hyvin osaa naamioida vanhan tarinan tuoreen näköiseksi.
Olen siis se eka anonyymi huutelija ;) Kyllä toisten tekstien mahdollisimman runsas lukeminen auttaa eteenpäin myös oman tekstin luomisessa, niin sanotusti saattaa aukaista tulppia. Komppaan Kirstiä siinä, että helposti kuvittelee keksivänsä pyörän uudelleen, varsinkin esikoiskirjailija.
VastaaPoistaMuuten, mitä vikaa on kirjallisuuden opiskelussa, jos aikoo kirjoittaa kirjoja? Pitäähän matematiikkaakin opiskella pystyäkseen piirtämään siltoja.
Kirjallisuuden lukeminen kasvattaa yleissivistystä ja itse ainakin heitän välittömästi käsistäni kirjan, josta tuo yleissivistyksen puute heijastuu. Ei sitä (yyässää)Facebookistakaan saa.
Anuh, ajattelin tuota samaa taas tänään, kun luin John Irvingistä, joka ties kuinka monetta kertaa kertoo samaa tarinaa.
Niinhän me jokainen.
Mulla on sama tilanne kuin Hirliillä, klassikot hanskassa aika hyvin, joskaan en niitä nuorena lukiessani ajatellut niiden olevan klassikoita, nykykirjallisuuden tuntemus on hatarampaa.
VastaaPoistaNo voi harmi Anu, mieti nyt kumminkin vielä, koska haluaisin tietää mitä ne samarandit oikein ovat, ja mitä Livialle niiden parissa tapahtui.
Anonyymi, yleissivistys on kyllä vuosi vuodelta ongelmallisempi käsite, koska tietoa tulvii ja yhä verisempää on taistelu siitä mikä on välttämätöntä yleissivistystä, mikä ei. Ehkä tapahtuu jotain eriytymista, jotkut keskittyvät tiettyyn genreen, tuntevat sen hyvin, mutta ovat välinpitämättömiä jonkin toisen genren suhteen. Sellaistahan on tietysti nytkin. Itseään arvostava kriitikko voi kirjoittaa, että suomalaisessa kirjallisuudessa ei ole lainkaan käsitelty 90- luvun lamaa. Olla siis näköjään tietämätön siitä, että nuortenkirjoissa ei juuri muuta olla käsiteltykään. Mutta kriitikon ajatusmaailmassa nuorenkirjat eivät ehkä ole romaaneja ollenkaan.Mutta ehkä tulevaisuudessa näemme pöyhkeän nuorisokirjailijan, joka ajattelee ettei hänen alueensa ulkopuolella tehdä kiinnostavaa, ja mainitsemisen arvoista kirjallisuutta.
Kirsti: Tiedän sen. Sanoit asian oikein hyvin.
VastaaPoistaHassua, minun mielestäni yleissivistys ei ole ollenkaan ongelmallinen käsite. Eihän se tarkoita, että kaikkia asioita tarvitsisi hallita, vaan on tärkeää, että osaa tehdä edes oikeat, aikaan sopivat kysymykset ja ongelmanasettelut niin, ettei putoa tapahtumien juonesta sivuun.
VastaaPoistaKysyin lukiota käyvältä fysiikan kokeisiin pänttäävältä tyttäreltäni äsken, mikä hänestä on hyvää yleissivistystä.
"Sellainen, että tietää kaikesta ainakin vähäsen", hän sanoi.
Ei tietenkään 9,5 keskiarvo vielä mitään kerro, mutta mielestäni myös se, että seuraa maailmanpolitiikkaa, tunnistaa niin kännykän soittoäänten musiikkeja kuin designerlaukkuja ja pakkaa lomakapsekkiinsa myös kirjoja.
Voisiko uteliaisuus olla yleissivistyksen edellytys?
"on tärkeää, että osaa tehdä edes oikeat, aikaan sopivat kysymykset ja ongelmanasettelut niin, ettei putoa tapahtumien juonesta sivuun." Hyvin määritelty yleissivistys, mutta väitän, että 2010 luvulla on huomattavasti vaikeampaa hahmottaa aikaan sopivat kysymykset ja ongelmanasettelut kuin vaikkapa 100 vuotta sitten, koska kaiken informaation tulva yksinkertaisesti on niin valtava. Itse olen esim. täysin pois kelkasta mitä tulee tietokonepelien maailmaan, mutta sielläkin aivan varmasti tapahtuu kaikenlaista jonka tietäminen kuuluisi yleissivistykseen. Ainakin jonkin ajan päästä näin varmasti ajatellaan.
VastaaPoista"väitän, että 2010 luvulla on huomattavasti vaikeampaa hahmottaa aikaan sopivat kysymykset ja ongelmanasettelut kuin vaikkapa 100 vuotta sitten, koska kaiken informaation tulva yksinkertaisesti on niin valtava."
VastaaPoistaOlen samaa mieltä. Tässä ajassa on pakko tehdä yksilöllisiä valintoja, mistä haluaa tietää "edes jotain". Ja kaikkea ei edes voi valita - minun päässäni ei pysy millään, siis EI MILLÄÄN poliittiset asiat, niin tärkeitä kuin ne ovatkin. Jo kouluaikana kammosin yhteiskuntatieteen tunteja, koska en pysynyt kärryillä yhtään. Muistan istuvan pääministerin nimenkin vain, jos hän on roikkunut riittävän usein lööppien kohu-uutisissa, jolloin kassajonossa seisomisen toistolla nimi on lopulta kaivertunut mieleen.
En tiedä mistä tämä outo älyvaje johtuu, koska yhteiskunnalliset asiat kyllä kiinnostavat minua.
Se, mitä toinen pitää typeränä ja turhana tietona on toiselle itsestäänselvää yleistietoa. Jos keskustelisin vaikka jonkun muotialan ihmisen kanssa, olisin takuulla aivan hoomoilasena hänen itsestäänselvyyksiensä edessä, ja samalla ihmettelisin kuinka hän ei tiedä mitä ovat LHC tai ISS, tai Silent Hill tai Alan Wake ;)
No just! Mulla ei ole mitään käsitystä siitä mitä nuo asiat pitävät sisällään:-)
VastaaPoistaJaa, no edelleen olen sitä mieltä, että kaikenlainen valikoimaton lukeminen kasvattaa yleissivistystä, olipa tiedontulva kuinka valtava flow tahansa.
VastaaPoistaKun alkaa rajata pois kiinnostuksen kohteita, rajaa myös kirjoittamisensa marginaaliin.
En minäkään mitään tietokonepeleistä ymmärrä, mutta minusta on mielettömän kiehtovaa seurata, kun tyypit pelaavat näitä pelejä ja kommunikoivat keskenään täysin käsittämättömällä kielellä ja sitten yrittää asettaa tätä kaikkea omaan kokemus- ja tykkäämismaailmaani.
Mutta kyllä yleissivistykseen kuuluu eittämättä oman kotimaansa historian tunteminen ja sen analysointi, ja siksi väitän yhä, että väinölinnaansa lukematon on myös yleissivistymätön.
Saa sitä tietenkin olla sitä mieltä, että Väinö Linnan kirjoittama historiankirjoitus on se mikä sivistää, ja että muu tieto sekä kokemus tuosta ajasta ei sivistä.
VastaaPoistaMinusta se on aika kapea näkemys.
En mitenkään vastusta väinölinnalaisuus- historiaa, mutta kotimaansa historiaan voi tutustua monintavoin muutenkin kuin lukemalla Tuntemattoman. Eikä välttämättä lainkaan epäsivistyneemmin.
En ole vielä tähän mennessä tavannut ainuttakaan ihmistä joka tietäisi kaikesta kaiken tai kaikesta jotain, mutta olen tavannut heitä jotka luulevat tietävänsä paljon kaikesta, eivätkä kuitenkaan tiedä. Uskon ja luotan sellaiseen lääkäriinkin enemmän joka myöntää epävarmuutensa kuin sellaiseen joka luulee itsestään liikoja.
Kuulun heihin jotka valikoivat, koska minulle ei riitä pelkkä pinnallinen triviaalitietous.
"Se, mitä toinen pitää typeränä ja turhana tietona on toiselle itsestäänselvää yleistietoa. Jos keskustelisin vaikka jonkun muotialan ihmisen kanssa, olisin takuulla aivan hoomoilasena hänen itsestäänselvyyksiensä edessä, ja samalla ihmettelisin kuinka hän ei tiedä mitä ovat LHC tai ISS, tai Silent Hill tai Alan Wake"
Justiinsa näin !
Anonyymi, olen kyllä muuten samaa mieltä kanssasi noista asioista, joista puhut, mutta en ole varma Väinö Linnasta. Olen kyllä sitä mieltä, että hänen tuotantonsa on hyvä jollakin tavalla tuntea, ja tietää sen merkitys monille suomalaisille. Itse olen kyllä Linnani lukenut, että tässä kohdassa minulla on puhtaat paperit. Mutta luin hänen kirjansa vain huvikseni, en tajunnut että se oli yleissivistyksen hankkimista. Olin siis melkein lapsi lukiessani ne.
VastaaPoistaHirlii, kaipa kaikki valikoivat, mutta siinä on vaihtelua, että mitkä kirjat katsotaan välttämättömiksi tuntea. Minä nyt vaan kuulun siihen porukkaan, joka suorastaan odottaa yhtenäiskulttuurin murenemista, mutta mistä sen tietää, ehkä se muretessa myös menetetään jotain.
No mutta, ainahan on luovuttava jos avataan ovea jollekin muulle, muutenkin kuin vain näennäisesti.
VastaaPoistaMinä toivon, ettei yksilöllisyys olisi niin ylitärkeä kuin se tänä päivänä on, mutta myös niin ettei yhteisö olisi ylihierarkkinen ja siten ylitärkeä.
Tätä kokemusta on vaikeata kuvata, mutta tiedän että se on olemassa.
Mun mielestä kanssa on vähän kummallista, jos kirjailija ei lue kirjoja. Muistelen tosin, että Inishmaanin rampa -näytelmän kirjoittanut mies ei ollut harrastanut teatteria tai lukemista kuin hyvin vähän ja kirjoitti silti erinomaisen esikoisnäytelmän. Joten eipä parasta kirjailijaa välttämättä tule siitä joka lukee eniten, muutenhan kaikki himolukijat osaisivat kirjoittaa itse loistavia kirjoja.
VastaaPoistaMutta silti en keksi ketään musiikintekijää, joka olisi sanonut, ettei harrasta musiikin kuuntelua.
Hirlii, tuossa yksilön ja yhteisön välisessä ristivedossa minäkin kimpoilen sinne tänne.
VastaaPoistaSalla, se on totta, ettei kenestäkään pelkästään lukemalla tule kirjailijaa. Ja aina mahtuu poikkeuksia sääntöön, joku julkaisee kirjan vaikka ei olekaan niitä itse lukenut. Mutta onkohan pitkän kirjallisen uran tehneitä, jotka eivät lue?