tiistai 16. marraskuuta 2010
Katso ihmistä
Kirjoittajan tie on kaita. Polun toisella puolella vaanii liika selittäminen, ja toisella puolella asioiden jättäminen hämärään. Kuinka paljon pitäisi kertoa, kuinka paljon jättää kertomatta, se riippuu lukijasta. Se mikä toiselle on liian hämärää, on toiselle juuri sopivan, ihanan salaperäistä.
Minulle Mangopuun lukeminen muistutti modernin tanssiesityksen katsomista. Saan vaikutelmia, eläydyn tunnelmaan, on hetkiä jolloin ymmärrän selkeästi mitä tapahtuu, mutta sitten on taas jaksoja jolloin otteeni tarinaan lipsuu. Kaiken aikaa aivoni työskentelevät ahkerasti, koska haluan ymmärtää. Käsiohjelman lukeminen saattaa auttaa tanssiesityksen seuraamista, kirjan tulkitsemista helpottaa saamani etukäteistiedot. On kysymys nuoren ihmisen liittymisestä Hare Krisna-liikkeeseen, kilvoittelusta uskonnollisessa yhteisössä, krisnatietoisen avioliiton erityisongelmista, tavanomaisista parisuhdeongelmista, elämästä neljässä maassa, ja oman itsen löytämisen vaikeudesta. Voi olla, että ajoittaiset ymmärtämisvaikeudet johtuvat siitä, että luin kirjan pienissä pätkissä.
Ostin kerran oranssikaapuiselta pojalta kirjan, ja luinkin sen ymmärtääkseni mistä Hare Krisna-liikkeessä on kysymys. En varmaan ihan ymmärtänyt, mutta minulle tuli vaikutelma, että Hare Krisna-ihmiset eivät kestä omaa ihmisyyttään, josta ruumiillisuus on yksi aika iso osa. On paljon epäpuhdasta, josta pitää vapautua. Mikäli ymmärsin Mangopuuta oikein, naisen pitäisi mennä suihkuun pikkuhousut jalassa, koska vettä loukkaa jos se joutuu häpykarvoihin. Vai oliko se kenties kirjailijan omaa fabulointia? Kun olen joskus jutellut joidenkin itämaisiin filosofioihin innostuneiden kanssa, minulle on tullut vaikutelma, että itse asiassa heidän vain on hyvin vaikea nöyrtyä olemaan lihaa ja verta olevia olentoja, jotka vihaavat ja rakastavat, pelkäävät, toivovat, iloitsevat. He haaveilevat olotilasta, jossa tunteilla ei ole heihin valtaa. Se on ymmärrettävä toive, sillä tunteet voivat olla repiviä, ja pitää ihmistä vallassaan. Luulen, että samanlaisia toiveita on ajoittain vähän kaikilla.
Mangopuun juurella suuret, repivät tunteet ovat latentteina. Niihin viitataan, mutta niihin ei mennä sisälle. Ehkä asiat on käsitelty ja ne on jätetty taakse, ja siitä voi olla helpottunut kirjoittajan puolesta. Kun päähenkilö rouhii ihoaan saksilla, tapahtumat kuvataan etäännytetysti, niin kuin ne eivät olisi itselle tapahtuneetkaan. Kaikki vaikuttaa kivuttomalta ja runolliselta. Mietin olisiko minut lukijana voinut päästää vähän enemmän iholle? Kirjan kansi on hyvin kaunis, ja tarina lukemisen arvoinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
En ole Hare Krisna -ihminen, vaikka olen itämaisista filosofioista kiinnostunut. Omalta kohdaltani en allekirjoita sitä, että en kestäisi tunteiden voimaa ja mahdollisia ristiriitoja, mutta koen, että ihminen voi rakentaa elämänsä väärälle pohjalle, jos aina vatvoo omia tunteitaan ja keskittyy omaan egoonsa. Siinä elämä riemuineen ja rikkauksineen ja suruineen ja murheineen vääristyy pelkäksi omaksi kokemukseksi, narsistiseksi peiliksi. Me emme ole niin yksinäisiä kuin kuvittelemme, emme niin ainutlaatuisiakaan, vaikka yhä enenevässä määrin elämämme itsekkäässä minäminä-maailmassa, jossa ihmisarvo on mitattavissa hyötysuhteilla.
VastaaPoistaEnkä usko, että vesi paheksuu häpykarvojani. :)
Liisa lippa vinossa
Hei Liisa lippa vinossa!Omasta egosta ja tunteiden vatvomisesta olen samaa mieltä. Minusta itämaisissa filosofioissa kuitenkin selvästi on pyrkimys vapautua ihmiselämän tukalista lainalaisuuksista, jos nyt ajatellaan Buddhaakin, joka summasi filosofiansa suurin piirtein niin, että kaikki on kärsimystä ja kärsimys lakkaa kun elämänhalu lakkaa. Onhan se aika lohduton perspektiivi asioihin, kun sitä ajattelee. Vaikka toki allekirjoitan sen, että elämä on aika tuskainen savotta monesti. Ihmisessä uskon yhdistyvän ainutlaatuisuuden siihen, että jollakin tavalla olemme kaikki samanlaisia.
VastaaPoistaMinua kiinnostaa aina romaani, joka on "lakoninen", se on lahjakkaan kirjailijan merkki.
VastaaPoistaLuen Imre Kertezin Kohtalottomuutta, se se vasta onkin, nobelkirja ihan, "lakoninen" ja sillä tavalla, että kun lukija lukee hän järkyttyy tavattomalla tavalla, häntä ei tarvitse kirjailijan järkyttää tai liikutaa. Näin niukasti kirjoittaa myöskin Albert Camus.
En kaipaa kirjailijan alleviivauksia siitä mitä minun on tunnettava. Kun luen tuota Kertezin kirjaa, tajuan hyvin sen, mikä on hyvin kirjoitettu, tiedän sen siitä kun alan itkeä kesken lauseen.
Tämä Vilenin kirja tulee lukuun kyllä, ja hyvä että keroit siitä juuri noin.
En minäkään halua alleviivausta siitä mitä minun on lukijana tunnettava, mutta haluaisin saada kokemuksen siitä, mitä romaanihenkilöt kokevat, ja jos tämä jää hämäräksi, joudun työskentelemään ymmärtääkseni. Ei se tietenkään pahaksi ole, mutta voi uuvuttaa jos tuntuu etten sittenkään ymmärrä. Mutta ihmisten ymmärryskyvyssä on eroja.
VastaaPoistaKiitos kirjaraportista, Mangopuun alla kiinnostaa entistä enemmän :) Täytyy laittaa lukulistalle, jahka tässä ehtii joskusviimein kirjoihin taas tarttua.
VastaaPoistaTaolaisessa filosofiassa on varmaan yhtä monta tulkintaa kuin on lukijoitakin (kuten näissä asioissa kuuluukin), mutta itse en koe että se pyrkii eroon ihmisyyden lainalaisuuksista. Päin vastoin, esim. Chuang Tzu -kokoelmassa nousee toistuvasti esiin se, kuinka jokaisella olennolla on oma luontonsa - ihminen mukaan lukien - eikä se luonto ole hyvä tai paha, se vain on.
Hei Anu, niin tosiaan, Taolaisuuskin on tietysti itämaista filosofiaa, mulla vaan oli ajatukset niin tiiviisti tuolla intian suunnassa. Kiinalaisten versio buddhalaisuudestakin on vähän omanlaisensa. Kiinalaiset on jollakin tavalla niin käytännönläheisiä ja tämänpuoleisia tyyppejä. Taolaisuus ja zenbuddhalaisuus ovat jonkinlaista mystiikkaa, niiden ajattelu oikeastaan muistuttaa aika paljon Jeesuksen juttuja. Minä olen tie, totuus ja elämä, se voisi olla valaistuneen zeniläisen lause. Joita tietysti koskee sama probleemi kuin minkä mainitsit taolaisuuden suhteen, on yhtä monta tulkintaa kuin on tulkitsijaa.
VastaaPoistaMelkoinen huru-zeniläinen viisaus tuo olisi. Vaikka zenmestareita on monenlaisia ja pääsuuntauksia on kaksi (soto japanilaisilla ja rinzai Kiina-Intia-Korea -sektorilla, eikä sekään ihan noin yksinkertaistaen mene), niin enpä usko, että kukaan ns. valaistunut zeniläinen aloittaisi lausetta sanoin "Minä olen". Olennaista zeniläisyydessä on nimenomaan minän ja minäkeskeisestä ajattelusta johtuvan kärsimyksen ja ihmisten välisten väärinkäsitysten vähentäminen. No jaa, tokihan maailmaan mahtuu myös sellasia dollari-zeniläisiä, joille rahan kerääminen omaan kukkaroon on tärkeintä ja kenties maine ja opetuslapset toiseksi tärkeintä. Mystiikkaa zeniläisyydessä on kovin vähän (jos lainkaan).
VastaaPoistaVai huru-zeniläinen:-) Ehkä. Lueskellessani 101 zen-tarinaa, tai jotain muuta kehittynyttä, tuli vain mieleen että ei jotkut evankeliumien jutut oikeastaan ole kauhean kaukana, jos nimittäin niitä lukee ennakkoasenteista vapaana. Mikä tietysti on jonkin verran vaikeaa tässä kulttuurissa. Mitä se oikein tarkoittaa, että minä olen tie. Vaikea ajatella, että sitä voisi selkokielellä jollekin selittää. Yhtä vaikeasti sanallistettavia. ovat zen-tarinoiden sisältämät viestit
VastaaPoistaTaoa kutsutaan "tieksi", mutta se ei ole millään tavoin personoitu olento, eikä missään tapauksessa "minä".
VastaaPoistaTai siis ainakaan minun ymmärtääkseni ja tulkitakseni ;)
No ei ole personoitu olento, mutta eikö samasta asiasta nyt kuitenkin puhuta, tiestä? Suoritin taolaisuudesta erityisopinnot aikoinaan, silloin tavasin Tao te kingiä, ja tykkäsin kuin hullu puurosta. Olin uskisopen sijaisena Vammalassa, ja muistan liikuttuneena lukeneeni oppilaille siitä pätkiä. Oppilaat eivät ilmeisesti ymmärtäneet mitään, mutta eihän sitä voikaan ymmärtää, jos voisi, ei se mikään Tao olisikaan. Jokin tämmöinen lause jäi mieleen, ja se muuten toimii yllättävän monen muunkin asian yhdessä. Niin, en voi sille mitään, että kaikkien uskontojen pyhissä teksteissä on minusta samoja elementtejä. Jeesuksen kanssa meillä kristillisen kulttuurin kasvateilla on se ongelma, että meillä tulee jo kouluikään mennessä ulos korvista häneen liittyviä tarinoita, joita meille on kerrottu siinä tarkoituksessa, että tottelisimme ja olisimme kuuliaisia esivallalle, nyt ja tulevaisuudessa. Siksi monikaan ei oikeastaan ole ikinä miettinyt mitä hän on sanonut. Ongelmia tulee myös siitä, että kysymys on 2000 vuotta vanhoista teksteistä, jotka ovat syntyneet aivan erilaisessa kulttuuripiirissä. Joten emme me kovin helpolla edes ymmärrä mitä hän on sanonut ja tarkoittanut. Sama koskee tietysti Lao Tseakin. Mutta Lao Tsella on se etu puolellaan, että kun luemme häntä, meitä ei häiritse se ärsyttävä opettaja, tai naapurin täti, joka on jossain elämämme vaiheessa käyttänyt häntä hyväkseen pitääkseen meitä kurissa, tai opettaakseen meille paikkamme.
VastaaPoistaMä en näe taolaisuutta niinkään uskontona kuin filosofiana. Moneen "oikeaan" uskontoon verrattuna iso ero on mm. siinä, että asioihin puuttumista ei nähdä kovin hyvänä asiana, sekä kaikenlaisen käännytys- ja julistustyön ajatuksen puuttuminen.
VastaaPoistaEn tosin ole opiskellut aihetta missään virallisessa ahjossa, mutta Chuang Tzu on vakilukemistoa. Se on tosiaan haastavaa tekstiä, kunnes lukija älyää antaa periksi eikä edes yritä ymmärtää ;)
Lao Tse on mun nähdäkseni suunnattu enemmän johtajille kuin tavan tallaajille, joten se on vähän samaa sarjaa kuin "Johtamisen zen" -tyyppiset opukset.
Jeesuksen opetus on hyvin simppeli ja hieno, mutta ikävästi ristiriidassa ihmisluonteen tiettyjen taipumusten kanssa. Myös mm. Bill & Ted julistavat samaa asiaa kuin Jeesus eli "Be Excellent to each other!", tosin pienellä mukavalla lisäyksellä "Party on, Dude" :D
http://www.youtube.com/watch?v=J7532GXPnO8
Sulla näitä linkkejä riittää... Kyl monet uskonnot mielestäni on myös filosofioita, ja taolaisuus käytännössä uskonto monien ihmisen elämässä, jotka ovat sattuneet syntymään sen vaikutuspiiriin, et siis jotensakin liukuvina koen nämä rajat. mutta siinä varmaan on tosiaan iso ero, että monissa itämaisissa uskonnoissa ei käännytetä. Tosin Hare krisnat, joista tämä ketju alkoi, nimenomaan yritetään käännyttää.
VastaaPoistaNo kun Bill & Ted on mulle about yhtä suuria profeettoja kuin Weird Al Yankovic :D
VastaaPoistaEpäilemättä filosofiat ja uskonnot ovat jollain tavalla sukua keskenään. Taolaisuuden kohdalla kuitenkin on käsittääkseni niin, että on taolainen filosofia, tietynlainen ajatusrakennelma, ja sitten erikseen kansanomainen taolaisuus-uskonto, jossa on palvontaa ja rituaaleja yms. selkeästi uskonnollisia elementtejä.
Ei mulla siis mitään sitä vastaan ole, että taolaisuus olisi (myös) uskonto ;) Mulle vaan henkilökohtaisesti se on enemmän elämänkatsomus kuin uskonto.
Mutta oli kyse sitten mistä tahansa uskonnosta tai aatteesta, käännyttäminen ja varsinkin pakko-sellainen on hanurista.
Tosikristittykään ei omaa uskontoaan ajattele koskaan uskontona, se on jotain ihan muuta. Uskonto on usein ulkopuolisen näkökulma asiaan, sisältä käsin tarkastellen asiat on aina monisyisempiä. Mut aika hienoa, että kohtuullisen pitkä ketju saatiin aikaiseksi tästäkin aiheesta, vaikka ensin näytti heikolta;-)
VastaaPoistaEn ole suuri itämainen asiantuntija, mutta mun mielestä on Buddhan väärintulkintaa, että elämä olisi kärsimystä, joka lakkaisi elämänhalun loputtua. Kyllähän Gautama kokeili ja koetteli itseään, mutta unohti paaston, itsekidutuksen ja muut hullut kokeilut (sen ajan hallusinogeenit, perhaps) ja alkoi vähitellen syödä ja löysi elämän rikkauden ja merkityksellisyyden kohtuullisen normaalista elämästä, jossa päätä ei sumenneta vierailla aineilla ja vierailla sanomilla. Buddhan tärkeimpiä oppeja on kaikkien auktoriteettien kyseenalaistaminen, myös hänen omien oppiensa. "Ole itse oma lamppusi."
VastaaPoistaMutta joo, jos kristinuskosta unohtaa tuon ehdottoman kuuliaisuuden ja Jeesuksen nimeen ja vereen vannomisen, niin kyllä niissä paljon samaakin on. Tärkein niistä on se, että ketään ei saa vahingoittaa, eikä omaa etua saa hakea toisten kustannuksella. Suomalais-zeniläinen kansanviisaus voisi olla: ahneella on paskainen loppu.
Jeesushan ei kai koskaan käskenyt ketään vannomaan nimeensä ja vereensä. Kristinusko ei ole pelkkää Jeesusta, vaan inhimillinen konstruktio. Ja minä olen täällä yrittänyt koko ajan puhua siitä, että Jeesuksen puheissa on jotain samaa mitä monilla muilla uskonnollisilla filosofeilla. Buddha tosiaan luopui itsensä kiusaamisesta, mutta jollen ole nyt ihan väärin ymmärtänyt, kaikkien buddhatouhujen päämäärä on kuitenkin vapautua jälleensyntymisten kärsimystä tuottavasta kehästä. Mitä auktoriteettien kyseenalaistamiseen tulee, niin sehän oli myös Jeesuksen lemppariharrastuksia.
VastaaPoistajoo, tavallaan, muttei kuitenkaan
VastaaPoistakaikki idän"uskontojen" ihmiset eivät todellakaan usko jälleensyntymykseen, vaan painottavat että tässä se nyt oli, nautitko?
Jotenkin hauskoja, mutta myös asiallisia zen-kirjoja ovat Brad Warnerin Hard core zen ja Zeniä suklaakastikkeella ja (hmm. en muista), mutta jumalauta se mies on tosissaan. Siis voi olla munkki ja örkki yhtä aikaa, minä nautin, en ole valaistun, luultavasti en edes halua sitä. Mutta jotenkin koen että meillä ihmisillä on siihen mahdollisuus.
Liisa lippa vinossa
Ja että viestini tulisi varmasti väärinymmärrytyksi edellisen lisäksi, pelkään tuota valaistumista tai sen mahdollisuuttakaan.
VastaaPoistaLiisa lippa vinossa
Liisa lippa vinossa, joo eivät tietenkään kaikki idän uskontojen vaikutuspiirissä olevan ajattele asioista samalla tavalla, Eiväthän kristinuskon vaikutuspiirissä olevatkaan ihmiset ajattele asioista samalla tavalla. Suurin osa ihmisistä uskoo johonkin, mutta ei kovin selkeästi minkään olemassaolevan oppijärjestelmän puitteissa. Valaistumista pidän yleisinhimillisenä kokemuksena, mutta se tuskin iskee kehenkään tuosta vain, henkisiä ponnistuksia tai ehkä paremminkin ponnistamatta jättämisiä se vaatinee.
VastaaPoistaMä koen valaistumisen konkreettisen pelon meditaation (zazenin harjoittamisen) pakko-oireyhtymänä. Kun on pakko painia päänsä (ajatustensa) kanssa, ne eivät luovuta, ennenkuin antavat hullun visionsa (jota jotkut nimittävät valaistumikseksi, toiset ajatusharhaksi). On se, pelottavaa. Ilman päihteitä, ilman keppihevosia. Ja sekin tie on kaiketi käytävä, että ymmärtäisi elämästä juuri sen, elämän.
VastaaPoistaKristinusko tavallaan päästää helpolla, senkun uskot vaan, niin palkitaan.
Liisa lippa vinossa
Niin, jesuiitat sanovat, ettei kristinusko ole ainoa tie pelastukseen, se on vain helpoin. Ajatukset ovat tosiaan hankalia pideltäviä, ja hankala yhtälö minusta tuo, että pelkää jotain sellaista asiaa, mitä samalla myös tavoittelee, mutta toivon menestystä valitsemallasi tiellä.
VastaaPoistaMä olen saanut oman valaistumiseni jo aikoja sitten, ja se on tämä: Valaistumista ei ole, on vain elämä.
VastaaPoistaSe on taas eri tarina, mitä sillä elämällä tekee, mutta IMHO siinä voisi olla semmoinen lähtökohta että tekee kaikkea mikä on kivaa, kunhan siitä ei ole toisille haittaa. Jos joku jumala on olemassa, ja elämä on lahja häneltä, sepä vasta on loukkaavaa lahjan antajaa kohtaan jos saaja ei nauti lahjastaan.
(Ja huom. ennen kuin joku hurmosjeesustelija tulee saarnaamaan itsekkyydestä, haluan muistuttaa että yllättävän moni ihminen kokee kivana ja mielekkäänä tekemisenä myös toisten auttamisen ja yhteisen hyvän edistämisen.)
Juu siis valaistumiseen ja muihin outoihin kokemuksiin ja lepakoiden riehumiseen vintillä en pyri, ihan peruselämä normitaajuuksilla riittää.
VastaaPoistaLiisa lippa vinossa
Mun mielestä valaistuminen taas on ihan todellista. Sitä voidaan tietysti kutsua erilaisilla nimillä. Mulle on hölökohtaisesti tärkeää, että elämässä on sellainenkin ulottuvuus. Ymmärrän, ettei kaikki koe sitä kaipaavansa. Toisaalta mietin, että mistä ihmiset oikein puhuvat, kun he arvelevat Jumalan ajatuksista sitä sun tätä. Tarkoitan, että jos Jumala on, oletan hänen olevan jotain täysin toisenlaista kun mitä ajallisilla aivoillamme kykenemme käsittämään. Tosin tämäkin on vain IMHO-tyyppinen kommentti.
VastaaPoistaMuutenkin uskontojen maailma on ihmeellinen.
VastaaPoistaEn tunne Hare Krisna-liikettä, mutta eräs intialainen hinduystäväni sanoi, että se on länsimainen oppi, hindulle vierasta. Hän oli suorastaan närkästynyt siitä, että sitä pidetään intialaisena.
Länsimaiset ihmiset tulkitsevat myös buddhalaisuutta eri tavalla kuin itämaiset, länsimaisille ihmisille se on ateismia, itämaiselle uskonto, johon liittyy jumalia, niiden lepyttäminen, uhrit ja kuolemanjälkeinen elämä. Ateistinen buddhalaisuus, hinayana, on harvinaista. Jopa Sri Lankan Kandyn temppelissa on jumaltenkuvia, myös värikkäitä hindujumalien kuvia - näin kertoi poikani, kun pyysin häntä varsin tarkkailemaan asiaa Aasian matkallaan.
(Tämä kirjoitus tuli sattumalta eteeni näin kesäkuumalla.)