Olin maanantaina kylässä uuden ystävän luona. Juotiin teetä ja syötiin lidlin vanukkaita, jotka myydään matalissa lasikulhoissa. (Minusta on käsittämätöntä, että elän maailmassa jossa puolentoista desin vanukas on varaa pakata lasikippoon.)
Vieressäni istui kaunis nuori mies, joka kertoi irlantilaisesta kivikkosaaresta, jonne voi mennä paljain jaloin pariksi päivää, rukoilla ruusukkoa keskeytymättä ja saada täydellisen aneen. Kysyin mikä on täydellinen ane. Sain kärsivällisen selvityksen, mutta en vielä ihan ymmärtänyt. Sen sijaan muistin keskikoulun uskontunnilta värssyn: kun raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa. Kysyin eikö se liittynyt aneisiin?
Söimme myös sienipiirakkaa, ja kun mietimme mitä sieniä siinä on, isä Peter sanoi: syökää huoletta, ette kuole ilman pappia.
Susu Petal kävi keskiviikkona ja alkoi puhua Graham Greenestä. Valpastuin, niin tosiaan Graham Greene. Luin hänen kirjojaan joskus. Hänhän oli katolilainen. Minulla on nytkin hyllyssä pari Greeneä. Etsin niistä toisen, Loppuunpalaneen. Sen tarina sijoittuu leprasiirtolaan. Sattumoisin myös lepra on asia, joka on pitkään kiehtonut mieltä, koska Matilda-täti oli Suomen viimeisen leprasiirtolan johtajatar ja tarinat Oriveden leprasta sävyttivät lapsuuttani.
Matilda oli eräänlainen luterilainen nunna, tosin diakonissoja ei kutsuttu nunniksi, mutta jonkinlainen sisarjärjestö diakonissalaitos kuitenkin silloin oli.
Vieressäni istui kaunis nuori mies, joka kertoi irlantilaisesta kivikkosaaresta, jonne voi mennä paljain jaloin pariksi päivää, rukoilla ruusukkoa keskeytymättä ja saada täydellisen aneen. Kysyin mikä on täydellinen ane. Sain kärsivällisen selvityksen, mutta en vielä ihan ymmärtänyt. Sen sijaan muistin keskikoulun uskontunnilta värssyn: kun raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa. Kysyin eikö se liittynyt aneisiin?
Söimme myös sienipiirakkaa, ja kun mietimme mitä sieniä siinä on, isä Peter sanoi: syökää huoletta, ette kuole ilman pappia.
Susu Petal kävi keskiviikkona ja alkoi puhua Graham Greenestä. Valpastuin, niin tosiaan Graham Greene. Luin hänen kirjojaan joskus. Hänhän oli katolilainen. Minulla on nytkin hyllyssä pari Greeneä. Etsin niistä toisen, Loppuunpalaneen. Sen tarina sijoittuu leprasiirtolaan. Sattumoisin myös lepra on asia, joka on pitkään kiehtonut mieltä, koska Matilda-täti oli Suomen viimeisen leprasiirtolan johtajatar ja tarinat Oriveden leprasta sävyttivät lapsuuttani.
Matilda oli eräänlainen luterilainen nunna, tosin diakonissoja ei kutsuttu nunniksi, mutta jonkinlainen sisarjärjestö diakonissalaitos kuitenkin silloin oli.
Tekstit
"rukoilla ruusukkoa"
VastaaPoista..........??? O_o
Ruusukkorukous viittaa rukousnauhaan, jonka jokaiseen helmeen liittyy jokin rukous tai mietiskely, valoisia, lohdullisia tms. salaisuuksia mietiskellään. En ole vielä perehtynyt.
VastaaPoistaAsiat liittyvät yhteen, kaipa niin, ainakin kun haluaa nähdä ja tuntea sillä tavalla. Se tuntuu varmaan hyvältä.
VastaaPoistaIrralliset, hallitsemattomat sattumat, joiden langanpäitä ei saa sidottua mihinkään, ovat taakka.
Juu, ruusukko on rukoussarja joka luetaan rukousnauhan avulla, tavallisin on viiden dekadin ruusukko, mutta muitakin on:
VastaaPoistahttp://katolinen.net/?page_id=532
Jos minulla on lasittuneen oloinen katse tylsässä kokouksessa niin se voi johtua siitä että luen mielessäni tätä...
Uskovaiset ovat elämäni varrella eniten kiusanneet minua. Pitäisikö jonkun rukoilla heidän puolestaan?
VastaaPoistaSusu, jos voi valita, niin miksi ei tarkastelisi asioita siitä näkökulmasta, että kaikella mitä tapahtuu on jokin tarkoitus ja viesti? Minusta kysymys on tosiaan näkökulmavalinnasta, joka on ihan yhtä relevantti valinta kuin ajatella, että elämä on sattumanvaraista ja mieletöntä.
VastaaPoistaHdcanis, hyvä idea tuo palavereihin, pidänpä mielessä.
Sama kiinnostus, jos lepra on sama kuin spitaali. Aiheesta oli iso juttu muistaakseni viime syksynä Suomen Kuvalehdessä. Siinä kerrottiin siitä saaresta, johon ne Suomen spitaaliset vietiin.
VastaaPoistaOlen lukenut kaikki Graham Greenen kirjat. Pidin kovasti ja luin moneenkin kertaan. Ennen blogia ehti sellaista tehdä. Kovimmat olivat Loppuunpalanut, Voima ja kunnia sekä Kiveä kovempi. Viime mainitusta tehtiin viime vuonna elokuva ja tilasin sen heti. Nimi Brighton Rock. Mukana mm. Helen Miller.
Jutun lopussa on myös jotain sekä kirjana että elokuvana. Jos luet sen ja Bargumin Syyspurjehduksen, vertaa, miten sama teema: kolmoisdraama, katolisuus, katumus, tragedia ja lopussa kaksi miestä. Jutun lopussa näyttelivät Julianne Moore ja Ralpf Fiennes.
Minulla ei ole enää yhtään Greenen kirjaa. sain about 15 vuotta sitten jonkun oudon korkeakultturikohtauksen ja annoin ne pois! Kadun syvästi ja yritän löytää ne uudelleen antikvariaatista. Ainakin haluan nuo, jotka mainitsin sinulle.
Onko siis lepra sama kuin spitaali? Silloinhan Oriveden paikka olisi ollut viimeinen hoitolaitos, eikä se eristetty saari. Mikä harmi etten ottanut lehtijuttua talteen...
"Syökää huoletta, ette kuole ilman pappia."
Hei Leena, kyllä on kysymys samasta taudista. Minua kiehtoo Oriveden leprsairaalassa se, että sen puutarha oli aivan äärimmäisen kaunis, leprasairaat, jotka olivat hyvin rujoja ulkomuodoltaan, pystyivät sisarien avulla loihtimaan sellaista kauneutta.
VastaaPoistaSinulle varmaan kertyy kirjoja niin paljon, että jostain päästä niitä pitää pistää edelleen jakoon.