Tällaisessa kirjan valmistumisen jälkeisessä tyhjyydessä kirjailijoilla oli tapana vetää ryyppyputki ja päätyä pöpilään. Minä tyydyn valittamaan blogissa. Todellisessa elämässä olen kunniallinen kansalainen, joka huolehtii, että jääkaapissa on sopivaa ruokaa karppaavan aviomiehen eväitä varten, leivon Hildegard Bingeniläisen hermopipareita pääsiäismyyjäisiin ja lähden tapaamaan iäkästä sukulaista.
Ymmärrän kyllä, että minun pitää oppia nöyryyttä ja suhteellisuudentajua. Mutta jos minulla olisi niitä en ylipäätään olisi koskaan ryhtynyt kirjailijaksi. Onneksi olen vuosien mittaan sentään hiukan saanut suitsittua hulluuttani. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Myötätuntoni on vilpitön kun kohtaan ihmisiä, joiden megalomaaniset käsitykset omasta suuruudesta estävät kaiken suhteellisuustajun kehittymisen.
Ymmärrän kyllä, että minun pitää oppia nöyryyttä ja suhteellisuudentajua. Mutta jos minulla olisi niitä en ylipäätään olisi koskaan ryhtynyt kirjailijaksi. Onneksi olen vuosien mittaan sentään hiukan saanut suitsittua hulluuttani. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Myötätuntoni on vilpitön kun kohtaan ihmisiä, joiden megalomaaniset käsitykset omasta suuruudesta estävät kaiken suhteellisuustajun kehittymisen.
Tekstit
Hei niitä megalomaaneja tosiaan liikkuu, mutta sinä et ole sellainen. Voimia sinulle!
VastaaPoistaAnna
Minusta nöyrempää ja suhteellisentajuisempaa on huolehtia jääkaapin sisällöstä ja tehdä voileipiä (ja etenkin syödä niitä!) kuin painautua putkeen :)
VastaaPoistaEhkä sinun pitäisi laittaa blogipostauksen perään aina väliaikatiedote siitä, missä vaiheessa käsikirjoitus on. Lukijat tietäisivät, mistä milloinkin tuulee. :D
VastaaPoistaVaikka olen kirjailijana ihan aloittelija (mikä tarkoittaa lähinnä sitä, että piilevää nerouttani - jonka itse hyvin tiedostan - ei ole vielä suuren yleisön silmissä tunnustettu), tunnistan nuo mielialan vaihtelut. Ja varmaan yksityisen fb-sivuni kaveritkin tunnistavat, hehehee... :)
Kiitos Anna:-)
VastaaPoistaHelmi-Maaria, niin taitaa olla.
Magdalena, ehkä minä pistän vaan vaihdevuosien piikkiin kaiken...
Olin aikoinaan niin huolissani siitä sairastuisiko synnytyksenjälkeiseen masennukseen, etten tullut ajatelleeksi kirjan kirjoittamisen jälkeistä masennusta. Mahtavaa. Ensin sitä saa masentua hylyistä ja sitten lopulta siitä, että saakin sen kustannussopparin. Taidan siirtyä kirjoittamisesta pitsinnypläylseen.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä kuin ensimmäinen kommentoija.
VastaaPoistaKirjan valmistumisen jälkeen olo on todellakin ontto. Samaan aikaan kalvaa tunne siitä, että se kirja on huono, voisi jäädä julkaisematta.
VastaaPoistaNäin minun kohdallani.
Pöpilään pääsy on aina niin lähellä, etten viitsi vetää kännejä. Parempi virkata.
Sanasto maksoi minulle seitsemän euroa, se oli yllätys, siis positiivinen. Olisin saanut enemmän, jos olisin jaksanut toimittaa verokortin.
Enpä jaksanut.
Tämän päiväinen kirjoitukseni liittyy jotenkin ajatuksiisi tai olotilaasi, en vain tiedä miten, enkä jaksa ajatella sitä sen kummemmin.
Ehkä se suhteellisuudentaju....sitä kun on, niin ehkä ei ole ihan pöpi?
Ja sinä et ole.
Vera, mikä saa sinut päättelemään, ettei pitsinnypläystyön valmistuminen aiheuttaisi masennusta;)
VastaaPoistaKiitos Anna:-)
Susu, ehkä saat sitten veronpalautuksissa takaisin Sanastomaksuja. Pitääkin tutustua postaukseesi.
Olen turvassa, koska tällainen poropeukalo ei kuuna päivänä voi saada mitään kädentaitoja vaativaa valmiiksi. Tv. nimim. kokeiltu on
PoistaP.S. Hip hurraa, ilmeisesti minulla on ainakin jonkin verran suhteellisuudentajua ainakin hienomotoristen taitojeni suhteen :D
Olisikohan järkeä tosiaan valita harrastukset sellaisilta aloilta, joissa taidot ovat heikot ja menestymismahdollisuudet vähäiset. Kiinnostava ajatus.
PoistaKirsti, puutarhan hoitaminen auttaa kaikkeen! Ellet voi sitä vielä tehdä, ala edes suunnitella.
VastaaPoistaToinen keino tyhjentää pää on: punaviiniä, rasvaista valkohomejuustoa, rypäleitä ja leffa, jonka olet aina halunnut nähdä. Minä luulin, että meillä on huomenna leffailta ja uusi elokuvakin saapui ajoissa...Lumimies on tullut hulluksi! Hän kisaa huhtikuun ekalla MM-juoksuissa ja huomenna lähtee kisoihin Tampereelle ja saapuu kotiin illalla klo 23. Minua ottaa ihan oikeesti päähän, mutta en saa mitään ymmärrystä tässä urheiluhullussa maassa. Nain intelligentin, olen avioliitossa urheilijan kanssa! Nyyyyhhhh.....
Voisitko vilkaista sähköpostiasi, sinä Kurpitsakuningatar;-)
Oi, tämän Kurpitsakuningattaren minä kyllä säilön sydämeeni ja tutkiskelen. En muista milloin joku olisi sanonut minulle jotain yhtä kaunista.
VastaaPoistaSe on ihmeellistä, miten pienistä ilon pisaroista onnemme voi koostua;-)
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
♥
Leena, urheilija pitää intelligentin kauemmin elossa.:)
VastaaPoistaKirsti, hormoneja minäkin syytän nykyään kaikesta. Oli lohdullista lukea näitä kommentteja, kiitos. Olen samaa mieltä Leenan kanssa, että herkkuja ja leffa. Puutarhanhoitoa saa vielä hetken aikaa odotella, mutta nyt voi istutella valkosipulia ruukkuun (valkosipuliruohosipuli on hyvää salaateissa, keitoissa ja leivän päällä) ja vaihtaa kukkamultia. Minä kaipaan ihan tuollaista äkkiä valmista -konkretiaa suo-oloihini. Joskus auttaa myös seiniin tuijottelu. Siitä oli muuten kiintoisa juttu täällä: http://www.hs.fi/kotimaa/Seiniin+tuijottelun+jalo+taito/a1305557925768?ref=fb-share
VastaaPoistaSeiniin tuijottelun hyväätekevyyteen uskon minäkin ehdottomasti. Kiitos linkistä:-)
VastaaPoistaOlipa hauskoja ilmaisuja sinulta, kuten "kuntoutua ihmiseksi" ja "suitsia hulluuttani". Sitä tässä yritetään täälläkin.
VastaaPoistaHuomasin sivupalkissasi Sallan lukupäiväkirjan, jossa arvioidaan "Ristiaallokkoa"-kirjaasi. Silloin kun pyykkikasat pännivät, muistan aina Auliksen, joka kirjassasi miettii vaatteiden loputonta kiertokulkua; mitä kaikkea vaaditaan, että saa sen yhden puhtaan vaatteen. Se oli niin hyvin kuvattu, kuten Auliksen sisäinen maailma muutenkin. Niinhän se on, arki on aina jotenkin keskeneräistä ja jotakin on AINA rempallaan.
-Ilona.
Erittäin hienoa, että Aulis tarjoaa lohdutusta pyykkikasojen keskelle. Kyllä, elämä on koko ajan vaiheessa. Sinnikkäät ihmiset jaksavat siitä huolimatta jatkuvasti pistää asioita järjestykseen, vaikka ne eivät millään pysy järjestyksessä.
VastaaPoistaAnna, no sinähän käytät samaa argumenttia kuin Lumimies;-) Nytkin vasta tuli treeneistä...
VastaaPoistaKirsti, yritin vastata tuohon Annalle suoraan, mutta se ei 'sallinut'...
Kyl sää ny friskaannu ko visiteeraa mu plokis;-)
Nyt luin tuon Anonyymin kommentin ja tuli mieleeni, että voisi sitäkin miettiä, kuinka monta tuntia elämästämme kulutamme pyykkäämiseen, tomujen pyyhkimiseen, ruoan rahtaamiseen kaupasta, yleensä siivoukseen...Ei, se vain masentaisi. Muutenkin on hullu huhtikuu kohta alkamassa, enkä pääse sitä nyt mihinkään pakoon...
VastaaPoistaJuu, nämä kommenttilaatikot elävät omaa elämäänsä.
VastaaPoistaKiitos vinkistä, kävinkin jo lukemassa:-)