Valkoinen kirahvi ottaa kantaa lastenkirjojen näkyvyysasiaan. Kiitos siitä!
Olen ihmetellyt kuinka laiskasti ihmiset suhtautuvat kirjoihin, joita tuotetaan lasten ja nuorten luettavaksi.Ei nimittäin ole mitenkään yhdentekevää, että millaisia kirjoja lapsi lukee. Päättelen näin siitä, kuinka käänteentekevä vaikutus joillakin lapsena lukemillani kirjoilla on ollut omaan elämääni.
Millaista maailmankuvaa, millaista kuvaa ihmisyydestä kirjallisuus välittää uudelle sukupolvelle. Miksi tämä tuntuu niin vähän kiinnostavan aikuisia? Elämmekö me niin yhden totuuden ilmapiirissä, että luotamme kustantamoista ulos pullahtavien lanu-kirjojen uskollisesti toistavan vallitsevaa näkemystä?
Kustantamoissa kuitenkin suhtaudutaan lanu-kirjojen tekemisiin kunnianhimoisesti ja kunnianhimo ajaa myös kirjailijoita. Vain harva haluaa antaa oman henkilökohtaisen luomistyönsä jonkin tietyn tendenssimäisen aatteen käsikassaraksi. Jokaisella kirjoittajalla on siitä huolimatta jonkinlainen maailmankuva, jonkinlainen vakaumus, vaikka hämäräkin. Tämän maailmankuvansa hän siirtää teokseensa, ja lukija sen sieltä löytää.
Usein on niin, että lukija tulee tietoiseksi teoksen maailmankuvasta silloin kun se sotii hänen omaa näkemystään vastaan. Tässä vaiheessa moni sulkee kirjan kannet. Toiset lukevat loppuun ja pitävät kirjaa huonona. Jotkut mahdollisesti havahtuvat pohtimaan.
Kirjat eivät ehkä ole se tärkein yksittäinen asia, joka lasten maailmankuvaan tätä nykyä vaikuttaa, mutta jos lapsi lukee kirjoja, niin eivät ne merkityksettömiäkään ole. Odotan sellaista keskustelua lastenkirjoista joka samalla pohtisi, että millaista kuvaa maailmasta ne välittävät. Ja pitäisikö vähitellen tehdä jotain johtopäätöksiä.
Olen ihmetellyt kuinka laiskasti ihmiset suhtautuvat kirjoihin, joita tuotetaan lasten ja nuorten luettavaksi.Ei nimittäin ole mitenkään yhdentekevää, että millaisia kirjoja lapsi lukee. Päättelen näin siitä, kuinka käänteentekevä vaikutus joillakin lapsena lukemillani kirjoilla on ollut omaan elämääni.
Millaista maailmankuvaa, millaista kuvaa ihmisyydestä kirjallisuus välittää uudelle sukupolvelle. Miksi tämä tuntuu niin vähän kiinnostavan aikuisia? Elämmekö me niin yhden totuuden ilmapiirissä, että luotamme kustantamoista ulos pullahtavien lanu-kirjojen uskollisesti toistavan vallitsevaa näkemystä?
Kustantamoissa kuitenkin suhtaudutaan lanu-kirjojen tekemisiin kunnianhimoisesti ja kunnianhimo ajaa myös kirjailijoita. Vain harva haluaa antaa oman henkilökohtaisen luomistyönsä jonkin tietyn tendenssimäisen aatteen käsikassaraksi. Jokaisella kirjoittajalla on siitä huolimatta jonkinlainen maailmankuva, jonkinlainen vakaumus, vaikka hämäräkin. Tämän maailmankuvansa hän siirtää teokseensa, ja lukija sen sieltä löytää.
Usein on niin, että lukija tulee tietoiseksi teoksen maailmankuvasta silloin kun se sotii hänen omaa näkemystään vastaan. Tässä vaiheessa moni sulkee kirjan kannet. Toiset lukevat loppuun ja pitävät kirjaa huonona. Jotkut mahdollisesti havahtuvat pohtimaan.
Kirjat eivät ehkä ole se tärkein yksittäinen asia, joka lasten maailmankuvaan tätä nykyä vaikuttaa, mutta jos lapsi lukee kirjoja, niin eivät ne merkityksettömiäkään ole. Odotan sellaista keskustelua lastenkirjoista joka samalla pohtisi, että millaista kuvaa maailmasta ne välittävät. Ja pitäisikö vähitellen tehdä jotain johtopäätöksiä.
Tekstit
Hyvä ajoitus, olinkin juuri väsäämässä kirjoitusta saman aiheen parissa...
VastaaPoistahttp://hdcanis.blogspot.com/2012/03/oman-elamansa-siltainsinoori.html
Olisi kiva kuulla, mitä ja millä tavalla vaikuttaneita kirjoja lapsena luit.
VastaaPoistaKerro lisää myös siitä, mikä on vallitseva näkemys lasten ja nuorten kirjallisuudessa?
Lanu-kirjoista ja -kirjailijoista ovat kiinnostuneita varsinaisen kohderyhmän lisäksi sellaisten ammattikuntien edustajat kuten lastentarhanopettajat, luokanopettajat ja äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat. Kovin epäseksikästä väkeä, ketä kiinnostaa (ironisesti)? Jostain syystä markkinavoimilla on vieläkin käsitys, että lapsilla ja nuorilla ei ole ostovoimaa. Tuskin imeväiset ja murrosikäiset itse paljoa kirjoja ostavatkaan, mutta he vaikuttavat yllättävän paljon perheitten ja sukujen rahankäyttöön. Jos ei lapsena ja nuorena opi kirjoja lukemaan (=kuluttamaan), on todennäköisesti menetetty ostovoimaa sieltä aikuispuoleltakin, lähitulevaisuudessa. Koska opitaan, että nuori on ihan kohta aikuinen?!
VastaaPoistaTämä nyt ei ota kantaa tuohon maailankuvakysymykseesi, mutta kun tuntuu tuo raha olevan nykyään ainoa todellinen arvo.
Oho, minunkin viimeisin kirjoitukseni liittyy aiheeseen. Oma kokemukseni on se, että luetuilla kirjoilla on merkitystä: tuskin mitään olen kantanut yhtä uskollisesti mukana ajatuksissani kuin lempikirjojeni henkilöitä. Vaikea tietenkin sanoa, miten ne ovat vaikuttaneet ajatteluuni.
VastaaPoistaYksittäinen kirja ei sellaisenaan siirry suoraan kenenkään maailmankuvan ja -katsomuksen tukipilariksi. Kuitenkin, kirjoilla on aivan varmasti valtavasti merkitystä edelleen. Kyllähän kokeneet kasvattajat tuntuvat aina korostavan tarinan voimaa ja merkitystä. Itsekin tunnistan omasta lapsuudesta tärkeitä kirjoja ja niiden vaikutuksen myöhemmässä tai nykyisessäkin ajattelussani.
VastaaPoistaJos miettii ns. ahmimisikäistä lukijaa - vaikkapa 11-vuotiasta tytärtäni - sen ikäiset ovat hurjan teräviä, miettivät vaikka mitä korkeuksia ja syvyyksiä ja toisaalta osaavat nauttia täysillä kunnon sadusta tai vaikka huumorista. Sellainen lukija ansaitsee saada luettavakseen hyviä ja monipuolisia kirjoja! Luettavan etsimiseen olisi usein tarpeen kirjoista innostuneen aikuisen apu.
Hyvä postaus Hdcanis!
VastaaPoistaEllinoora, ehkä pitäisi joskus oikein postata aiheesta. Anne Holmin David oli ehkä vaikuttavin kirja ikinä. Siinä poika autetaan pakoon keskitysleiriltä ja se vaeltaa yksin Euroopan halki kohti kotia. Itse varmaan koin elämäni keskitysleiriksi lapsena, siksi se niin osui. Vallitsevasta näkemyksestä en pysty suoralta kädeltä sanomaan, mutta tottakai se on siinä huolimatta, sen näkee paremmin vasta kun aikaa on kulunut vähän.
Kirsi, odotan aikaa jolloin lastentarhanopettajat ja muut opettajat ovat seksikästä väkeä, ei kai se mahdotonta ole että näkökulma asioihin muuttuisi. Jos lapsi ei opi lukemaan kirjoja, on varmaan menetetty paljon muutakin kuin ostovoimaa. Mutta raha on tosiaan nykyään se jolla mitataan melkein kaikkea.
Elina, eihän se kirjojen vaikutus varmaan ihan yksi yhteen olekaan, ainakaan jokaisella. Ja pitääkin tutkia postaustasi, mukavaa että tällaiset asiat puhuttavat.
Flora, onneksi on kirjastonhoitajat, he yleensä tuntevat kirjat hyvin ja osaavat ohjata lukijoita. Väitän oman kokemuksen perusteella, että kyllä yhdenkin kirjan vaikutus voi olla hyvin suuri, jos se osuu kohdalle oikeaan aikaan. Tekisi mieli ihan väittää sitä tukipilariksi...
Varsinainen ihmisyyden ja oikeudenmukaisuuden puolestapuhuja. Montakohan kertaa olet itse rikkonut ihmisyyttä ja oikeudenmukaisuutta vastaan? Roolimalli lapsille? :D
VastaaPoistaKatja, jokohan sinun olisi syytä lopettaa?
VastaaPoistaKirsti, kirjastonhoitajat ovat super. Ja kyllä, olet oikeassa, että joskus yksittäinen kirja voi vaikuttaa tosi paljon. Mutta sen vaikutus riippuu siitä, millaiseen aikaan, tilanteeseen ja tarpeeseen se lukijalleen saapuu, ja niitä taas edeltää koko joukko kokemuksia, ajatuksia ja ehkä aiempia kirjojakin... Eli kirjailijan tai kasvattaja ei voi ajatella, että kirjoitanpas tällaisen jutun/annanpas tällaisen luettavaksi, niin sitten lukijoille siitä seuraa tuota. - Oma alkeellinen teoriani oppimisesta ja maailmankuvan muodostumisesta (taitaa olla sukua konstruktivismille).
VastaaPoistaFlora, tuo on totta. Ei kirja sillä tavalla ole mikään täsmäase. Mutta oikealle ihmiselle oikeaan aikaan osuessaan se voi tehdä ihmeitä, sekä hyvässä, mutta miksipä ei pahassakin, valitettavasti. Siksi ihmettelen, ettei enempää tutkita ja keskustella siitä millaista maailmaa kirjat ajavat.
VastaaPoistaEhkä sitä tutkitaankin, mutta keskustelu käydään jossain tutkijankammioissa? Hyvä keskustelunaihe tosiaan!
VastaaPoistaOpet ovat jo nyt varsin "seksikästä" väkeä, jos se tarkoittaa sitä, että kirjat ovat pop ;)
VastaaPoista