Otan paastoni vakavasti. Eilen pysyttelin lähestulkoon kokonaan irti koneesta sekä luin arkkimandriitta Ioann Krestjankinin (1910-2006) kirjeitä. (Kirkas lähde) Googletin tätä juttua varten mikä on arkkimandriitta. Se on ylimmän arvoasteen pappismunkki ortodoksisessa kirkossa.
Minusta on hiukan ristiriitaista, että munkeillakin pitää olla ylempiä ja alempia arvoasteita, mutta niinhän se on, ihmisyydestä ei pääse irti meni mihin tahansa.
Neuvostoliiton hajottua ateismin kasvattamat ihmiset alkoivat hakeutua kirkkoihin ja luostareihin ja kysellä neuvoja isiltä. Kirjassa ei ole ihmisten kysymyksiä, siinä on vain arkkimandriitan vastaukset, joiden rivien välistä on luettavissa kaikenlaista Venäjän yhteiskunnallisesta myllerryksestä. Sillä välin, kun minä olen seurannut propagandistisia uutislähetyksiämme demokratian etenemisestä Venäjällä, ovat ihmiset etsineet elämäänsä suuntaa uudessa sekavassa tilanteessa. Viivakoodit ja muut sellaiset ovat olleet suuri hämmennyksen aihe.
Arkkimandriitta vastaa ihmisille topakasti. Myös minä vaan vastauksia, vaikken ole hänen kanssaan käynytkään kirjeenvaihtoa:
Älkää siis valittako taiteesta, sillä se ei ole yhtään sen huonompi työ kuin muutkaan. Luovaan työhön voidaan suhtautua kahdella tapaa ihan sen mukaan, kenen nimissä tai minkä nimessä ihminen sitä tekee... Tee työtä rakkaudesta ihmisiin, sehän on kahdesta kaikkein tärkeimmästä käskystä toinen, niin rakkaus leviää itkiessäsi kärsivän maailman puolesta. Älä sure ulkonaisen takia, vaan tunnusta heikkoutesi, niin ylimielisyyden ja ylpeyden versot kuihtuvat... Kokoa kärsivällisyyttä, jotta sietäisit omaa epätäydellisyyttäsi.
Olen tässä menneen viikon aikana taas nimenomaan yrittänytkin koota kärsivällisyyttäni, että kestäisin omaa epätäydellisyyttäni. Mutta tunnustettava on, että myös muiden epätäydellisyys ottaa välillä pattiin.
Ps. Magdalena Hai vinkkasi, että Helsinginsanomille voi esittää kehitysideoita heidän Facebook-seinällään.
Minusta on hiukan ristiriitaista, että munkeillakin pitää olla ylempiä ja alempia arvoasteita, mutta niinhän se on, ihmisyydestä ei pääse irti meni mihin tahansa.
Neuvostoliiton hajottua ateismin kasvattamat ihmiset alkoivat hakeutua kirkkoihin ja luostareihin ja kysellä neuvoja isiltä. Kirjassa ei ole ihmisten kysymyksiä, siinä on vain arkkimandriitan vastaukset, joiden rivien välistä on luettavissa kaikenlaista Venäjän yhteiskunnallisesta myllerryksestä. Sillä välin, kun minä olen seurannut propagandistisia uutislähetyksiämme demokratian etenemisestä Venäjällä, ovat ihmiset etsineet elämäänsä suuntaa uudessa sekavassa tilanteessa. Viivakoodit ja muut sellaiset ovat olleet suuri hämmennyksen aihe.
Arkkimandriitta vastaa ihmisille topakasti. Myös minä vaan vastauksia, vaikken ole hänen kanssaan käynytkään kirjeenvaihtoa:
Älkää siis valittako taiteesta, sillä se ei ole yhtään sen huonompi työ kuin muutkaan. Luovaan työhön voidaan suhtautua kahdella tapaa ihan sen mukaan, kenen nimissä tai minkä nimessä ihminen sitä tekee... Tee työtä rakkaudesta ihmisiin, sehän on kahdesta kaikkein tärkeimmästä käskystä toinen, niin rakkaus leviää itkiessäsi kärsivän maailman puolesta. Älä sure ulkonaisen takia, vaan tunnusta heikkoutesi, niin ylimielisyyden ja ylpeyden versot kuihtuvat... Kokoa kärsivällisyyttä, jotta sietäisit omaa epätäydellisyyttäsi.
Olen tässä menneen viikon aikana taas nimenomaan yrittänytkin koota kärsivällisyyttäni, että kestäisin omaa epätäydellisyyttäni. Mutta tunnustettava on, että myös muiden epätäydellisyys ottaa välillä pattiin.
Ps. Magdalena Hai vinkkasi, että Helsinginsanomille voi esittää kehitysideoita heidän Facebook-seinällään.
Tekstit
Kysyn:
VastaaPoistaTekistitkö rakastamaasi työtä, siis jobia, jossa sinulla on ammattitaitoa ja koulutusta noin 600 euron kuukausitulolla (teet sitä n.40 tuntia viikossa/arkipäivisin).
Siis: Kreikanmalli.
Suotuisitko siihen yhteisen edun nimiin?
Ihan vaan vinkkinä. Jos elät kirjoittamisesta, älä ikinä, koskaan, anna Helsingin Sanomille kehitysideoita tai arvostele lehden linjaa. Äläkä laita nimeäsi lehteä arvosteleviin mielenilmaisuihin.
VastaaPoistaNimimerkki "Kokemusta on."
Anonyymi 1, pakon edessä varmaankin, sitten kun kaikki muut keinot olisi yritetty.
VastaaPoistaAnonyymi 2, saatat olla oikeassa, mutta tehty mikä tehty. Eipä minulle Hesarista ole iloa ollut ennen mielenilmaustakaan ja 20 vuotis taiteilijajuhlaa vietän tänä vuonna.
Anonyymi 2. Helsingin Sanomilla on oikeus valita painotuksensa, kuten he itsekin sanoivat. Toki heillä on myös vapaus alkaa kantamaan kaunaa pienelle esikoiskirjailijalle, jolla ei ole heihin mitään vaikutusvaltaa, ainoastaan mahdollisuus tehdä vaatimattomia kehitysehdotuksia. Se olisi sitten vähän niin kuin norsu tallaisi muurahaisen. Reilua. Tai sitten he saattavat ottaa kirjeen sellaisena kuin se lähetettiin, rakentavana palautteena.
VastaaPoistaJokaisen täytyy elää omantuntonsa mukaan ja minun omatuntoni ei sallisi sitä, että alkaisin pelätä mörköjä. Kuka niitä kehitysehdotuksia tekee ja rakenteita kyseenalaistaa, jos ei uudet, nuoret ja hölmöt? Mä en ole enää kauhean nuori, mutta voin olla tarvittaessa tosi hölmö. :)
Hölmöt ja sitkeät perivät maan, tai ainakin melkein;-)
VastaaPoista"Kokoa kärsivällisyyttä jotta sietäisit omaa epätäydellisyyttäsi".
VastaaPoistaNiinpä, mutta kun sitä kärsivällisyyttä ei meinaa millään riittää koottavaksi! Oma epätäydellisyys on tietysti pahinta, koska itsensä kanssahan sitä on tultava toimeen tavalla tai toisella joka hetki.
Kieltämättä muidenkin epätäydellisyydessä on kestämistä. Hetki sitten meinasin ojentaa ystävääni, jolle säännöt ovat mielestäni liian tärkeitä; ärsyttää, kun toinen ottaa säännöt kirjaimellisesti. Mutta mikä minä olen sanomaan tai ojentamaan yhtään ketään, omissakin älyttömyyksissäni riittää karsimista.
Paaston aikana, kun ja jos hiljentyy, joutuu varsinkin törmäämään omiin pikkumaisuuksiin.
Silti, mielenkiintoista paaston jatkoa!
Ilona.
Hei Ilona! Anteeksi viive kommentin julkaisemissa, löysin kommenttisi roskapostisuodattimesta. Siine oli päätynyt muitakin kommentteja. Kärsivällisyyden kokoaminen lienee kilvoittelun paikka:-)
VastaaPoista