Rakas ystäväni Salme toivotti minulle Minna Canthin päivää jättämällä kommenttilaatikkoon tällaisen lainauksen itseltään päivänsankarilta:
"Minä uskon ..., että me, jotka tässä köyhässä Suomessa olemme kirjailijatoimeen kutsutut, saamme ... kestää ja kantaa enemmän kuin muut. Se on tarpeellista, sillä meidän henkinen ja siveellinen kehityksemme ei ole merkityksestä ainoastaan meille itsellemme, vaan koko kansalle. Sentähden rukoilkaamme: Elä anna rikkautta, loistoa, maailman iloa, koska voisivat ne meitä houkutella pois oikealta tieltä. Anna ristiä, kärsimystä, taistelua, mutta katso, ettemme vaivu niiden alle, tule avuksi, kun hätä on korkeimmillaan."
Kuka enää nykyaikana puhuisi rististä. Vaikea keksiä epämuodikkaampaa teemaa. Minun tekisi mieli kyllä pyytää vähän rikkautta ja loistoakin, kun se kärsimys tuntuu tulevan ihan rukoilemattakin. Olikohan Minna ajatuksenjuoksultaan näin jalo, vai onko tämä jotain hengellistä koreilua?
Ehkä hermopipareiden leipominen ja syöminen on auttanut, sillä tunnen itseni silti vähän virkeämmäksi. Villiviinin ohje on parempi kuin se jonka linkitin blogiini.
"Minä uskon ..., että me, jotka tässä köyhässä Suomessa olemme kirjailijatoimeen kutsutut, saamme ... kestää ja kantaa enemmän kuin muut. Se on tarpeellista, sillä meidän henkinen ja siveellinen kehityksemme ei ole merkityksestä ainoastaan meille itsellemme, vaan koko kansalle. Sentähden rukoilkaamme: Elä anna rikkautta, loistoa, maailman iloa, koska voisivat ne meitä houkutella pois oikealta tieltä. Anna ristiä, kärsimystä, taistelua, mutta katso, ettemme vaivu niiden alle, tule avuksi, kun hätä on korkeimmillaan."
Kuka enää nykyaikana puhuisi rististä. Vaikea keksiä epämuodikkaampaa teemaa. Minun tekisi mieli kyllä pyytää vähän rikkautta ja loistoakin, kun se kärsimys tuntuu tulevan ihan rukoilemattakin. Olikohan Minna ajatuksenjuoksultaan näin jalo, vai onko tämä jotain hengellistä koreilua?
Ehkä hermopipareiden leipominen ja syöminen on auttanut, sillä tunnen itseni silti vähän virkeämmäksi. Villiviinin ohje on parempi kuin se jonka linkitin blogiini.
Tekstit
Kuulin viime viikolla sanonnan, en muista alkuperää, mutta se meni näin: Eihän se mitään, että koettelee, mutta ehtispä ees sylkästä välissä.
VastaaPoistaMuutaman ristin voisin laittaa roviolle, muutaman kolikon taskuuni.
Olen oikein otettu, kun linkitit ohjeeseeni. Se on tosiaan koeteltu ja hyväksi todettu.
VastaaPoista- Minnan aikana varmaan oli tapana olla vähän hurskastelevia, mutta kyllä hänellä ilmeisesti aika raskas ristikin oli kannettavana. Muistan lukeneeni muun muassa häijynpuoleisesta aviomiehestä. Niin tai näin, minäkin toivotan hyvää tasa-arvon päivää!
Tietää, että on pääsiäinen tulossa, kun aletaan kirjoittaa ristien polttamisesta.
VastaaPoistaEikös Minna jäänyt monen lapsen yksinhuoltajaksi?!
VastaaPoistaristit on omat kaikilla, vaik olis kuningas tai prinssi. Mutta nöyränä pysytään paremmin, kun ei ole turhan auvoista tää arjen elo. Oikein mukavaa tasa-arvonpäivää ja Minna oli hyvä kirjailija.Näytelmiä on katsottu monesti
VastaaPoistaYmmärrän, Susu.
VastaaPoistaVilliviini, hyvä että löysin reseptisi:-) Siinä on enemmän sokeria, pipareista tulee parempia.
Anonyymi 1, niinkö?
Anonyymi 2, oliko peräti seitsemän lapsen?
Aikatherine, jotenkin karu mielikuva minulla Minnan näytelmistä, ei mitään varsinaisia ilopillereitä...
Kirsti, minä en ole pipareita kokeillut, vaikka tarpeeseen tulisivat. Hildegardin ikuisesti säilyvää sydänviiniä tein lahjaksi iäkkäälle pariskunnalle. Ohjeessa sanottiin niin lohdullisesti: "Auttaa ja vahvistaa sydämen toimintaa, ei milloinkaan vahingoita." Tuli ihan pyhä olo jo aineksista (persilja, hunaja, viini, viinietikka), keitteleminen, hämmentäminen ja pullottaminen olivat suorastaan meditatiivisia puuhia. Ohje löytyy mm. täältä http://www.hildegardseura.fi/8
VastaaPoistaSellaiset asiat jotka eivät milloinkaan vahingoita, ovat kyllä arvokkaita.
VastaaPoistaMinna Canth kyllä ansaitsee päivänsä. Aivan harvinaislaatuinen ihminen.
VastaaPoistaAsuessaan nuorikkona Jyväskylässä Minna joutui livistämää ikkunasta kaupungille asioilleen, sillä mustasukkainen aviomies lukitsi aina ovet töihin lähtiessään. Olen lukenut jostain, että Minna sisuuntui äijänsä käytöksestä niin, että päätti tulla kuuluisaksi ja rikkaaksi. Ja tuli kanssa!
Juu, olet oikeassa, Minnalla oli peräti 7 lasta, itse muistin, että 5. Ihmeellinen tehopakkaus Minna oli, kun ehti tehdä vaikka mitä kirjoittamisen ohella.
VastaaPoistaHuvitti, kun luin sen aikaisia ajatuksia tyttöjen kouluttamisesta. Tyttöjä kun haluttiin varjella liialta tiedolta, joten tyttökoulussa oli puolet ajasta käsitöitä. Silloinhan ajateltiin, että pitkät koulupäivät ja liika tieto olisi aiheuttanut naisille sairastumisen hermoheikkouteen.
No, Minna itse oli tietysti eri mieltä ja saikin opiskella avioitumiseensa asti ja oli itse sittemmin tukemassa tyttöjen koulutuksen kehittymistä.
Mukava, että sai lopulta liputuspäivän.
VastaaPoista