perjantai 15. kesäkuuta 2012

Nopea introspektio päivän aluksi

Olit aina itsevarma, tiesit mitä halusit. Jotain tuollaista Tuula taisi sanoa tiistaina, kun tavattiin. Puhuttiin siis kouluajoista. Minulla ehkä oli jokin itsevarma ja tietäväinen kuori, mutta vain siksi, etten kestänyt sääliä enkä surkuttelua. Minulla oli jonkinlainen valeminä silloin ja vaikka nyt aikuisena inhoan silloista säälittävää itseäni, tajuan että tuo rakennelma oli välttämätön jotta selviydyin.

Koulukaverien seura oli tärkeä juttu, koska olisi ollut kamala olla aivan yksin, jo pelkästään siksi että yksinäisyys on niin stigmatisoivaa. Yksinäinen ihminen on outo ja muuttuu muiden silmissä herkästi epäihmiseksi. Sitä piti viimeiseen asti välttää, mutta ihan koko kouluaikaa se ei onnistunut. Oli kausia, jolloin tipahdin kaikkien sosiaalisten verkostojen ulkopuolelle ja piileksin vain peräkammarissani.

Ihmiset eivät tätä tietenkään muista, he muistavat vain aktiiviset ja sosiaaliset hetkeni, koska silloin he ylipäätään huomasivat minut ja olivat tietoisia olemassaolostani. Vetäytymiskausina he unohtivat minut, koska heillä oli oma elämä, eikä joku luokkakaveri, jolla sitä ei ollut, tuntunut huomionarvoiselta henkilöltä.

Oli mukava tavata vanhoja koulukavereita. Onneksi olkoon Tuula, sinä taidat tänään täyttää vuosia. Minun piti kirjoittaa ihan erilainen juttu, mutta taas meni oman psyyken vatkaamiseksi.

Share/Bookmark

1 kommentti:

  1. Tiedän tunteen. Mitä surkeampi olo sisimmässä, sitä itsevarmemmalta piti näyttää. Niin se vain meni, että eivät pääsisi korpit nokkimaan silmiä päästä...

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!