"Se on hänen ongelmansa".
Tämä on ollut kevään ja kesän oikeastaan vapauttavin opetus ja oivallus.
Elämässä tulee ongelmallisia tilanteita. Jotkut ongelmat ovat minun ongelmiani ja minun pitää tehdä niille jotain, mutta eivät kuitenkaan kaikki ongelmat ole minun päänsärkyni.
On tärkeä erottaa, mikä on minun ongelmani, mikä jonkun toisen.
Kun kuuntelen ihmisten juttuja, huomaan, että monilla on sama vaikeus. Ongelmia on ja niistä tulee herkästi kaikkien ongelmia. Luultavasti tämä koskee vain velvollisuudentuntoisia ja kohtuullisen sosiaalisia ihmisiä, jotka kantavat huolta lähipiirinsä hyvinvoinnista. Jos ei ole hereillä itsensä ja maailman kanssa, voi käydä niin, ettei kohta enää erota mikä on oma ongelma, mikä jonkun toisen.
On myös olemassa ihmisiä, jotka tietoisesti tai tiedostamattaan pyrkivät kasaamaan lähimmäisen harteille ylimääräisiä kuormia. "Reagoit väärin, tunnet väärin, sinun pitäisi mieluummin tehdä niin ja näin ja muuttua muutenkin kokonaan toisenlaiseksi, kaikkein mieluiten sellaiseksi kuin minä olen, kokea niin kuin minä koen."
Kannattaa siis pitää varansa.
Tämä on ollut kevään ja kesän oikeastaan vapauttavin opetus ja oivallus.
Elämässä tulee ongelmallisia tilanteita. Jotkut ongelmat ovat minun ongelmiani ja minun pitää tehdä niille jotain, mutta eivät kuitenkaan kaikki ongelmat ole minun päänsärkyni.
On tärkeä erottaa, mikä on minun ongelmani, mikä jonkun toisen.
Kun kuuntelen ihmisten juttuja, huomaan, että monilla on sama vaikeus. Ongelmia on ja niistä tulee herkästi kaikkien ongelmia. Luultavasti tämä koskee vain velvollisuudentuntoisia ja kohtuullisen sosiaalisia ihmisiä, jotka kantavat huolta lähipiirinsä hyvinvoinnista. Jos ei ole hereillä itsensä ja maailman kanssa, voi käydä niin, ettei kohta enää erota mikä on oma ongelma, mikä jonkun toisen.
On myös olemassa ihmisiä, jotka tietoisesti tai tiedostamattaan pyrkivät kasaamaan lähimmäisen harteille ylimääräisiä kuormia. "Reagoit väärin, tunnet väärin, sinun pitäisi mieluummin tehdä niin ja näin ja muuttua muutenkin kokonaan toisenlaiseksi, kaikkein mieluiten sellaiseksi kuin minä olen, kokea niin kuin minä koen."
Kannattaa siis pitää varansa.
Tekstit
Nyt minun luetun ymärtämisessä saattaa olla heikkoutta, mutta jos ymmärsin tekstisi oikein, niin alleviivaan sen täysin.
VastaaPoistaTäällä yksi, joka on uupunut olemaan muiden Leelian lepotuolina. Itsekästä tai ei, olen hankkinut elämäntapaoppaan, joka opettaa sanomaan 'ei'. Kiitos ei.
Leena, toivottavasti oppaasi opettaa sanomaan "ei" myös itselle silloin jos on itse omaehtoisesti puuttumassa "vääriin" asioihin. Sellaistakin nimittäin ilmenee yllättävän paljon maailmassa...
PoistaHuomaan usein sanovani miekkosellein, että jokin on hänen ongelmansa, ei minun. Ja sitten tulee paha mieli, että niin sanon, kun yleensä ongelmat ovat joko aiheuttamiani tai sitten yhteisiä. Joka tapauksessa sanaan, käsitteeseen, asiaan nimeltä ongelma törmää melkein päivittäin. Että totta tosiaan kannattaa pitää varansa..
VastaaPoistaHelmi-Maaria, siinähän se taito ja vaikeus juuri on, että ottaa omakseen sen ongelman, joka kuuluu itselle. Sillä niitäkin on, ja ne pitäisi oikeastaan pyrkiä itse hoitamaan jollakin tavalla. En väitä, että itse pystyisin tähän.
PoistaOlisikohan ihannetilanne se, että kaikki jakaisivat toistensa ongelmia niin paljon, ettei enää olisi "hänen" ja "minun" ongelmia? Silloin oma kannettavien ongelmien kasa ei kasvaisi, vaikka itse huolehtisi kaikkien muiden ongelmista, kun omat ongelmat olisivat samaan tapaan yhteistä omaisuutta.
VastaaPoistaEräänlainen ongelmien jaksamisjako: joku vähän omia ongelmia saanut voi kestää enemmän ongelmia kuin toinen, jolle niitä on osunut liian kanssa. Kullekin voimiensa mukaan, ja sama se, kenen ne alunperin olivat.
Tietenkin käytännön tasolla olisi ongelmien jakaminen ongelma. Kukapa haluaisi kenen hyvänsä kantavan kaikenlaisia ongelmiaan, ne kun ovat välillä niin typeriäkin.
Ehkä taivaassa, paitsi ettei siellä kai ole ongelmiakaan. Mutta meidän tietysti pitäisi suostua kantamaan toistemme kuormia. Kuunnella toistemme huolia ja pyrkiä auttamaan, jos joku apua tarvitsee.
PoistaSamaan sarjaan kuuluvat ihmiset jotka vievät kaiken energian muilta. Energiavarkaat. Ehkä kyseessä on sama asia. En tapaa heitä enää. Muiden ongelmista mielenkiintoisin on se, että heillä ei koskaan ole aikaa. Siihen en enää edes ota kantaa. 24 tuntia per nuppi ja vuorokausi, teet sitten mitä tahdot tai kykenet. Noin yksinkertaistetusti.
VastaaPoistaTuntuu, että usein nimenomaan ovat samoja ihmisiä.
PoistaKiire on sitten luku sinänsä. Ainakin sen avulla saa luotua hyvän suojamuurin ympärilleen...
ja sinäkin kehpitat oleen hereillä ;)
VastaaPoistaNyt vois kyllä nukkuakin. On aika pimeä päivä...
VastaaPoistaTuohon samaan asiaan olen oikein olan takaa törmännyt tänä keväänä. Kuuntelin ja otin kantaakseni erään ihmisen ongelmia, kunnes lopulta tajusin olevani totaalisen uupunut. Vasta silloin tuli stoppi ja havahduin tajuamaan, että minulla on tosi heikot rajat itseni ympärillä ja annan muiden ylittää ne täysin. Nyt onkin oppimista siinä, että näen rajani ja osaan pitää niistä kiinni.
VastaaPoistaSepä se Niina, ne rajat pitää tunnistaa. Ja aina on jos jonkinlaista porukkaa tunkemassa niiden yli.
PoistaArja Uusitalo kiteytti koko asian. Siinä se on. Energiasyöpöt.
VastaaPoistaKirsti, minä elän ja annan muiden elää.
Joo, täällä on aina niin hyvät kommentaattorit.
PoistaOlet pitkällä pyhityksessä. Monet eivät osaa elää itse, eivätkä antaisi muidenkaan elää...
Lisään Leenan ja Arjan energia-kokoelmaan vielä energiaimurit. En tiedä, ovatko he jotenkin sairaita, mutta kauheita kumminkin. Kahdelle olen joutunut sanomaan, etten halua enää koskaan heitä nähdä enkä varsinkaan kuulla. Uskoivat, ihme kyllä, yhdestä kerrasta. Toki kertoivat kaikille kuinka kauhea, piittaamaton, julma ja kova minä olen, mutta se on pieni hinta siitä, ettei tarvitse olla imuroitavana.
VastaaPoistaMuuan tuttavani pääsi hankalista tyypeistä eroon kätevästi tuijottamalla heitä synkästi silmiin ja kertomalla sairastavansa luusyöpää ja että aikaa on enää vähän. Sitten kääntyi ja lähti. Siihen jäi energia-imuri suu auki toljottamaan, eikä lähtenyt perään.
Minäkin tunnen energiaimurit.
PoistaTota noin. Havaintojeni ja kokemusteni mukaan pulmat ratkeavat aina, jotenkin. Joskus kestävämmin ja paremmin, toisinaan huonommin ja ”väliratkaisuina”, mutta ratkeavat silti.
VastaaPoistaRiippuen vähän pulman laadusta. Se on minusta huomattavasti kiinnostavampaa kuinka ihmiset kuitenkin ratkaisevat asioita, joka päivä, pieniä pulmia ja jopa oikein isoja ongelmia. Tosinaan ongelma ratkeaa kuten edellä on mainittu: heivaa hankalat tyypit hiiteen elämästään.
Tietenkin hyvä tuokin, että on tietoinen siitä mikä on minun ongelmani mikä toisen, ja mihin ei kannata sanoa yhtään mitään. Ratkaisut kun ovat siellä missä ongelmatkin, useimmiten ellei peräti aina.
Sitten on tietenkin sellainen ihmisjoukko jolla on liikaa aikaa veivata ongelmia mielessään koko ajan tai keksiä niitä kun ei ole muuta tekemistä.
Totta turiset anonyymi. Ja ongelmien mielessä veivaaminen taitaa olla joskus paheen tapainen taipumus, tätä mieltä olen viime aikoina vähän alkanut olla.
PoistaKannatan lämpimästi. Itse olen vain ollut toisenlaisessa asemassa: jotkin ihmissuhteeni ovat kärsineet siitä, kun toinen yrittää ottaa minun ongelmat omikseni - josta seuraa lähinnä kitkaa, kun minä en olisi toista halunnut kuormittaa enkä neuvojakaan kaivannut ja toinen pahastuu kun kuormittuu kuitenkin enkä minä edes neuvoja noudata. Toisen ongelmia saa ja kannattaa ymmärtää, muttei niitä omikseen pidä ottaa.
VastaaPoista-Mari
Hitto soikoon! Minulla taas on pari toosi pahaa ongelmaa, jotka mielihyvin antaisin jonkun hoidettavaksi. Mutta kun kukaan ei niitä halua!
VastaaPoistaNo, siinäpä vasta on onkelmien onkelma jos joku tahtoo toistenkin onkelmat itselleen - on ihminen erikoinen olento... ;)
VastaaPoistaElämän myötä olen oppinut, ettei toisen aikuisen pulmia tai ongelmia pidä ratkoa heidän puolestaan, mutta kuunnella aina voi ja jos erikseen kysytään neuvoa, niin sitten voi sanoa että ehkäpä tekisin niin tai näin, mutta sinä päätät omasta elämästäsi. Nimittäin neuvonantaja voi saada rajun syytösryöpyn mikäli neuvot ei toimikaan odotetulla tavalla. Kannattaa siis varoa jakelemasta hyviä neuvoja (tämä on hyvä neuvo - heh).
Mari, varmaan on niin, että kun tässä yhteisessä maailmassa ja todellisuudessa eletään, omat ja muiden ongelmat voivat herkästi mennä sekaisin, ellei ole valppaana. Toivottavasti et sentään ole joutunut itse potemaan syyllisyyttä siitä, että olet aiheuttanut mielipahaa jättämällä hyviä neuvoja noudattamatta...
VastaaPoistaVanha Erkki, itse asiassa minullakin on.
Anonyymi, niinkin tosiaan voi käydä, että neuvoja saa ryöpyt päälleen, jos neuvot eivät toimikaan.
Tämä liippaa läheltä sitä ainoaa lastenkasvatusmetodiani, jossa olen edes jotenkin onnistunut. Luin sen aikoinaan eräästä kirjasta ja uskon siihen vieläkin.
VastaaPoistaEnglanniksi sen opin ja siksi englanniksi kerronkin, koska sitä englanniksi käytin:
Täytyy oppia tunnistamaan, mikä on kenenkin "lifepile" ja antaa sen hoitaa asian, kenelle asia kuuluu.
Esimerkki. Jos lapsen huoneen siivo ärsyttää, niin kylmästi sanoo vain, että "This is your lifepile" ja sulkee kiltisti oven perässään. Jos se lapsi levittäytyy roinineen olkkariin niin sille sanoo, että "This is my lifepile" ja ajaa lapsen sen jälkeen viemään roinansa pois yleisistä tiloista...
Tätä ajattelutapaa olen soveltanut silloinkin kuin en kehtaa sitä ääneen muille aikuisille sanoa... Tää muuten toimii - ainakin joskus. Tätä varmaan sinäkin tarkoitit...
No onpa harvinaisen järkevä strategia! Kyllä, otan opiksi tuosta. Tämä oli hyvä esimerkki, kiitos!
VastaaPoista