Kävin Ateneumissa katsomassa Helene Schjerfbeckin kuvat.
S. on sellainen taiteilija, josta ajattelee, että hänen työnsä ovat kovin tuttuja. Mutta itse asiassa tuttujahan ovat vain ne jotkut teokset, jotka aina liitetään jokaiseen hänestä kertovaan juttuun. Näyttely oli kuitenkin laaja,siinä ehti jalat väsyä, kun saleja kiersi läpi. Enkä minä sieltä selvinnytkään vahvistamatta itseäni välillä kupillisella kahvia.
Helenen elämästä kertovaa elokuvaa katsellessa huomasin, että hänen elämänsä oli alusta asti ollut hyvin raskasta ja se oli tarjonnut hänelle onnea vain vähän. Osin ehkä hänen oman persoonansa vuoksi. Mutta hän oli aina saanut paljon irti maalaamisesta. Ja koska hän maalasi paljon, hän sai siihen liittyen kokea paljon onnea.
Minun tragediani (jos se nyt on mikään tragedia) on siinä, että vaikka olen aina nauttinut kirjoittamisesta ja viime aikoina yhä enenevässä määrin myös piirtämisestä, olen jääräpäisesti tavoitellut itselleni myös muuta onnea. Rakkautta ja ystävyyttä. Olen halunnut nauttia elämästä ja ihmisistä muutenkin, en pelkästään kirjoittamalla ja piirtämällä.
S. on sellainen taiteilija, josta ajattelee, että hänen työnsä ovat kovin tuttuja. Mutta itse asiassa tuttujahan ovat vain ne jotkut teokset, jotka aina liitetään jokaiseen hänestä kertovaan juttuun. Näyttely oli kuitenkin laaja,siinä ehti jalat väsyä, kun saleja kiersi läpi. Enkä minä sieltä selvinnytkään vahvistamatta itseäni välillä kupillisella kahvia.
Helenen elämästä kertovaa elokuvaa katsellessa huomasin, että hänen elämänsä oli alusta asti ollut hyvin raskasta ja se oli tarjonnut hänelle onnea vain vähän. Osin ehkä hänen oman persoonansa vuoksi. Mutta hän oli aina saanut paljon irti maalaamisesta. Ja koska hän maalasi paljon, hän sai siihen liittyen kokea paljon onnea.
Minun tragediani (jos se nyt on mikään tragedia) on siinä, että vaikka olen aina nauttinut kirjoittamisesta ja viime aikoina yhä enenevässä määrin myös piirtämisestä, olen jääräpäisesti tavoitellut itselleni myös muuta onnea. Rakkautta ja ystävyyttä. Olen halunnut nauttia elämästä ja ihmisistä muutenkin, en pelkästään kirjoittamalla ja piirtämällä.
Tekstit
Helenen elämä
VastaaPoistaIlman elämää ei ole taidetta. Ainakin kirjoittavan ihmisen pitää elää ja kokea, mistä se muuten kirjoittaisi.
VastaaPoistaMiten olisi mielikuvitus, lukeminen, kuunteleminen, tarkkailu?
VastaaPoista"To expect too much is to have a sentimental view of life and this is a softness that ends in bitterness", toivottaa Flannery O'Connor...joka totesi myös että jokaisella joka on selvinnyt hengissä 18 ikävuoteen saakka on tarpeeksi elämänkokemusta kirjoittaa ja joka ei kykene käyttämään tuota määrää ei hyödy suuremmastakaan määrästä kokemusta.
VastaaPoistaEri asia sitten kuinka paljon Flanneryn mietteistä haluaa ottaa oppia...
Elämä ja mielikuvitus, lukeminen ja tarkkailu varmaankin liittyvät yhteen.
VastaaPoistaFlannery ajatuksista allekirjoitan tuon jälkimmäisen, mutta edellisen kanssa olen toista mieltä. Minusta kannattaa odottaa paljon.
Se mistä nautit ja mitä tavoittelet on täysin oikein.. Helen on ainutlaatuisen herkkä taiteilija.
VastaaPoistaTÄMÄ ON KUTSU. tule ja tutustu pieniä sanoja / sivulla ketjujännäriin Varjojen saari.
Jos haluat osallistua mielikuvitukselliseen tarinaan, laitathan kommin, että tiedän. Ketjujännäri on meidän blogikirjoittajien yhteinen projekti, olen itse vain alustanut tarinan, kutsutut jatkavat.. Toivon että osallistut. Tule ja tutustu, laita kommiin jos osallistut ja toinen kommi kun teksti on valmis. Näin osaan tulla noutamaan tekstin ja kuviakin saa olla..terveyuloa Varjojen saareen. TErveisin Aikku
Kiitos kutsusta Aikatherine.
VastaaPoista