sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Etuoikeutettu odottelee unta

Ruandan verilöylyä kuvaava Shooting dogs tuli katsottua pyhäpäivän päätteeksi. Oli vaikuttava elokuva. Mietin mitä itse tein samaan aikaan kun Ruandassa teurastettiin satoja tuhansia ihmisiä. Olin muun muassa Tunisiassa samalla turistimatkalla kuin Tero Vaara. Odottelin oman ensimmäisen kirjani ilmestymistä. Todennäköisesti en paljonkaan miettinyt Ruandaa. Tälläkin hetkellä maailmassa tapahtuu kaikenlaista, jota en paljonkaan ajattele.

Elokuvan lopussa verilöylystä pelastunut tyttö sanoo, että nyt kun hän jäi henkiin, pitäisi osata käyttää elämä viisaasti. Kommentti osui ja upposi, koska olen samaa miettinyt erityisesti viime aikoina. Minulla ei ole takana verilöylyä. Kaikki ongelmani ovat olleet jollakin tavalla itse aiheutettuja. Nyt olen terve ja työkykyinen, se on ihme. Haluaisin siis käyttää viisaasti sen ajan, joka minulla vielä on. Näillä ajatuksilla menen ensi viikkoon, joka on aika haasteellinen.

Share/Bookmark

7 kommenttia:

  1. Kysymys on vain, miten käyttää ajan viisaasti? Näitä tuntoja on minulla kuten monella muullakin. Mietin koko ajan tätä mutten osaa ratkaista yhtälöä. Ehkä on viisainta vain elää elämäänsä häiritsemättä muita ja toivoa, että saa itsekin olla rauhassa.

    VastaaPoista
  2. Ehkä sekin on jo viisautta, että miettii asiaa. Miettii esimerkiksi, mitä on viisaus. Se saattaa olla eri asia kuin se mikä on ns. järkevää.

    VastaaPoista
  3. Sain lapsena kauhean ahdistuksen virrestä, jota veisattiin näin "Jok´ainoa hyödytön hetkistäs on hukkaan heitetty leiviskäs". Tunsin syyllisyyttä ja hätää siitä, että monet hetkeni olivat täysin hyödyttömiä ja paiskoin siis menemään leivisköjäni, joiden käytöstä joutuisin tilille.
    Hyödyllisesti käytetty ja viisaasti käytetty eivät kuitenkaan ole synonyymeja. Oleiluun ja lepäilyynkin saa hetkiään käyttää.

    VastaaPoista
  4. Kaikesta sitä ihmislapsi saa ahdistuksen, jos on sen luontoinen. Lepo ja huolettemuus lienevät ihan perustavanlaatuisia kristillisiä hyveitä.

    VastaaPoista
  5. Elinaika oli lyhyt vieä tuon virren syntyaikoina 1700-luvulla. Lapsivuodekuolleisuus, lapsikuolleisuus, nälänhätä, rutot ja lukuisat muut kulkutaudit niittivät kansaa. Nykyään mitättöminä pidetyt sairaudet tappoivat. Kyllä siinä ahdistui. Nykyään voi suunnitella aloittavansa uuden uran eläkkeelle päästyään.

    VastaaPoista
  6. Mutta silti, ikuisesti emme elä vieläkään. Aika on edelleen rajallinen. Ahdistusta riittää, jos siltä kantilta asioita katselee.

    VastaaPoista
  7. Arki on voimakas vastustaja. Sitä yrittää pelastaa maailman, mutta päätyy pesemään pyykkiä.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!