Pitäisikö itsensä pakottaa tekemään asioita, vai eikö pitäisi?
Moni sanoo, ettei kannata pakottaa itseään, mutta jos en olisi elämän varrella pakottanut itseäni tekemään milloihin mitäkin, niin missä mahtaisin olla nyt.
Sitähän ei tietenkään voi varmaksi tietää.
Mutta esimerkiksi koulujen käymiseen on aina liittynyt tietty määrä pakottamista.
Töiden tekoon myös.
Jos en olisi koskaan pakottanut itseäni aamulla ylös sängystä ja ulos ovesta ja kouluihin, työpaikkoihin, ihmisten joukkoon, niin ehkä olisin edelleen Porissa Mikonkadulla.
Tai ehken sittenkään, koska se talo on purettu.
Olen pakottanut itseni hilloamaan kaksi ämpärillistä omenia.
Äsken pakotin itseni kauppaan.
Pakotin itseni palauttamaan myös nolostuttavan määrän tyhjiä pulloja. Siellä oli kalja- ja siideripulloja joukossa.
Nyt vetäydyn loppuiltapäiväksi sohvalle kirjallisuuden pariin ja kysymys kuuluu, luenko Kätilöä, vaikka en millään jaksaisi. Vai otanko jonkin kiinnostavamman teoksen?
Moni sanoo, ettei kannata pakottaa itseään, mutta jos en olisi elämän varrella pakottanut itseäni tekemään milloihin mitäkin, niin missä mahtaisin olla nyt.
Sitähän ei tietenkään voi varmaksi tietää.
Mutta esimerkiksi koulujen käymiseen on aina liittynyt tietty määrä pakottamista.
Töiden tekoon myös.
Jos en olisi koskaan pakottanut itseäni aamulla ylös sängystä ja ulos ovesta ja kouluihin, työpaikkoihin, ihmisten joukkoon, niin ehkä olisin edelleen Porissa Mikonkadulla.
Tai ehken sittenkään, koska se talo on purettu.
Olen pakottanut itseni hilloamaan kaksi ämpärillistä omenia.
Äsken pakotin itseni kauppaan.
Pakotin itseni palauttamaan myös nolostuttavan määrän tyhjiä pulloja. Siellä oli kalja- ja siideripulloja joukossa.
Nyt vetäydyn loppuiltapäiväksi sohvalle kirjallisuuden pariin ja kysymys kuuluu, luenko Kätilöä, vaikka en millään jaksaisi. Vai otanko jonkin kiinnostavamman teoksen?
Tekstit
Tietenkin otat jonkun kiinnostavamman kirjan! It's Friday :)
VastaaPoistaJoo, olet ahkeroinut jo tarpeeksi tälle päivälle! Kiinnostava kirja käteen ja soffalle mars :)
VastaaPoistaItsensä pakottamatta jättäminen on minun näkökulmasta ollut aina joko laiskuutta (=minä) tai vanhuutta. Aina ahkerat, energiset ja kaikkeen ehtiävät sukulaisnaiset oikein kehittivät vanhoina lausahduksen:"Ei tule kutsua", kun eivät enää pesseet ikkunoita tai mattoja ensimmäisenä mahdollisena päivänä tai eivät leiponeet vieraille tai jättivät imuroimatta. Minä olen heidän kasvattamansa ja elämäni heidän esimerkkiään katsonut - mutta jostain kumman syystä mulle on siunaantaunut mykkiä ikkunoita, mattoja, kaappeja ja keskeneräisiä käsitöitä, jotka eivät ole alun alkaenkaan huudelleet minua töihin.
VastaaPoistaOlen Berliinissä. Eilen romahdin pahasti kiviportaissa kun en huomannut viimeistä porrasta seurannutta kuoppaa. (!) Aivan järkyttävä kipu toisessa olkapäässä ja tietenkin toisen puolen kädessä. Mustelmia siellä täällä. Kahvikuppia pitää nostaa kahdella kädellä kun ei yhdellä pysty.
VastaaPoistaKoko päivän olen yrittänyt pakottaa itseäni ulos. Kun nyt kerran olen 5 päivää Berliinissä! Kulttuuri on tuolla!
Annoin periksi, kun pukeutuminen oli niin tuskaista ja vaikeaa. Puolustelin, että jospa tämä päivä "lepäämällä" (=laiskana läsimällä) käsi huomiseksi kohentuisi.
Kauhean huono omatunto ja syyllisyys.
Auts Anneli:-(
VastaaPoistaMutta siis aika huippua, että huono omatunto tulee siitä, jos on loukannut itsensä eikä pääse kivutta liikkeelle. Mikä kulttuuri tuottaa tämmöisiä ihmisiä...
Anonyymi, minullakin on ikkunat ja kaapit mykkiä, vaikka joskus olen aistivinani jotain värinöitä niiden tienoilla.
Kiitos kannustuksesta Anu ja Villasukka. Olen lukenut Teerialhon Kesän tunteja.
Kirsti, mielenkiintoinen kirjoitus. Ei ole helppoa löytää tasapainoa tuossa asiassa.
VastaaPoistaJoillakin ihmisillä on kyky hoitaa miltei robottimaisen säännöllisesti arjen rutiinit, toiset vatvovat pikkuasioitakin. Jos on säännöllinen työ, syntyy pakostakin selkeä runko päivälle. Mutta luovassa työssä joutuu tekemään koko ajan valintoja.
Jo opettaa luovaa kirjoittamista, tiettyjen julkisen keskustelun aiheena olevien kirjojen lukeminen on käsittääkseni työtä ihan niin kuin toimittajalle, joka tekee siitä kirja-arvostelun. Me muut olemme vapaita jättämään hyvällä omallatunnolla kesken kirjan, josta emme pidä.
Niin paljon olen kuullut puhuttavan hyvää ja kaunista, pahaa ja rumaa Kätilöstä, että on PAKKO lukea se heti kun saa käsiinsä. Muuten on mahdoton tietää, mitä siitä pitäisi ajatella.
VastaaPoistaMuutenkin pakko tehdä sitä tai tätä, sellaista mitä inhoaa, etupäässä siisteyteen ja järjestykseen kuuluvia asioita. En minä muuten, mutta kun näytettiin telkassa sen onnettoman lapsen, jota ei paljon uskalla edes ajatella (tiedätte varmaan ketä tarkoitan) kodin sotkua ja epäjärjestystä, katselin ympärilleni huolestuneena, ja aloin imuroida, jopa pyyhkiä pölyjä!
Olisi kiinnostavaa kuulla, mikä on lopullinen arvio tästä kirjasta.
VastaaPoistaAnna, sitä "arviota" pitää ehkä odottaa, koska lukeminen etenee niin hitaasti.
VastaaPoistaLiisu, siispä lukemaan jos kiinnostus on herännyt!