Ystävä lainasi minulle kaksi viikkoa sitten Katja Ketun Kätilön. Kun tapasin hänet äsken, kysyin onko kirjalla kiire, sillä kahdessa viikossa olen edennyt Kätilössä kaksi sivua. Haaveilen, että joskus saisin pakotettua itseni lukemaan vähän lisää. Ties vaikka koko kirjan. Vika ei ole kirjassa, vaan minussa, siinä että jokin minussa vastustaa kirjaa vaikka pidän aihetta kiinnostavana ja tärkeänä.
On onni, että lapsuuteni ja nuoruuteni oli niin yksinäistä ja surkeaa aikaa, koska jos minulla olisi silloin ollut yhtä paljon kiinnostavaa tekemistä kuin nykyään, en varmaankaan olisi viitsinyt lukea kirjoja, jotain viisikoita ja vastaavia ehkä lukuunottamatta.
On onni, että lapsuuteni ja nuoruuteni oli niin yksinäistä ja surkeaa aikaa, koska jos minulla olisi silloin ollut yhtä paljon kiinnostavaa tekemistä kuin nykyään, en varmaankaan olisi viitsinyt lukea kirjoja, jotain viisikoita ja vastaavia ehkä lukuunottamatta.
Tekstit
Itselläni on kesken Hyryn Uuni. Sivu 23 on tullut nähtyä jo aika monta kertaa, mutta kun ei vaan nyt jotenkin saa aikaiseksi. Ja ei johdu edes kirjasta, itse vaan on niin veltto.
VastaaPoistaKirsti,
VastaaPoistakommenttisi jäi jotenkin epäselväksi minulle. MItä halusit sanoa? Ehkä en ole vain hereillä vielä.:)
Totuus on, että kaikki kirjat eivät miellytä tai kiinnosta kaikkia. Mieheni lukee nykyään huvikseen Nobel-palkinnon saaneita kirjoja, yhden kultakin kirjailijalta. En lukisi niistä puoliakaan. Makua on monenlaista.
Hyvä asia kirjailijoille on se, että vaikka kirjoja on paljon, niitä ei tunnu kuitenkaan olevan koskaan tarpeeksi.
Anna, halusin vain kertoa olevani pöyristynyt siitä, että olen kahdessa viikossa lukenut menestysromaania 2 sivua. Mihin minun aikani ja ajatukseni menevät?
VastaaPoistaAnne, kyllä tosiaan Uunia voisi pitää kirjana joka ei päästä lukijaa helpolla.
Minulle tämän kanssa tosiaan kävi juuri toisin päin. Se oli ahmaistava parissa päivässä. Näin se vain joskus on - kirja ja aika eivät kohtaa lukijan kanssa.
VastaaPoistaMulle kävi samoin kuin Valkoiselle Kirahville. Mutta on niitäkin menestysopuksia, joita olen pakkolukenut. Ehkä sinä muutaman vuoden päästä voit sanoa lukeneesi Kätilön, jos vauhti pysyy samana :D
VastaaPoistaKuuntelin äänikirjana. Eija Ahvo on sympaattinen lukija. Kirja inhotti minua aina välillä. Kirjasta voisi vaikka käyttää sanontaa lihallinen, välillä hyvinkin ihassa mielessä.
VastaaPoistaRadiossa haasteteltu dramaturgi - nimi ei nyt millään tule mieleen - sanoi, että kirja ottaa itse aikansa. Tarkoitti sitä, että jos tarttuu kirjaan väärällä hetkellä, se ei vie mukanaan, mutta jonakin toisena hetkenä on juuri sen kirjan lukemisen aika. Minulla on tosi monta kirjaa odottamassa oikeaa hetkeä, mm. Kjell Westön Älä käy yöhön yksin, jonka kanssa minulle kävi juuri niin kuin sinulle ja Kätilölle.
VastaaPoistaJuu, kiitos kaikille kommentaattoreille. Minulla on itselläkin kokemusta siitä, miten jokin kirja ei ensin nappaa ja sitten muutaman vuoden kuluttua sen lukee ihan ahmien. Katsotaan miten tämän kanssa käy, olen nyt menossa sänkyyn Kätilön kanssa.
VastaaPoistaMyös aika muuttaa kirjan arvostusta. Nuorukaisena luin Hessen "Arosuden" innosta vinkuen, nyt se näyttäytyy aika lapsellisena ja tyhjänpäiväisenä tekstinä.
VastaaPoistaKoulussa vihasin Seitsemää veljestä, kun se oli pakko lukea. Nyt palaan kirjan pariin yhä uudelleen ja uudelleen. Kiven teksti on kuin joisi raikasta lähdevettä huonon rapakaljan jälkeen.
Hyryn uunin luin yhdeltä istumalta. On se niin rakentava kirja.
Vanha Erkki, kiitos tästä :"Kiven teksti on kuin joisi raikasta lähdevettä ".
VastaaPoistaNuorena ihastuin Dostojevskin Idioottiin. Pari vuotta sitten päätin lukea sen uudelleen ja olin nukahtaa istualleni. Onkohan se merkki aivojen surkastumisesta?
VastaaPoistaOnkohan Dostojevski saanut Idiootista hinnan liuskamäärän mukaan ja siksi jaaritellut ummet ja lammet. Minusta nykyajan ihmiselle on kyllä haaste jaksaa keskittyä moiseen laverteluun, vaikka Idiootissa sinänsä on ihan hetkensä.
VastaaPoistaVanhan Erkin tapaan myös minulle Hesse oli nuorena jotenkin ihan ylittämätön, mutta ei se taida nykynuoriin enää iskeä, eikä nykyajan keski-ikäiseenkään.
Idiootti pitäisi lukea 17-vuotiaana. Siinä on parasta ennen päiväys.
VastaaPoistaMinäkin olin lapsena kuolettavan ikävystynyt ja muuten en olisi varmaan lukenut niin hirveästi. En tiedä oliko siitä mitään hyötyä muuta kuin etten nääntynyt tylsyyteen.
Onneksi Dostojevski ei tule tänne pahoittamaan mieltään siitä jos hänen kirjastaan ei joku tykkää. Niin, onhan se kuitenkin iso etu, ettet nääntynyt tylsyyteen Morsa.
VastaaPoistaTaas sänkyyn Kätilön kanssa. Olen edennyt viitisenkymmentä sivua. Päätä vähän särkee, mutta luen silti.