Maailma toimii vain väärinymmärryksen ansiosta.
Yleisen väärinymmärryksen seurauksena kaikki näet ovat yhtä mieltä.
Sillä jos ihmiset onnettomuudekseen ymmärtäisivät toisiaan, he eivät voisi olla yhtä mieltä mistään.
Henkisen ihmisen, joka ei ole yhtä mieltä kenenkään kanssa, tulee koettaa nauttia keskusteluista typerysten kanssa ja huonojen kirjojen lukemisesta. Hän saa näistä katkeraa hupia, joka monin verroin palkitsee hänen vaivansa.
***
Miksi onkin niin hauska löytää omat ajatuksensa 1800-luvun klassikkorunoilijan teoksesta. Kirjallisuus on kommunikaatiota, yhteyden saaminen heihin, jotka ovat tarkastelleet asioita jotenkin samasta vinkkelistä kuin itse. Kun nykyään julkaistaan niin vähän sellaisia kirjoja, joita lukiessa voisin koea tämän elähdyttävän yhteyden, pitää penkoa 1800-lukua.
Tekstit
1800 -luku on ollut paljon viisaampaa! Pidin kovasti Baudelairen Pahan kukista ja seuraavakin lukemani kirja on 1800 -luvulta.
VastaaPoistaPaljon fiksumpaa kuin ruotia expuolison kanssa tapahtuneita intiimejä asioita julkisuudessa ja niitä mieleisikseen värittäen, itseään toista alentamalla kohottaen.
Siinäpä hyvä tiivistelmä!
PoistaNiinpä! Vanhat hyvät ajat oli niin hyviä, että edes tyhmiä ihmisiä ei ollut olemassa!
VastaaPoista"Vanhat hyvät ajat oli niin hyviä, että edes tyhmiä ihmisiä ei ollut olemassa!"
VastaaPoistaEi todellakaan ollut.:) Ei ollut ehtoja, luokalleen jäämisiä, ei älykkyystestejä. Ei koulua, jossa ihminen määritellään tyhmäksi. Suomalaiset olivat 99,9 %:n verran viisaita, sillä melkein kaikki selvisivät rippikoulusta, saivat luvan mennä naimisiin ja jatkaa suomalaisten viisasta sukua. Kuului asiaan käyttäytyäkin viisaitten tavoin. Vain juopuneella ja pikkulapsilla oli lupa puhua sopimattomia.
Tositarina Kanadasta 1980-luvulta. Suomalaiset olivat niin viisaan maineessa sielläkin, että eräs pieni koulupoika kysyi minulta: Onko Suomessa ollenkaan tyhmiä ihmisiä?
Mutta muistettakoon, että ennen Savossakin jouduttiin silloin tällöin sanomaan: Ei miehessä oo mittään vikkoo muuta kuin käytöksessä.
Hih, tästä tuli mieleen näkemäni someecard-teksti:
Poista"I hate it when people tell me swearing isn't necessary. I'm fucking vulgar, not stupid; I know it isn't fucking necessary!"
Aina voi miettiä, että mitä ihmiset ymmärtävät sanalla "tyhmä".
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaJuu, sekin on kai tulkintakysymys. Mulle henkkoht tyhmän vastakohta on älykäs, eikä kiroilu omien havaintojeni mukaan ole sidottu yksiselitteisesti kumpaankaan, paitsi ehkä joissain tapauksissa tilannetajun heittona ja sekin liittyy ainoastaan sosiaaliseen älykkyyteen (vaikka voi toki joskus olla myös tarkoituksellista rajojen rikkomista).
VastaaPoistaOlen tavannut myös ns. sivistyneitä ihmisiä joilla on hyvä muisti ja suuri miellyttämisen halu, eli he heittelevät sujuvasti viisaampien sitaatteja ja noudattavat tarkalleen fiinejä käytöstapoja, mutta siellä otsaluun takana ei sievästi sanottuna kovin monta itsenäistä ajatusta tikitä.
(Poistin edellisen viestin, koska vaati taas vähän ennakoivaa tarkennusta väärinkäsitysten välttämiseksi.)
1800-luvulla lukutaitoisia oli eri arvioiden mukaan Suomessa n. 60% väestöstä. Eli se siitä "hienon ajattelun" lukemisesta tuolloin. Ja taitaa olla aika paljon lukutaidottomuutta vieläkin maailmassa. Vähän globaalimpaa näkökulmaa kuin oma napa, Suomi ja Eurooppa. Please.
VastaaPoistaJoku ihminen voi olla todella älykäs, pärjätä esim. mensan testeissä hyvin, ja olla hyvin yksipuolisesti sivistynyt. Minusta sellainen tyyppi on aika tyhmä, vaikka olisi millainen äo. Samoin alhaisemmallakin äo:lla ihminen voi olla hyvinkin sydämensivistynyt ja viisas. Sitä mä vaan tarkoitin.
VastaaPoistaKaipaan lähelleni sydämen sivistystä ja sen tuomaa viisautta (no, olen ihan heikkona siihen), mutta ei haittaa, jos kirjaviisauttakin on. Sitä mietin onko sydämen sivistyksestä vähemmälle jääneet sitä sakkia, jotka 50-60 vuotiaina herää ja on suorastaan aivan paniikissa siitä, kuka minä olen ja mitä haluan elämältä? Tällainen ilmiöhän on, mutta onko tämä itsenäinen ilmiö? Sydämen sivistynyt, kun väkisinkin on lähempänä itseään ja sydäntään eikä luulisi moiseen kriisiin joutuvan. Normaalit ikäkriisit varmasti koskettavat sydämeltään sivistyneitäkin. Kelpaisi varmaan kirjan aiheeksikin jonkun "syntyminen" 55 veenä ja kasvutarina.
PoistaSydämen sivistyneet eivät ajattele kenestäkään ”ovatko ne sitä tai tuota sakkia” tai ylipäätään arvostele ja häpäise ja osoittele muita ihmisiä.
PoistaSydämen sivistykseltä vähemmälle jääneistä puhuminen ei siis ole osoitus omasta sydämen sivistyksestä.
Tulkitseminen ja määrittely on varmin keino tehdä toisen ihmisen elävyys täysin näkymättömäksi.
Tunnen muutamia joista voin sanoa että sydämen sivistys on todellista eikä vain yleistodellisuudessa/yleistotuuksissa elämistä. Heidän ei tarvitse koketeerata edes oppiarvoillaan. Tunne itsesi. Se on monille kaikkein vaikeinta, mutta sydämen sivistynyt tuntee sen tien.
Nuori ihminen vahvistaa älyään, ei halua olla tyhmä. Se kuuluu ikävaiheeseen. Myöhemmin ymmärtää että juuri tyhmien kysymysten esittäminen voi johtaa uusille poluille, itsenäiseen ajatteluun. Tyhmyyttä ei tarvitse hävetä tai yrittää peitellä häpeäänsä mukamas älyllisiin spekulointeihin. Se joka ei uskalla esittää tyhmiä kysymyksiä menettää paljon.
Kuka minä todella olen on tärkeä ja oleellinen ydinkysymys joka kannattaa esittää uudestaan ja uudestaan elämänvarrella. Rehellisimmät ja rohkeimmat pääsevät perille asti.
Jonkinlaista jaottelua väkisinkin joutuu tekemään, jotta asioista voisi ylipäätään keskustella. Käytän usein sanaa "vähemmän", koska se on melko neutraali. Sitä paitsi jokaisellahan on sydämen sivistystä, mutta vain sen määrä vaihtelee ja siksikin pidin sanaa hyvänä. Sinänsä asiahan on melko abstrakti ja perustuu omaan tuntumaan toisesta. En minä osaa sanoa onko minulla itselläni sydämen sivistystä, koska sen pystyy määrittelemään vain toiset. Jos jonkun mielestä on, niin sitten on, mutta joku toinen voi olla aivan eri mieltä. Tämä 50-60 ilmiö on aivan todellinen. Ovat ihmisiä, jotka menevät terapeutillekin ja tuntevat olevan aivan hukassa itsestään. He eivät ole ennen tätä kysynyeet, kuka minä olen ja siinä on kysymyksen juoni. Liittyy varmasti työelämän päättymiseenkin. Eli varsainainen kysymyshän oli johtaako parempi itsentuntemus ja itsensä hyväksyminen sydämen sivistykseen, vai ovatko ne ihan irrallisia asioita? Minä esitän tyhmiä kysymyksiä. Tämäkin saattaa olla sellainen.
PoistaMinusta kysymykset ovat kyllä hyviä, mutta en kuitenkaan osaa vastata. Täytyy pohtia.
PoistaLisään vielä, että anonyymi on oikeassa. Ajattelin kirjoittaessani olevani enemmän kuin vähemmän sydämen sivistynyt. Huomaan myös, ettei minua kovasti kiinnosta tekeekö tunnustukseni minusta enemmän sydämen sivistyneen, koska minua ajaa uteliaisuus siitä, kuka minä olen? En siis halunnut jyrkästi luokitella. Mieluummin olisin tietysti hyvis, mutta pahiksena olokin olisi lohdullista, jos voisin olla siitä varma. Olen siis ainakin umpikiero, mutta yritän uskoa siihen, että kieroksi vääntyneet osaseni pyrkivät kaikille hyvään lopputulokseen.
PoistaSiis en väitä, että vähemmän sydämen sivistynyt olisi välttämäti pahis. Täytyy olla tarkkana... kuin porkkana.
PoistaEiköhän se sydämensivistys mitata teoissa ja joku muu antaa siitä sen arvion kuin ihminen itse. Ihminen voi tietenkin pyrkiä sydämensivistykseen ja oletan että tällainen pyrkimys on osaltaan osoitus että jotain sydämensivistystä on, vaikka se ei vielä olisi mitään mahtavia hedelmiä kypsyttänytkään.
Poista”Eli varsinainen kysymyshän oli johtaako parempi itsentuntemus ja itsensä hyväksyminen sydämen sivistykseen, vai ovatko ne ihan irrallisia asioita? Minä esitän tyhmiä kysymyksiä. Tämäkin saattaa olla sellainen.”
PoistaEi ehkä välttämättä, vaikea juttu, koska ihminen on aika sokea mikäli vain itse arvioi itseään. Mutta itsetuntemus, sillai kun minä sen ymmärrän, syntyy vuorovaikutuksessa toisiin. Jos joku sanoo minulle, että olet paskapää (ja ymmärrän oikeasti mikä saa hänet sanomaan niin) niin toisinaan täytyy niellä se katkerakalkki että sanoja on oikeassa. Ja toimia sitten tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan. Paskamaisuuteni ei kuitenkaan olo koko minuuteni. Aika harva ihminen on kokonaan patamusta.
”Mieluummin olisin tietysti hyvis, mutta pahiksena olokin olisi lohdullista, jos voisin olla siitä varma.”
Niin. Luulen että jokainen toivoo niin. Että pyrin hyvään mutta ei se aina onnistu ja mokaa, mutta ottaa opikseen. Luotan armoon ja anteeksiantoon, pidän sitä aika tärkeänä asiana. Erityisesti silloin kun muistan vääryyden joka minua on kohdannut.
Ja tarkennan tätä hyvis-pahis jakoa: en tarkoita tässä näitä ääripäitä joita meille mielellään tarjoillaan. Media etupäässä tarjoilee. Jossa toisessa ääripäässä on joku aivan hirvittävä teko ja tekijä --- toisessa päässä sellainen Äiti Amman -tyyppinen hyväntekijä.
Hyvin harva meistä kuitenkaan todellisuudessa hyvis-pahis janalla sijoittuu näihin ääripäihin. Useimmat liikkuvat kuitenkin jossain siinä välillä.
Hedelmistään puu tunnetaan. Saattaa se puu jokusen mädänkin omenan tehdä, jonain vuonna, mutta ei se puu siihen kaadu. Seuraavana vuonna se tekee uudet hedelmät...
No hyvä, laajennetaan ajassa ja paikssa.
VastaaPoistaEi ihmisen tarvitse olla välttämättä lukutaitoinen ollakseen viisas ja taitava monilla aloilla. Lukutaito on aika uusi asia. Kaarle Suurikaan ei osannut lukea.
Lukeminen ja kirjoittaminen olivat kammioissaan nyhjöttävien munkkien, sen ajan nörttien hommaa. Joku frelanceri istui jalat ristissä kadun kulmassa ja luki ja kirjoitti maksua vastaan kirjeitä. Tämä ammattikunta on edelleen olemassa esim. Intiassa.
Vanhan ajan suomalaisilla oli sydämen sivistystä.
Pakostakin minusta tuntuu, että Internet ei ole omaperäisten ajatusten kätilö.
"Internet" on pelkkä kommunikoinnin väline, ei mikään itsenäinen olento. Yhtä lailla voisi sanoa, että puhelin ei synnytä omaperäisiä ajatuksia.
PoistaKomppaan Annaa, koska verkkomaailmassa ei synnytetä kovin omaperäisiä tai itsenäisiä ajatuksia. Enimmäkseen aivan muuta.
PoistaAnu, sinä puhut laitteesta. Kuinkas sinä käytät tätä laiteta, verkkomaailmaa? Oletko mielestäsi esittänyt itsenäisiä ja omaperäisiä ajatuksia elämästä? Mistä ja missä se syntyy? Itsenäinen ajattelu?
Kahvilakaan ei ole itsenäinen olento, mutta jostain syystä kahviloissa istuminen yksin tai ystävien seurassa on synnyttänyt paljon itsenäisiä ajatuksia.
VastaaPoistaKynä ja paperi, kirjoituskone ja puhelin ovat synnyttäneet paljon itsenäisiä ajatuksia. Jostain syystä niissä luontevammin syntyy aito yhteys luovuuteen.
Pidän tuosta ajatuksesta. Itsenäinen ajattelu syntyy elävästä ja todellisesta vuorovaikutuksesta toisiin ihmisiin.
PoistaSiksi,että: puhelimessa kuulen toisen äänen. Kahvilassa kuulen ja näen toisen ihmisen. Verkkomaailmasta puuttuu aistitodellisuus. Fyysinen ja tunteellis-aistillinen todellisuus (jota tietenkin yritetään jäljitellä tai esittää hymiöillä yms.)
PoistaTämä on varmaankin totta. Ihminen ottaa maailman vastaan monien aistien avulla.
PoistaVoisiko olla myös niin, että aivomme eivät ole vielä tottuneet tietokoneeseen?
VastaaPoistaSanotaan, että ihminen pitää tietokoneella tuottamaansa tekstiä liian aikaisin valmiina, ja siitä syystä keskeneräistä tekstiä tarjotaan painettvaksi ja painetaankin. Auttaako siinä ongelmassa tekstin ääneen lukeminen tai sen tulostaminen paperille?
Auttaa mielestäni. Kannatan myös ajoittaista käsin kirjoittamista joissakin tilanteissa. Kiitos mielenkiintoisista näkökulmista kaikille keskustelijoille!
VastaaPoista