Aloitin tiistaisen puolivapaapäiväni kuuntelemalla Antti Nylénin haastattelun Yle Puheesta. Kristinusko on saanut Nylénistä kiinnostavan mannekiinin. Minun on hiukan vaikea liittää näin ylenpalttista snobiutta kristinuskoon, vaan miksipä ei.
Minusta oli mukava, kun Nylén sanoi pitävänsä kysymystä Jumalan olemassaolosta epäkiinnostavana. Nimenomaan, ei minuakaan auta, että tiedän juomalasin olevan olemassa. Mutta jos lasken juomalasiin vettä ja juon ja janoni sammuu, en välitä paljonkaan miettiä onko juomalasi ihan oikeasti olemassa vai eikö ole. Kenties ymmärrätte pointin.
Postauksen otsikko viittaa siis hiljaiseen viikkoon, joksi tätä viikkoa kai luterilaisessa maailmassa kutsutaan. Tosin Suomessahan ei tätä maailmaa enää ole, kaikki viikot ovat samanlaisia, eikä toinen ole toista hiljaisempi, eikä pyhempi. Katoliselle kirkolle tämä viikko on pyhä, mutta tämä ei koske minua, joka olen onnistunut sössimään tällekin viikolle yhtä jos toista stressin aihetta ja opetustehtävää. Olen luvannut auttaa kirjoittajia hahmottamaan näkökulma- ja kertojajuttuja, mutta sepä ei olekaan helppo yhtäkkiä taikoa esimerkiksi tekstejä, joissa olisi jotenkin selkeästi nähtävissä kaikkitietävät tai kaikkialla läsnäolevat, näkymättömät tai näkyväiset kertojat, minäkertojat, hänkertojat ja millä kaikilla tavoilla sitä nyt voikaan kirjoittajan mielen sekoittaa.
Olen siis opetustehtävässä kiirastorstainakin juuri silloin, kun katolinen maailma valmistautuu hyvään perjantaihin. Loistavaa Kirsti, hyvin menee.
Lisäys: Kuuntelin vielä Iskelmä-Suomen. Todella kiinnostava ohjelma, ja paljon löytyy samastumispintaa, vaikken ole varsinaisesti esiintyvä taiteilija.
Minusta oli mukava, kun Nylén sanoi pitävänsä kysymystä Jumalan olemassaolosta epäkiinnostavana. Nimenomaan, ei minuakaan auta, että tiedän juomalasin olevan olemassa. Mutta jos lasken juomalasiin vettä ja juon ja janoni sammuu, en välitä paljonkaan miettiä onko juomalasi ihan oikeasti olemassa vai eikö ole. Kenties ymmärrätte pointin.
Postauksen otsikko viittaa siis hiljaiseen viikkoon, joksi tätä viikkoa kai luterilaisessa maailmassa kutsutaan. Tosin Suomessahan ei tätä maailmaa enää ole, kaikki viikot ovat samanlaisia, eikä toinen ole toista hiljaisempi, eikä pyhempi. Katoliselle kirkolle tämä viikko on pyhä, mutta tämä ei koske minua, joka olen onnistunut sössimään tällekin viikolle yhtä jos toista stressin aihetta ja opetustehtävää. Olen luvannut auttaa kirjoittajia hahmottamaan näkökulma- ja kertojajuttuja, mutta sepä ei olekaan helppo yhtäkkiä taikoa esimerkiksi tekstejä, joissa olisi jotenkin selkeästi nähtävissä kaikkitietävät tai kaikkialla läsnäolevat, näkymättömät tai näkyväiset kertojat, minäkertojat, hänkertojat ja millä kaikilla tavoilla sitä nyt voikaan kirjoittajan mielen sekoittaa.
Olen siis opetustehtävässä kiirastorstainakin juuri silloin, kun katolinen maailma valmistautuu hyvään perjantaihin. Loistavaa Kirsti, hyvin menee.
Lisäys: Kuuntelin vielä Iskelmä-Suomen. Todella kiinnostava ohjelma, ja paljon löytyy samastumispintaa, vaikken ole varsinaisesti esiintyvä taiteilija.
Tekstit
Opus Dein reippailijoiden mukaan työnkin voi pyhittää. Itse kyllä suosin joutilaisuutta ;)
VastaaPoistaNäyttää siltä, että et ole ainoa katolinen, joka on töissä kiirastostaina. Se on Wikipedian mukaan vapaapäivä vain seuraavissa maissa: Tanskassa, Norjassa ja Islannissa, jotka ovat protestanttisia maita, sekä Espanjassa useilla seuduilla, Colombiassa, Venezuelassa, Paraguayssa ja Filippiineillä.
VastaaPoistaIDA, minulle tuo joutilaisuus ainakin kelpaisi.
VastaaPoistaAnna, onhan se noinkin. Ja jos osaisi jotenkin organisoida työnsä, niin työkään haittaisi, mutta olen menettänyt kaikki organisatoriset taitoni.
Ei ole uskottavaa. Olet saanut viime vuosina niin paljon aikaan, että ulkopuolinen ihmettelee, miten tunnit ovat riittäneet siihen kaikken.
VastaaPoistaMinä olen kurssilla kiirastorstai-iltana silloin, kun (luterilaisen) seurakuntani kirkkoa puetaan mustiin. Ymmärsin sentään kieltäytyä pitämästä verkkoluentoa pitkäperjantaiaamuna. Ymmärrän siis harmistuksesi. Hyvää pyhää viikkoa sinulle joka tapauksessa!
VastaaPoistaAnna, totta se kuitenkin on, järjestelmällisyys puuttuu.
VastaaPoistaKiitos Flora! Samoin sinulle!
No, Ranskassa oli pitkäperjantaikin yleinen työpäivä, kun joku vuosi sitten olin siellä pääsiäisviikolla työmatkalla niin sopi ihan hyvin...
VastaaPoistaRanskalaiset ovat siis välttyneet perinteisen luterilaisen pitkäperjantain ainutlaatuisen painostavalta tunnelmalta.
VastaaPoistaEi se ole luterilaista vaan suomalaista synkkyyttä ja pitäytymistä vanhoihin tapoihin. Englannissa pitkä perjantai on "hyvä perjantai" eli Good Friday, ja siinä ei protestanteilla mitään synkkää nykyaikana.
VastaaPoistaVielä 1900-luvun alussa oli monilla paikoin, esim jossakin tavaratalossa Torontossa, tapana peittää näyteikkunat mustalla kankaalla pääsiäisen aikaan.
Me suomalaiset ja naapurimme venäläiset olemme hyvin vanhanaikaisia. Jotkut vanhat eurooppalaiset tavat kuten virpominen ja pääsiäismunat ovat hauskimpia vanhoista jäänteistä. Kuninkaat maalauttivat satoja pääsiäismunia ja jakoivat niitä hovin jäsenille ja muillekin.
Tsaarien hovissa tapa säilyi loppuun asti. Me suomalaiset pidämme noita tapoja ortodoksien kultttuuriin kuuluvina, mutta se on vain heidän (viehättävää) vanhanaikaisuuttaan, ennen yleiseurooppalaista perinnettä.
http://amnellinlucia.blogspot.com/search/label/pääsiäinen