Heräsin seitsemältä. Nukkumisesta on tullut melkein työhön verrattavissa oleva suoritus. On pakko nukkua, vaikka ei millään meinaa pysyä siellä unessa, vaan on jatkuvasti tikkana pystyssä miettimässä mitä on jäänyt tekemättä. Siis muistilappu itselle: älä anna tällaisen vuoden toistua.
Nyt menen aamiaiselle ja sitten lähden taas tallustelemaan Ruissaloon. On kummallista, että kahdenkymmenen kilometrin lenkki menee kevyimmin, kun se on aina se sama lenkki, jonka tietää tarkasti millainen se on. Ensimmäinen pysähdys kasvitieteellisessä puutarhassa, jos tarve vaatii. Siellä on ihania hillomunkkeja, eikä niissä kanelipullissakaan ollut valittamista. Niin ettei tässä tosiaan laihtumaan pääse, siitä on turha haaveilla. Päivitin sarjakuvabloginikin kävelystripillä.
Nyt menen aamiaiselle ja sitten lähden taas tallustelemaan Ruissaloon. On kummallista, että kahdenkymmenen kilometrin lenkki menee kevyimmin, kun se on aina se sama lenkki, jonka tietää tarkasti millainen se on. Ensimmäinen pysähdys kasvitieteellisessä puutarhassa, jos tarve vaatii. Siellä on ihania hillomunkkeja, eikä niissä kanelipullissakaan ollut valittamista. Niin ettei tässä tosiaan laihtumaan pääse, siitä on turha haaveilla. Päivitin sarjakuvabloginikin kävelystripillä.
Tekstit
Tuttu lenkki antaa mielelle lepoa, kun ei tarvitse pelätä eksymistä.
VastaaPoistaJos unessa pysyminen on noin vaikeaa, niin ei hyvä. Tee itsellesi iso muistilappu!
auttaako muistilappu..?
VastaaPoistaEi auta, ei ainakaan muistiin...laput katoavat, unohtaa katsoa niitä.
VastaaPoistaSitten oppii, kun ei enää jaksa. Tai niin kävi omalla kohdallani.
Tatuointi käteen ;)
Miten olisi loma?
VastaaPoistaEikö katolisuuden pitänyt olla Sinulle lepoa vastapainoksi tylsien luterilaisten saarnojen kuuntelulle, mikä oli rasittavaa töiden jälkeen? Ei Sinun ole pakko mennä pyhiinvaelluksellekaan.:)
VastaaPoistaJörn Donner, jota en erikoisemmin ihaile, sanoi joskus viisaasti, että aina ei tarvitse "göörata" eli tehdä jotakin.
No ei ole muuta pakkoa kuin sisäinen pakko...
VastaaPoistaMinulla on ollut tapana ainakin kerran kesässä ajaa polkupyörällä niin sanottu pieni saaristokierros yhdessä päivässä. Raisio - Naantali - Rymättylä - Nauvo (Östern lautta)- Parainen - Kaarina - Turku. Pituus noin 115 km ja siinä on melko tarkat pysähdykset, syömiset ja rituaalit. Muuten menisi retki pilalle. Yleensä minulla on ollut uusin Vares äänikirja kuunneltavana. Uskokaa tai älkää, mutta minulle se on suurta lomaa. (Huolimatta siitä, että Varekset huononevat tai minä kasvan ja kehityn).
VastaaPoistaOho, aikamoinen kierros. Jotain samantapaisia tein itsekin nuorena, mutta kyllä siinä meni aina muutama päivä. Äänikirjojen kuuntelu voisi olla hyvä idea, kun tuo lukeminen on osoittautunut niin takkuiseksi.
VastaaPoista"Nuorena" , voi kiitos. Olen ilahdutettu. Ei toi lenkki sillä tavalla ole kova, kun siinä kuitenkin on kovin monta tuntia aikaa ja pitkiä pysähdyksiä. Vain yöpyminen puuttuu. Yöpyminen yksin ei ole houkutellut. Se olisi muuttanut retken ilmettä synkemmäksi. En tosin tunne saariston majoitustilannetta, että miten seuran suhteen kävisi, jos vain jonnekin menisi. Ehkä sekin, minulle todellinen extreme kokemus, tulee vielä hankittua.
VastaaPoista