torstai 7. maaliskuuta 2013

Olen taas ihan ihmissutena

Inhottavin vaihe kirjailijan työssä on se, kun luulee jonkin työn olevan jo valmis ja sitten se vielä kerran palaa takaisin kera kustannustoimittajan terveisien. Että jokin kohta pitää vielä tarkistaa, kun siinä on jotain epäloogisuutta.

Tungin nimittäin mukaan ihmissusiantologiaan joskus vajaa vuosi sitten, koska minulla oli ylimalkainen idea siitä millaisen vähän erilaisen ihmissusitarinan haluaisin kirjoittaa. Tosin kukaan tuskin haluaa kirjoittaa samanlaista kuin kaikki muut, joten siinä mielessä lähtökohdassani ei ollut mitään omaperäistä. Mutta minulla oli mielessä humoristinen ja vähän suloinen ihmissusitarina.

Syksy meni, eikä novelli edennyt riväkään. Sitten alkoi jo deadline häämöttää. Minun oli pakko tunnustaa, joskin vain itselleni, ettei minulla ollut hajuakaan siitä mitä novellissa varsinaisesti tapahtuisi.

Eräänä yönä heräsin kesken unien novellin alkulauseeseen. Henkilöt ja tyylilaji suorastaan soivat päässäni. Oli aamuyö. Nousin vuoteesta ja kirjoitin novellin puoliväliin. Seuraavana päivänä kirjoitin loppuun ja lähetin.

Novelli kelpasi, eikä siinä kuulemma ollut erityistä huomautettavaa. Mutta sitten muutamaa päivää myöhemmin novellia oli luettu tiheämmällä kammalla ja oli löytynyt pikku huomautus. Ja nyt kun eilen illalla uupuneena palasin kotiin, oli vieläkin löytynyt pikkuhuomautus.

Tunnen itseni koukussa kiemurtelevaksi madoksi. Syökää minut jo. Nielaiskaa koukku että pääsen kitumasta.

Share/Bookmark

5 kommenttia:

  1. Olethan lukenut Aksel Sandemosen kirjan Ihmissusi...

    Sandemose on ehkä kuuluisin kirjastaan Pakolainen ylittää jälkensä, jossa heti alussa kuuluisa Janten laki.

    VastaaPoista
  2. Pakko tunnustaa, että en ole tuota lukenut. Mielessä päälimmäisenä taitaa aina olla Kallaksen Sudenmorsian.

    VastaaPoista
  3. Kallas on hieno kirjailija, mutta minusta tuntuu, muistaisin lukeneeni häneltä vain Päiväkirjat.

    Sain vinkin Sandemooseen Aila Meriluodolta ja olen lukenut Sandemosen koko tuotannon. Unohtumattomin on Kadonnut on vain unta. Lainaan sitä aina Jyväskylän kirjastosta, mutta siitä oli jo viimeksi melkein kaikki sivut irti.

    Olen kerran paljastanut, että jos olisin kirjallinen hahmo, olisin Sandemosen Ihmissuden Felicia Venhaug...

    Ihmissusiteemassa on jotain ikiaikaista.

    VastaaPoista
  4. Meriluodon kautta minäkin Sandemosin löysin, mutta ei kai sitten kolahtanut. Kallaksen päiväkirjan ensimmäistä osaa luin nuorena tyttönä ja peilasin omaa elämääni hänen kokemuksiinsa. Elin voimakkaan nostalgisen vaiheen, olisin halunnut elää samana aikakautena kuin hän. Myöhemmin luin läpi koko kirjasarjan ja kyllä siitä aika riipaiseva kuva piirtyy ihmisen elämästä ihan sitä lopun riisumista myöten.

    VastaaPoista
  5. Minullekin Aino Kallas oli läheinen kouluaikana.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!