Tänään on se päivä, jolloin kesäni virallisesti päättyy. Keväästä asti tämä päivä on häämöttänyt horisontissa. Turvallisen kaukana aluksi, sitten se on alkanut uhkaavasti tulla lähemmäksi. Menen siis Hämeenlinnaan Kirjan yö tapahtumaan keskustelemaan kritiikin ihanuudesta ja kamaluudesta.
Nyt vaan on sellainen olo, että ei voisi vähempää kiinnostaa. Elämme kansainvaellusten aikaa. Välimeri on muuttunut haudaksi. Eurooppa rakentelee aitoja padotakseen pakolaistulvaa. Lähipiirissäni irtisanotaan ihmisiä, jotka ovat palvelleet samaa yritystä kolmisenkymmentä vuotta. Tuotannollisia syitä irtisanomiseen ei ole, jotain yrityskauppaa, yhdistelyjä, organisointia siinä on takana. Amerikassa olisi töitä. Yksi tuttu perhe sinne jo lähtikin, hei vaan sitten, tuskin näemme lähiaikoina.
Joten oikeasti, mitä väliä sillä on mitä joku kirjoittaa minun kirjastani tai on kirjoittamatta. Olen muutenkin väsynyt miettimään markkinointia ja esillä olemista ja sitä kuinka saisin ihmiset houkuteltua lukemaan. Haluaisin käyttää elämäni johonkin oikeasti hyödylliseen.
Nyt vaan on sellainen olo, että ei voisi vähempää kiinnostaa. Elämme kansainvaellusten aikaa. Välimeri on muuttunut haudaksi. Eurooppa rakentelee aitoja padotakseen pakolaistulvaa. Lähipiirissäni irtisanotaan ihmisiä, jotka ovat palvelleet samaa yritystä kolmisenkymmentä vuotta. Tuotannollisia syitä irtisanomiseen ei ole, jotain yrityskauppaa, yhdistelyjä, organisointia siinä on takana. Amerikassa olisi töitä. Yksi tuttu perhe sinne jo lähtikin, hei vaan sitten, tuskin näemme lähiaikoina.
Joten oikeasti, mitä väliä sillä on mitä joku kirjoittaa minun kirjastani tai on kirjoittamatta. Olen muutenkin väsynyt miettimään markkinointia ja esillä olemista ja sitä kuinka saisin ihmiset houkuteltua lukemaan. Haluaisin käyttää elämäni johonkin oikeasti hyödylliseen.
Tekstit
Kommentoin siinä toivossa, että kirjailijoiden oheistehtävistä ruvettaisiin keskustelemaan ja vaatimuksista luovuttaisiin. Kesällä asiasta tuli puhetta sekä alalla olevien että yhden sille aikoneen (huom. aikamuoto) kanssa, kun kustannussopimukset olivat muutenkin esillä julkisuudessa.
VastaaPoistaTutut kirjailijat ovat vääntäneet "komeljanttaripykälästä" kustantajan kanssa. Ja nuori mies, jonka tekstejä on julkaistu, pelästyi sen verran, että päätti ottaa uransa hampurilaisalalla tosissaan. Kaveria huolestuttivat sopimusten pykälät ja elatuksen ansaitseminen, mutta ajatus kaikenlaisista tilaisuuksista tympäisi myös. (Postasin kirjailijaksi aikomisesta blogissani vähän toista kuukautta sitten.)
Mikä alaan on mennyt? Kirjailijan pitäisi saada kirjoittaa, koska se on hänen varsinainen tehtävänsä.
Entistä kaupallisemmaksi kaikki muuttuu. Mutta ei kai kirjailijoita pakoteta esiintymään? Minusta monella on sekin ongelma että haluaisivat olla esillä mutta eivät pääse.
VastaaPoistaEhkä minun ei olisi pitänyt mainita näitä velvoitteita, kun on kyse toisten ihmisten asioista. Lakimiehen neuvojen kanssa on tarvinnut mennä vääntämään sopparin esiintymispykälästäkin. Kuluttajat tuohtuvat nykyään kai liikaa tuotanto-oloista. :) Joten se siitä.
PoistaKiinnostava tieto joka tapauksessa!
PoistaSattuman eli tuurin tai kohtalon osuutta usein aliarvioidaan. Fifty Shades of Gray, Twilight, Harry Potter 4-7. Aivan täyttä paskaa ovat ja kovaa myötähäpeää tunnen ja kauppa käy. Ja kelvollisissakin on arvonta käynnissä. Mikä nousee mikä unohtuu? Paljonko siihen voi vaikuttaa?
VastaaPoistaJa ihmisen matalimpiin liskotasoisiin vaistoihin vetoaminen on sekin aina pätevä tapa. Potterissa tosin ei ehkä ollut kysymys siitä. Tuurikin vaikuttaa tietysti, ja kyky tutustua oikeisiin ihmisiin, jotka voivat siivittää taideluoman tietä kohti mainetta ja kunniaa.
VastaaPoista