Merkkaan nyt vaan itselleni muistiin, että tästä on tulossa näköjään eräänlainen kaava kässärin työstämiseeni.
1. Alan kirjoittaa uutta romaania. Saan kasaan noin sata liuskaa. Tarina hyytyy puolivälin tienoille. Printtaan tekstin, tutkin hetken ja aloitan uudestaan.
2. Kirjoitan toista versiota, veivaan edestakaisin olemassaolevaa materiaaleia ja kirjoitan väleihin lisää ja käsikirjoitus kasvaa sisältä päin ja on eräänä päivänä 170 liuskaa mikä omalla mittapuullani alkaa olla tavanomaisen romaanin mitta.
3. Olen täysin uupunut, koska tarina tuntuu keskeneräiseltä ja arvelen, että minun on pakko kirjoittaa toinen mokoma lisää ennen kuin saan kaikki asiat käsiteltyä.
4. Nukun yön yli ja ryhdyn aamulla veivaamaan. Yhtäkkiä huomaan, että hei, yhdistän nuo ihmiset. Ja tässä kohdassa henkilö A onkin tuo henkilö B. Ja tämän kappaleen siirrän loppuun ja se mikä oli lopussa, siirrän parikymmentä liuskaa alkuun päin ja voilaa, yhtäkkiä minulla onkin valmis kässäri.
Mutta minähän en puhunut siis julkaisukelpoisesta mitään. Ja niin kuin viihdekirjoissani yleensä tässäkin puhutaan poliittisesti epäkorrekteista asioista, ja koska olen tällainen arka pupujussi niin se huolestuttaa minua.
Jostain pitäisi tarinaan ehkä saada lisää huumoria. Tai jotain sukkeluutta. En tiedä.
1. Alan kirjoittaa uutta romaania. Saan kasaan noin sata liuskaa. Tarina hyytyy puolivälin tienoille. Printtaan tekstin, tutkin hetken ja aloitan uudestaan.
2. Kirjoitan toista versiota, veivaan edestakaisin olemassaolevaa materiaaleia ja kirjoitan väleihin lisää ja käsikirjoitus kasvaa sisältä päin ja on eräänä päivänä 170 liuskaa mikä omalla mittapuullani alkaa olla tavanomaisen romaanin mitta.
3. Olen täysin uupunut, koska tarina tuntuu keskeneräiseltä ja arvelen, että minun on pakko kirjoittaa toinen mokoma lisää ennen kuin saan kaikki asiat käsiteltyä.
4. Nukun yön yli ja ryhdyn aamulla veivaamaan. Yhtäkkiä huomaan, että hei, yhdistän nuo ihmiset. Ja tässä kohdassa henkilö A onkin tuo henkilö B. Ja tämän kappaleen siirrän loppuun ja se mikä oli lopussa, siirrän parikymmentä liuskaa alkuun päin ja voilaa, yhtäkkiä minulla onkin valmis kässäri.
Mutta minähän en puhunut siis julkaisukelpoisesta mitään. Ja niin kuin viihdekirjoissani yleensä tässäkin puhutaan poliittisesti epäkorrekteista asioista, ja koska olen tällainen arka pupujussi niin se huolestuttaa minua.
Jostain pitäisi tarinaan ehkä saada lisää huumoria. Tai jotain sukkeluutta. En tiedä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mitä mielessä!