Juttelin erään nunnan kanssa, joka kertoi suunnittelevansa dekkaria.
Mieleen tuli vanha sanonta, jonka mukaan siinä vaiheessa, kun taksikuskit alkavat jaella asiakkailleen sijoitusvinkkejä, on taloudellinen romahdus lähellä.
Tästä aloin miettiä voisiko samaa soveltaa nunniin. Siis: Kun nunnat alkavat suunnitella dekkareita, tiedämme että ko. kirjallisuudenlajin saturaatiopiste alkaa olla lähellä ja kohta tulee romahdus.
Mehän tiedämme jo nyt, että kirjamyynti laskee. Kaikki lukemisen käyrät ovat laskusuhdanteessa. Kun katsoo, mitä kustantamot julkaisevat, niin jännitystä on tulossa, nuorisopuolella jyrää fantasia. Jos ihminen haluaisi lukea jotain muuta fiktiota, niin valintamahdollisuudet ovat vähäiset. Jos esimerkiksi haluaisi lukea toiveikkaita tarinoita rakkaudesta, niin onko valinnanvaraa ihmisellä, mitä hä?
Mutta jos totta puhutaan, olen jo viisitoista vuotta odottanut dekkaribuumin laatumista. Eittämättä dekkarit ovat suosittuja. Kuitenkin, näin edelleen uskon, minun lisäkseni on muitakin, jotka eivät jaksa lukea dekkareita (eivätkä fantasiaa) mutta mielellään kuitenkin välillä lukisivat kevyttä proosaa.
Kysyin tuolta mainitulta nunnalta, että onko hän sitten itse innokas dekkarien lukija? No ei tietenkään, ei hän ehdi kuluttaa minkäänlaista viihdettä. Hän tekee pitkää päivää töissä ja rukoileminen vie 4-5 tuntia vuorokaudesta ja nukkumiseen menee 7-8 tuntia. Mutta kun kirjoittaminen välillä houkuttaa, niin dekkari oli ensimmäinen mikä pälkähti päähän.
Kun siis nunnat suunnittelevat dekkareita, pitää todeta, että dekkarien syöpä on syövyttänyt koko kulttuuriin. Odotan perikatoa.
Mieleen tuli vanha sanonta, jonka mukaan siinä vaiheessa, kun taksikuskit alkavat jaella asiakkailleen sijoitusvinkkejä, on taloudellinen romahdus lähellä.
Tästä aloin miettiä voisiko samaa soveltaa nunniin. Siis: Kun nunnat alkavat suunnitella dekkareita, tiedämme että ko. kirjallisuudenlajin saturaatiopiste alkaa olla lähellä ja kohta tulee romahdus.
Mehän tiedämme jo nyt, että kirjamyynti laskee. Kaikki lukemisen käyrät ovat laskusuhdanteessa. Kun katsoo, mitä kustantamot julkaisevat, niin jännitystä on tulossa, nuorisopuolella jyrää fantasia. Jos ihminen haluaisi lukea jotain muuta fiktiota, niin valintamahdollisuudet ovat vähäiset. Jos esimerkiksi haluaisi lukea toiveikkaita tarinoita rakkaudesta, niin onko valinnanvaraa ihmisellä, mitä hä?
Mutta jos totta puhutaan, olen jo viisitoista vuotta odottanut dekkaribuumin laatumista. Eittämättä dekkarit ovat suosittuja. Kuitenkin, näin edelleen uskon, minun lisäkseni on muitakin, jotka eivät jaksa lukea dekkareita (eivätkä fantasiaa) mutta mielellään kuitenkin välillä lukisivat kevyttä proosaa.
Kysyin tuolta mainitulta nunnalta, että onko hän sitten itse innokas dekkarien lukija? No ei tietenkään, ei hän ehdi kuluttaa minkäänlaista viihdettä. Hän tekee pitkää päivää töissä ja rukoileminen vie 4-5 tuntia vuorokaudesta ja nukkumiseen menee 7-8 tuntia. Mutta kun kirjoittaminen välillä houkuttaa, niin dekkari oli ensimmäinen mikä pälkähti päähän.
Kun siis nunnat suunnittelevat dekkareita, pitää todeta, että dekkarien syöpä on syövyttänyt koko kulttuuriin. Odotan perikatoa.
Tekstit
No, toisaalta dekkari on fiktiogenrenä perinteisesti vedonnut pappeihin, ja ehkä siis myös nunniin.
VastaaPoistaTuo on kyllä masentavaa.
VastaaPoistaDekkari ja romanttinen viihde on tavallaan samaa eli vessaviihdettä. Kun ekologia etenee, niin tulevaisuuden painoksissa on mukavan pehmeä paperilaatu, jotta kirjasta repäistyihin sivuihin voi pyyhkiä takapuolensa.
VastaaPoistaEsim. Alibi lehteä ei suinkaan tilaa vain ammattirikolliset. Se on monelle akateemisellekin tavikselle isoa viihdettä. Luostarissa Alibin kestotilaus olisi suurta hupia ja eiköhän se tulekin. Piilottavat vain lehdet, kun näkevät sinut eli tiukkiksen lähestymässä.
Mutta oli sitten mitä mieltä oli, niin yhteiskuntakriittisyys on vahvasti dekkaristien harteilla. Muut ei haluaisi koskea aiheeseen. Ihmiset ovat ikään kuin leijuvia olioita, yhteiskunta ei vaikuta heihin tai yhteiskuntaa ei peräti ole. Hahmot eivät ole pitkäaikaistyöttömiä, osta makkaraa eivätkä jonota päivystyksessä. Yhteiskuntakriittisyys kiehtoo minua dekkareissa. Siinä tärkein syy, miksi luen dekkareita enkä siis ole hieno.
Väität vaan, ettet ole hieno ja snobi, mutta olet kuitenkin.
VastaaPoistaKyllä romanttisessa viihteessäkin on yhteiskuntakriittisyys mukana ja se ruotii ajan ilmiöitä. Siellä ollaan pitkäaikaistyöttömiä ja jonotetaan päivystyksessä. Mutta usein ne ovat selviytymistarinoita, ihmiset joille on käynyt vähän huonosti, pystyvät kääntämään kohtalonsa suunnan paremmaksi. Tämä on ilmeisesti se asia, jota pidetään pahana, että ihminen voisi muka vaikuttaa omaan elämäänsä positiivisesti, ei käy! Kyllä järjestelmä on niin mätä, että se tuhoaa ihmisen aina. No minäkin olen kyllä sitä mieltä, että järjestelmä on mätä, mutta ajattelen että siitä huolimatta ihminen järjestelmän sisällä voi oppia elämään ja auttaa myös muita.
Kyllä se on harmi, että nykyään kaikki vakavakin ja taiteellisesti kunnianhimoinen kaunokirjallisuus dekkarillistuu.