Jokainen kuulemma on joskus sekasin. Olen silmäillyt joitakin aiheeseen liittyviä kolumneja. On kuulemma jopa normaalia olla sekaisin.
Tarkoitus on tietenkin hyvä, kuten aina kun hyvät ihmiset ryhtyvät jotain puuhaamaan. Pyritään vähentämään mielenterveysongelmiin liittyvää stigmaa. Yritetään vaikuttaa siihen, että ihmiset hakisivat ajoissa apua eivätkä salailisi vaikeuksiaan. Ja että yhteiskunnasta tulisi sillä tavalla avoin, että ihminen voisi välillä olla vähän psykoottinen ja sitten jatkaa taas elämäänsä ilman, että häneltä katoaa työpaikka, opiskelupaikka, kaverit, koti ja harrastukset.
Mutta silti, ihan oikeasti. Ei se ole normaalia, että ihminen menee välillä sekaisin.
Miksi ihmiset eivät vakavammin ala kysellä, että mikä tässä maailmassa mättää, vaikka sitä ovat niin fiksut ihmiset olleet tekemässä paremmaksi ainakin jostain tuolta 60 luvulta lähtien jolloin alkoi kaikenlainen ihmisen vapautuminen. Taloudellisestikin on edelleen jos jonkinlaista hyvinvointia ainakin täällä Suomessa, vaikka hallitukset ovatkin urpoilleet tuolta 90-luvun lamasta lähtien. Olemme silti edelleen vauras yhteiskunta. Joten miksi edelleen meidän maailmamme on sellainen, että iso osa ihmisistä ei kestä elämäänsä menemättä välillä sekaisin.
Ei nyt kumminkaan viitsittäisi ryhtyä normalisoimaan ihmisten huonovointisuutta. Se että he ovat masentuneita, ahdistuneita, itsetuhoisia, epätoivoisia, syömishäiriöisiä ja ties mitä vielä. Ei se ole normaalia, vaikka heitä olisi kuinka paljon.
Tarkoitus on tietenkin hyvä, kuten aina kun hyvät ihmiset ryhtyvät jotain puuhaamaan. Pyritään vähentämään mielenterveysongelmiin liittyvää stigmaa. Yritetään vaikuttaa siihen, että ihmiset hakisivat ajoissa apua eivätkä salailisi vaikeuksiaan. Ja että yhteiskunnasta tulisi sillä tavalla avoin, että ihminen voisi välillä olla vähän psykoottinen ja sitten jatkaa taas elämäänsä ilman, että häneltä katoaa työpaikka, opiskelupaikka, kaverit, koti ja harrastukset.
Mutta silti, ihan oikeasti. Ei se ole normaalia, että ihminen menee välillä sekaisin.
Miksi ihmiset eivät vakavammin ala kysellä, että mikä tässä maailmassa mättää, vaikka sitä ovat niin fiksut ihmiset olleet tekemässä paremmaksi ainakin jostain tuolta 60 luvulta lähtien jolloin alkoi kaikenlainen ihmisen vapautuminen. Taloudellisestikin on edelleen jos jonkinlaista hyvinvointia ainakin täällä Suomessa, vaikka hallitukset ovatkin urpoilleet tuolta 90-luvun lamasta lähtien. Olemme silti edelleen vauras yhteiskunta. Joten miksi edelleen meidän maailmamme on sellainen, että iso osa ihmisistä ei kestä elämäänsä menemättä välillä sekaisin.
Ei nyt kumminkaan viitsittäisi ryhtyä normalisoimaan ihmisten huonovointisuutta. Se että he ovat masentuneita, ahdistuneita, itsetuhoisia, epätoivoisia, syömishäiriöisiä ja ties mitä vielä. Ei se ole normaalia, vaikka heitä olisi kuinka paljon.
Tekstit
Olen pitänyt tätä näkemystä "terveen luonnollinen vastaus yhteiskuntaan on tulla hulluksi" paljon raikkaampana kuin sitä että hulluutta aletaan pitää normaalina asiana ilman, että sillä on juuri mitään yhteyttä yhteiskuntaan. Nähdään siis vain seuraus, mutta ei edes haluta tietää syytä.
VastaaPoistaTerapiassa tämän ongelman koen tulleen vastaan niin, että olisin joskus TARVINNUT sitä, että sanottaisiin suoraan, että sinä nyt vaan ajattelet väärin tai toimit väärin, et ole kunnossa ja piste, mutta sen sijaan tilanteiden annettiin elää ihan miten pitkään tahansa ja tavallaan vahvistettiin kuvitelmaa normaaliudesta, vaikka sellaista ei olisi ollut. Uskon vahvasti että ihmisen luontaisesta vastutustuksesta kuunnella toista huolimatta on tilanteita, joissa on parempi sanoa nopeasti ja suoraan kuin odottaa, että kaveri hokaa itse joskus viiden vuoden päästä, jos hokaa. Kieltämättä itse hokaaminen on tehokasta ja saattaa jopa muuttaa ihmistä, mutta voidaanko sen varaan kaikki jättää? Kysyn vaan.
Hei Marko, kiitos viestistä!
VastaaPoistaNykyäänhän ei kukaan taida uskalla enää sanoa toiselle, että hän on pois tolaltaan. Vaan ajatellaan, että tämä on sitten hänen valintansa ja häntä pitää tukea siinä.
Maailma sairastuttaa ihmisiä, siispä jostain pitäisi mielestäni löytää paukkuja tehdä maailmasta vähemmän sairastuttava. Sen sijaan, että yritetään ratkaista asia väittämällä, että sairaus onkin itse asiassa terveyttä, kuten nykyään tapahtuu.