keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Apurahasyöttyr

Terveisiä apurahagaalasta. Varsinais-Suomen kulttuurirahasto jakoi miljoonan ja minä sain siitä miljoonasta 8000 euroa omaan taskuun tehdäkseni joulun kulttuurisia ja historiallisia kerrostumia esittelevän populaarin tietoteoksen. Siihen tulee minun loistava kuvitukseni. Hanketta kohtaan osoitettiin jo gaalassa alustavaa kiinnostusta, Kari J. Kettula totesi, että kiinnostava idea, mutta kuka tuollaisen kustantaa. Sepä. Mutta pidättäydyn suremasta kustannusasiaa nyt vielä tässä vaiheessa.

Toinen yllätysapuraha tuli Wsoy:n kirjallisuussäätiöltä. Aiheena Kirjoittajan selviytymispakkaus – Kirjailijan häiriöklinikan havainnot ja vinkit  kompaktissa paketissa. Kirjallista kompastelua ja henkiinjäämistä jo kolmella vuosikymmenellä. Onko vähän huvittavaa. Eipä ole kustua tiedossa tällekään opukselle, mutta se ei pelaa joka pelkää.

On hienoa, kun saa hankkeisiin taloudellista tukea ja kannustusta. Samalla järkyttää olla tällä tavalla kahden hankkeen kanssa aivan uuden edessä. Olen innoissani ja kauhuissani.

Tämän vuoden työskentelya turvaa myös Taiken kirjastoapuraha, kiitos siitäkin, ja KIDE tukee uuden läppärin hankintaa, eli minusta on kehkeytynyt todellinen apurahasyöttyr.

Olo on vähän omituinen. Vaikea selittää. Iloitsen ja tunnen syyllisyyttä, koska vein rahat joltain toiselta, joka varmaan olisi ansainnut ne yhtä hyvin kuin minä. Haluan olla rahojen arvoinen, mutta pelkään etten pysty, varsinkin kun tiedän, että on ihmisiä joiden mielestä kaikki tähän asti tuottamani on järkyttävää paskaa. Ja sitten on iso joukko ihmisiä joille tuotantoni on yksi hailee. Mutta raadit ovat tehneet tehtävänsä joten pulinat pois. Lupaan muistaa tämän myös sillä seuraavalla kerralla, kun rahoja taas jaetaan ja jään vaihteeksi ilman.

Share/Bookmark

26 kommenttia:

  1. Huomenta Kirsti! Minua tämä uutinen ilahdutti puolestasi kovasti. Olet rahasi ansainnut. Molemmat projektit kuulostavat hirmuisen kiinnostavilta. Etenkin kiinnostaa, miten ajatus joulukirjasta syntyi? t. Sini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulukirja-ajatus syntyi siitä, että jouluahan Suomessa tunkee joka lävestä vähintään lokakuusta lähtien. 70-luvulta muistan, että silloin vielä valitettiin joulun kaupallisuutta, mutta noista ajoistahan tuo kaupallisuuspuoli on kasvanut potenssiin. Uusia joulukirjoja, kun katselee, niin nehän ovat pelkkää koristetta ja ruokaa ja krääsää ja tavaraa ja kulutusta. Mutta kuka vielä tietää, että miksi joulukuusi. Entä kuka keksi jouluseimen, joka on tulossa muotiin täällä protestanttisessa pohjolassakin. Ja miksi siellä seimessä on härkä ja lammas ja kukko jne. Miksi jouluna syödään niin hemmetisti. jne. Kuka miettii näitä ja kuka tietää mitä kerrostumia näiden tapojen takana on. Tuli semmoinen olo, että krääsän takana olevat ajatukset pitäisi avata ja kertoa uudelle sukupolvelle joka kuvittelee, että joulukrääsä on ihan samanlaista himphamppua kuin kaikki muukin. En tiedä osasinko selittää.

      Poista
    2. Hyvään saumaan olet osunut!! Jouluhan on kuitenkin joku sellainen suomalaisten yhteinen kosketuspinta ja siihen liittyy useimmilla enemmän tai vähemmän voimakkaita muistoja. Tiedä mikä sensaatio opuksestasi vielä tulee:)

      Poista
    3. Sensaatioon tähdätään tietysti!

      Poista
  2. Onnea onnea, ihan oikeudenmukaisesti tämä meni! Turha syyllisyys nyt veks :D A.K

    p.s. En osaa kuvitella mieskirjailijaa syyllistymässä apurahasta. Onko tämä joku salakavalasti kulttuurin naisiin syöttämä piirre, että muiden etu on aina tärkeämpi kuin oma. Vaikka, kaunistahan se on, mutta ah, niin tämän maailman vastaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on se totta, että harva mieskirjailija harrastaa tällaisia itsetutkiskeluja ja varmasti myöskin yhä harvempi nainen, koska onhan kulttuuri muuttunut ja lakannut koulimasta jo meistä naisistakin ihmisiä, jotka pistävät muiden edun itsensä edelle.

      Kuitenkin, tämä on nyt hirvittävän kerettiläistä, olen ajatellut, että eikö kohta olisi kuitenkin syytä alkaa koulia miehiäkin siihen, että alkaisivat opetella pistämään muiden edun omansa edelle. Koska mitään vahvaa yhteisöähän ei luoda eikä ylläpidetä sillä, että jokainen ajattelee vain omaa etuaan ja viis veisaa muista. Jos me haluamme säilyttää hyvinvointivaltion, niin meidänhän on ihan pakko ajatella myös muita, ei pelkästään itseämme. Perinteisesti muiden ajatteleminen on ollut naisten tehtävä, mutta ei liene mitään estettä eikö nyt voisi miehetkin siihen koulia? Ei se edes ole niin kamalaa ajatella välillä muitakin kuin pelkästään itseään.

      Sori pitkä vuodatus.

      Poista
  3. Lämpimät onnittelut! Taas uutta mielenkiintoista odotettavaa :)
    Maija

    VastaaPoista
  4. Onnittelut, iloitse vapaasti, täysillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susu, yritän! Otsa rypyssä kuten aina...;-)

      Poista
  5. Molemmat teokset kiinnostavat. Kyllä niille kustantaja löytyy. Ne pitää vain ensin kirjoittaa.
    Tein yhtä telkkajuttua varten kerran taustatyötä piparkakuista. Erinomaisen kiinnostavaa. Älä unohda piparkakkuja joulukirjasta. Hannu ja Kerttukin tähän jouluperinteeseen liittyvät. Anneli

    VastaaPoista
  6. Siis jouluaihehan on kovinkin kiinnostava!! Ja tyylisi tuntien, mitään kovin kuivaa teosta tuskin on tulossa;) Onnea apurahoista ja kaikilla mittareilla mitattuna pitkästä kirjailijan urasta! Voisit järjestää jo kohta sellaisen fani-gaalan!
    Marjo

    VastaaPoista
  7. Onnittelut tuesta ja kirjat kuulostavat kyllä kiinnostavilta...

    VastaaPoista
  8. Paljon onnea, hienoa kuulla, että jännittäviä kirjoja on sinulla taas suunnitteilla. Oliko siellä gaalassa niin tukalaa kuin edellisessä postauksessa arvelit?
    -Lilli-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei oikeastaan, meni aika kevyesti! Mutta ei se kyllä mikään nautinto ollut.

      Poista
  9. Upea idea tuo "syvällisempi" joulukirja! Heti ostaisin (niin kuin nimimerkistänikin voi päätellä :) Olen netistä yrittänyt kaivella tietoa slaavilaisista jouluperinteistä, pakkasukosta ja muusta, ja sellaiset joulukoristeetkin kiinnostavat. Onnea apurahojen saannista!

    VastaaPoista
  10. Minäkin ostaisin heti, vaikka keskellä kesää! Ja kirjailijaopaskin kiinnostaa. Onnea apurahoista! Hienoa, että kirjallisuudelle vielä tukea löytyy vaikka varmaan enemmänkin voisi olla. Anette

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämä kyllä piristää, että joulukirjalle löytyy kysyntää. täytyykin pistää heti töpinäksi sen kanssa!

      Poista
  11. onnittelut!

    ja erityisesti joulukirja kiinnostaa - kuten niin monia muitakin näköjään.
    Jouluperinteet ovat ihan älyttömän kiehtovia ja oikeastaan ihan älyttömän uusia. Ainakin useimmat niistä ja täällä Suomessa.

    Tyttö- ja muista kirjoista luin lapsena aina mielenkiinnolla juuri joulujaksot (Pikkunaiset, Pieni talo preerialla jne). Kovin ovat erilaisia joulut!
    (tunnustan; luen niitä edelleen joulun alla.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouluperinteet myös muuntuvat, kun tulee uusia vaikutteita, kuten esim. seimiasteleman nykyinen voittokulku, uusi juttu täällä, ikivanha toisaalla. Minä kans tykkään joulujaksoista kaikkialla missä niitä ilmenee. Tätä ei pidä ymmärtää niin, että olisin intohimoinen jouluihminen, oikeastaan ihan päinvastoin. Mutta joulujuttujen takana on jokin yhteinen unelma, joka silti tuntuu tavoittelemisen arvoiselta. Vaikka ajattelenkin, että kaupallinen krääsä on vähän väärä tapa tavoitella sitä. Silti krääsäkin kantaa mukanaan jotain aitouden haavetta.

      Poista
  12. Sen lisäksi, että jouluun liittyy perinteitä, joiden taustoja moni ei tarkkaan tiedä, joulu on eräänlaista poikkeusaikaa vuoden kierrossa.

    Siihen tiivistyy ja kilpistyy vuoden aikana koettuja asioita ja tunteita. Joulu avaa jotain näkymättömiä portteja ja ihmisten on helpompi lähestyä toisiaan.

    Mutta tietysti joulu on myös suuri areena ahdistaville näytöksille, missä piilossa lymynnyt paha pääsee hetkeksi vapaana kulkemaan.

    Joka tapauksessa, näen jo joulukirjasi sieluni silmin! Onnea kiinnostaviin projekteihisi!

    S.A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos S.A! Juu, totta kai joulu on areena ahdistaville näytöksille. Mutta senhän me jo tiedämme ja olemme ehkä itse kokeneetkin. Ehkä siis voisi välillä etsiä reittejä sen luo, mitä oikeasti kaivataan. Rauha ja hyvä tahto ihmisten kesken.

      Poista

Kerro mitä mielessä!