tiistai 10. toukokuuta 2016

Ihmisen erilaisuus

Joudun tänään osallistumaan tilaisuuteen. Tämä on periaatteessa iloinen sellainen, koska tulen saamaan rahaa. Mutta olen ollut jo pitkään ahdistunut rahan hakuun liittyvien järjestelyjen vuoksi. Juhlassa on pukukoodi: Tumma puku. Tiedän yleisellä tasolla mitä se tarkoittaa, mutta entä käytännössä, entä juuri tässä juhlassa. Tätä päivää on edeltänyt tuskastunut vaatevarastojen penkominen. Lumppua löytyy, mutta löytyykö sellaista, jonka voisi pistää ylleen, kun lähtee arvokkaaseen juhlatilaisuuteen.

Juhlaan ei olisi pakko mennä. Aikaisempina kertoina, kun on tullut vastaavanlaisia kutsuja, olen ratkaissut ahdistavan tilanteen jättämällä juhlat väliin. On ollut ihan oikeitakin esteitä, yleensä jokin kirjoittajaohjauskeikka tai vastaava. Mutta nyt ei ole mitään oikeaa estettä. Sen lisäksi ajattelin, että tässä iässä pitäisi ehkä jo pystyä tähän.

Kysyin mukaan kaveriani, joka liittyy rahoitettavaan hankkeeseen tutkijana ja käsikirjoituksen kommentoijana. Hän lupautui oitis seuralaiseksi, vaikka kyseinen apuraha koskee vain minua. Äsken häneltä tuli viesti. Hän on aloittanut jo valmistautumisen illan juhlaa varten, tämä on hänen kesänsä kohokohta.

Sain jälleen aiheen meditoida ihmisen erilaisuutta. Minulle tämä ilta on ehdottomasti tämän kesän pelottavin ja ahdistavin tapahtuma. Kun tästä on selvitty, muu on lastenleikkiä. 


Share/Bookmark

2 kommenttia:

  1. Ihmiset ovat erilaisia. Juhlatilaisuudet ovat minullekin kammotuksen paikka. Mieluummin olisin menemättä. En nauti yhtään. Pakoilen pitkin seiniä. Inhoan juhlapukeutumista. Inhoan pukukoodeja: ihan kuin minulle sanottaisiin, että kun et junttina nyt ymmärrä, että juhlatilaisuuteen pukeudutaan juhlallisesti, niin ilmoitamme sen tässä. Sitten pitää olla sosiaalinen. Pahimmassa tapauksessa puhua vieraiden ihmisten kanssa. Kyllä on kärsimys kukassaan. Täältä kanssakärsijä lähettää tsemppiä. Anneli

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!