Suomi käyttää kuusi miljoonaa euroa vihapuheen vastaiseen kampanjaan. Siis euron per nuppi.
Eihän se tietenkään niin kovin suuri raha ole, mutta miksi ei noitakin euroja voitaisi mieluummin laittaa vaikka siihen, että päiväkodeissa ja peruskouluissa olisi pienemmät ryhmäkoot. Tai siihen, että uupuneet vanhemmat saisivat taas kohtuuhinnalla tilata kodinhoitajan ilman pelkoa lastenhuollon tarkkailulistalle joutumisesta.
Kannattaako vihapuhetta vastaan taistella kampanjoilla? Eikö mieluummin sillä, että pidetään ihmisistä huolta. Ihan jokaisesta joka tänne syntyy, ärsyttävimmästäkin ja huonotapaisimmastakin kusipäästä. Ja sitten pitäisi tietysti opettaa hiukan tapoja kanssa jo pienestä pitäen. Ja jos vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan, niin lasten opettajat voisivat vähän neuvoa heitä. Ja mieluummin ilman pelkoa siitä, että tulevat haastetuksi oikeuteen, kun yrittävät suitsia heidän kullannuppujensa itsekkyyttä.
Koska tässähän on nyt kysymys ihan yksinkertaisesta asiasta. Siitä kuinka käyttäydytään kalustetuissa huoneissa ja kuinka toisten ihmisten kanssa ollaan. Ei se ole mistään kampanjoista kiinni, vaan sosiaalistamisesta ihmisyhteisön tavoille.
Mutta siinä ehkä onkin meidän suurin ongelmamme, että ei meillä ole enää mitään yhteisöä. Ahdistava yhtenäiskulttuuri on purettu ja nyt meillä on tämä täydellinen yksilövapaus ja vihapuheen kakofonia, kun vapaat yksilöt eivät kaikki käytäkään vapauttaan vastuullisesti.
Nykyään näyttää siltä, että kaupustelukulttuurin ja markkinatalouden arvomaailma on imeytynyt kouluihin ja ohjaa koulujen toimintaa. Oppilaat vanhempineen ovat koulujen asiakkaita ja asiakas on aina oikeassa.
Opettajien pitäisi voida kasvattaa nousevaa kansaa siihen, että kaveria ei kiusata, sitä ei jätetä yksin, että muut ovat yhtä tärkeitä kuin minä ja minä olen yhtä tärkeä kuin muut, mutta en välttämättä sen tärkeämpi. Eikä minun tärkeyteni pitäisi perustua siihen, että olen jotenkin kauniimpi kuin muut, fiksumpi kuin muut, vahvempi kuin muut, taitavampi kuin muut, rikkaampi kuin muut tai muuta sellaista. Vaan sen pitäisi jokaisella perustua siihen yksinkertaiseen asiaan, että on syntynyt maailmaan. Tämä on se viesti, joka minun mielestäni pitäisi välittää kouluissa. Jokaisen pitäisi voida kokea olevansa arvokas, yhtä arvokas kuin muut.
Jos tämmöisen pikkujuttuun voitaisiin panostaa, niin mitään vihapuhekampanjoita ei tarvittaisi. Tai siis eihän niitä nytkään tarvita, koska eihän niistä mitään hyötyä ole. Sori vaan, mutta olen tätä mieltä.
Eihän se tietenkään niin kovin suuri raha ole, mutta miksi ei noitakin euroja voitaisi mieluummin laittaa vaikka siihen, että päiväkodeissa ja peruskouluissa olisi pienemmät ryhmäkoot. Tai siihen, että uupuneet vanhemmat saisivat taas kohtuuhinnalla tilata kodinhoitajan ilman pelkoa lastenhuollon tarkkailulistalle joutumisesta.
Kannattaako vihapuhetta vastaan taistella kampanjoilla? Eikö mieluummin sillä, että pidetään ihmisistä huolta. Ihan jokaisesta joka tänne syntyy, ärsyttävimmästäkin ja huonotapaisimmastakin kusipäästä. Ja sitten pitäisi tietysti opettaa hiukan tapoja kanssa jo pienestä pitäen. Ja jos vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan, niin lasten opettajat voisivat vähän neuvoa heitä. Ja mieluummin ilman pelkoa siitä, että tulevat haastetuksi oikeuteen, kun yrittävät suitsia heidän kullannuppujensa itsekkyyttä.
Koska tässähän on nyt kysymys ihan yksinkertaisesta asiasta. Siitä kuinka käyttäydytään kalustetuissa huoneissa ja kuinka toisten ihmisten kanssa ollaan. Ei se ole mistään kampanjoista kiinni, vaan sosiaalistamisesta ihmisyhteisön tavoille.
Mutta siinä ehkä onkin meidän suurin ongelmamme, että ei meillä ole enää mitään yhteisöä. Ahdistava yhtenäiskulttuuri on purettu ja nyt meillä on tämä täydellinen yksilövapaus ja vihapuheen kakofonia, kun vapaat yksilöt eivät kaikki käytäkään vapauttaan vastuullisesti.
Nykyään näyttää siltä, että kaupustelukulttuurin ja markkinatalouden arvomaailma on imeytynyt kouluihin ja ohjaa koulujen toimintaa. Oppilaat vanhempineen ovat koulujen asiakkaita ja asiakas on aina oikeassa.
Opettajien pitäisi voida kasvattaa nousevaa kansaa siihen, että kaveria ei kiusata, sitä ei jätetä yksin, että muut ovat yhtä tärkeitä kuin minä ja minä olen yhtä tärkeä kuin muut, mutta en välttämättä sen tärkeämpi. Eikä minun tärkeyteni pitäisi perustua siihen, että olen jotenkin kauniimpi kuin muut, fiksumpi kuin muut, vahvempi kuin muut, taitavampi kuin muut, rikkaampi kuin muut tai muuta sellaista. Vaan sen pitäisi jokaisella perustua siihen yksinkertaiseen asiaan, että on syntynyt maailmaan. Tämä on se viesti, joka minun mielestäni pitäisi välittää kouluissa. Jokaisen pitäisi voida kokea olevansa arvokas, yhtä arvokas kuin muut.
Jos tämmöisen pikkujuttuun voitaisiin panostaa, niin mitään vihapuhekampanjoita ei tarvittaisi. Tai siis eihän niitä nytkään tarvita, koska eihän niistä mitään hyötyä ole. Sori vaan, mutta olen tätä mieltä.
Tekstit
Amen!
VastaaPoistaTäysin samaa mieltä.
Kyllä, aika kosmeettisilta nämä monet kampanjat tuntuvat, joilla yriteään peittää sitä rumaa jälkeä, joka syntynyt siitä, että aivan perusasioissa on menty vikaan. Väärät valinnat ja priorisoinnit on tehty jo paljon aiemmin. Välillä hirvittää koko touhu...
VastaaPoista90-luvun lamasta lähtien suunta on ollut tämä. Siitä lähtien on menty talouden ja markkinaliberalismin ehdoilla.
VastaaPoistaAhdistava yhtenäiskulttuuri? Ihan en tavoita kirjoituksestasi mitä tarkoitat. Kaipaatko myyttistä ja kadonnutta yhtenäiskulttuuria? Ajatteletko, että koska se on hävinnyt, niin seurauksena on yltyvä vihapuhe?
VastaaPoistaErilaisuuteen ja suomalaiskansallisiin kielellisiin ja kultuurisiin vähemmistöihimme on suhtauduttu hyvin pensesästi, jopa vihamielisesti. Saamelaisia on yritetty suomalaistaa kieltämällä heiltä heidän oma kielensä, romaneihin on suhtauduttu hyvinkin kielteisesti, suomenruotsalaisuuteen nihkeästi, tataarivähemmistöön vähättelevästi. On eletty näennäisessä yhtenäiskulttuurissa.
Erilaisuuden sietokynnys saisi olla suomalaisilla korkeampi. Vihapuhe, agressiivinen uhkailu ja pelottelu, väkivaltateoilla "mahtailu" tai väkivaltatekojen väheksyntä (tyyliin: läpällä heitin kun uhkasin tappavani sinut) kertoo kyllä, että kansalaiskasvatusta tarvitaan. Aikuisetkin ihmiset tarvitsevat jo ohjausta omien sisäisten yllykkeidensä hillitsemisessä ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessaan. En pidä lainkaan pahana asiana, että opittaisiin ja osattaisiin hyvät käytöstavat toisia ihmisiä kohtaan. Erityisesti sosiaalisessa mediassa.
"Kaipaatko myyttistä ja kadonnutta yhtenäiskulttuuria? Ajatteletko, että koska se on hävinnyt, niin seurauksena on yltyvä vihapuhe?" Lyhyesti: en kaipaa.
Poista"En pidä lainkaan pahana asiana, että opittaisiin ja osattaisiin hyvät käytöstavat toisia ihmisiä kohtaan. Erityisesti sosiaalisessa mediassa." Juu en minäkään. Ja missä nämä opitaan? Kotona ja koulussa. Mutta yhteiskunnassa on nyt koko ajan purettu niitä mekanismeja, jotka auttaisivat koteja ja kouluja huolehtimaan kasvatusvelvoitteistaan.
Lisäksi ei olisi lainkaan hassumpaa, jos yhteiskunnassa vallitsisi sellaiset arvot joita kouluissa opetetaan. Mutta koska näin ei ole, yhteiskunnassa vallitsee syvä ristiriita sen välillä mitä opetetaan ja mitä oikeasti arvostetaan.
Myös lisääntyvä taloudellinen eriarvoisuus luo vakavia paineita ihmisille. Nämä ovat kaikki asioita, joita ei kosmeettisilla kampanjoilla ratkota.
Totta. Hallitus toimii ristiriitaisesti: leikkaa koulutuksesta, opetuksesta ja yrittää paikata vakavaa virhettään kampanjalla.
PoistaMuuttako yksittäinen kampanja syvällä olevia asenteita? Entä voiko miten hyvin aikuisia ihmisiä voi kasvattaa? Missä on mittari, jolla voi osoittaa, että aitoa muutosta tapahtuu? - Siili
VastaaPoistaEi kai kukaan järkevä ihminen kuvittele, että kampanjoista on oikeasti jotain hyötyä. Paitsi niille, jotka näitä kampanjoita masinoivat, painavat prosyyreita jne.
PoistaMinä nostan panoksia ja väitän, että vihapuhekampanjasta on haittaa. Se lisää vihaa. Tällaisella kampanjalla pyöritetään veistä niiden haavassa, jotka vihaisia ovat. Vihaiselle kampanja avautuu parempiosaisten arvosteluina omia tunteita kohtaan niin kuin vihaisella ei olisi syytä vihaansa. Niin kuin hän olisi jostain tyhjästä sen vihansa keksinyt. Syntyy tällainen onnelliset ja etuoikeutetut arvostelevat onnetonta ja kovaonnista tilanne. Siihen päälle vielä "onnellisten" some ym. hekumointia kampanjan hengessä, miten ihanaa onkaan, kun ei vihaa, niin kyllä siinä vihainen vihastuu ihan helvetisti lisää. Ei kuuttaa miljoonaa voisi paljon huonommin käyttää. Ydinpommi ehkä olisi vielä huonompi hankinta ollut. En tosin ole varma.
VastaaPoistaVihaisuus on eriasia kuin patologinen pitkäaikainen vihapuhe. Viha on tunne, eikä tunteet sinänsä ole vaaraksi vaan se mitä tunteen vallassa tekee tai toimii.
PoistaValkoinen raivo - elokuva kannattaa katsoa. Sen avulla pääsee jyvälle siitä mistä on kyse vihaan juuttumisessa, raivossa.
Sattumoisin katsoin ko. ohjelman. Mutta en nyt oikein tavoita tarkoitustasi. Koska valkoiseen raivoonhan ei liittynyt minkäänlaista _vihapuhetta_, valkoisen raivon vallassa toimiva ihminen on kohtelias ja täysin rauhallinen kunnes pamauttaa ärsyttävät tyypit päiviltä.
PoistaVai tarkoitatko, että se yliopiston proffa, joka piilotti laitoksen digilaitteet varastoon ja teki päähenkilöstä rikosilmoituksen väittäen tämän varastaneen kyseiset laitteet, olisikin toiminut toisin, jos vihapuheen vastainen ja hallituksen maksama kampanja olisi päässyt muokkaamaan hänen asenteitaan?
Valkoiseen raivoon sairastunut joutui vihapuheen kohteeksi (kiusaamisen, fyysisen väkivallan, solvaamisen). Vihapuhe on väkivallan muoto.
PoistaJa uskot sen poistuvan asennekasvatuksella? okei
PoistaAjattelen samansuuntaisesti!
VastaaPoistaKampanja on hurskastelua ja laastari. Voidaan kertoa, että jotain on tehty ja rahaa törsätty. Muistaako joku vielä koulujen raittiusvalistuksen? Paljonko oli merkitystä silläkään? Tämä on ihan vastaava tyhjänpäiväisyys. Mainostoimistot varmaan kiittävät keikasta. Anneli
VastaaPoistaJoo raittiusvalistus on hyvä esimerkki. Ja järkevintä on, kun pistetään rahaa raittiusvalistukseen ja sitten toisaalla alennetaan alkoholiveroa, tuodaan väkevämpiä viinoja ruokakauppoihin ja helpostetaan kaikin tavoin alkoholin saatavuutta. Sisätautilääkäreiltä ja a-klinkan sosiaaliterapeuteilta voi käydä kysymässä näiden toimenpiteiden saldoa kansanterveyden kannalta.
VastaaPoistaViha on normaali tunne niin kuin muutkin tunteet, eikä sitä voi kieltää. Jos sitä halutaan vähentää, pitäisi poistaa ne syyt, jotka siihen johtavat. Vihaan vaikuttaa mm. kasvatus, koulu, tietämättömyys, propaganda, yhteiskunnalliset olot, kokemukset.
VastaaPoista