En voi sanoin kuvata kuinka idiootiksi tunnen itseni vietyäni eilen portfolioni julkaisugraafikkokouluun tutkintolautakunnan arvioitavaksi.
Näin siinä nimittäin samalla kurssikavereiden portfoliot. Kun yhdessä portfoliossa oli aukeamia esimerkiksi Sammakon kustantamista kirjoista, niin voin kertoa, että käsin piirretyt sarjakuvani näyttivät todella amatöörimäisen typeriltä niiden rinnalla. Täällä blogimaailmassa olen tottunut, että sarjakuvani hymyilyttävät ja saan niistä kannustavaa palautetta. Nyt näin vain sääliviä ilmeitä ja kuulin äännähdyksiä: hmmmm.
Oli siellä tietenkin muutakin kuin sarjakuvia, esimerkiksi SamBodyPlaysille tekemäni esitteet. Mutta nekin herättivät lähinnä hämmennystä kurssikavereissa jotka olivat jo alunperin graafisen alan ammattilaisia. He ovat töissä mainostoimistoissa ja kustantamoissa. Tehneet jo vuosikausia töitä graafikoina.
Sen lisäksi he ovat käyneet tunneilla ja ottaneet opetuksesta kultajyvät talteen.
Minä sen sijaan en ole alkusyksyn 2011 jälkeen käynyt koulussa edes kääntymässä, vaikka juuri minun olisi siellä pitänyt tietenkin istua ja yrittää ottaa opikseni. Voi tätä häpeää.
Varsinainen tutkintotilaisuus on ensi viikolla, ja kesäkuussa seuraava. Vielä tässä voisi tietenkin yrittää jotain räpistellä.
Näin siinä nimittäin samalla kurssikavereiden portfoliot. Kun yhdessä portfoliossa oli aukeamia esimerkiksi Sammakon kustantamista kirjoista, niin voin kertoa, että käsin piirretyt sarjakuvani näyttivät todella amatöörimäisen typeriltä niiden rinnalla. Täällä blogimaailmassa olen tottunut, että sarjakuvani hymyilyttävät ja saan niistä kannustavaa palautetta. Nyt näin vain sääliviä ilmeitä ja kuulin äännähdyksiä: hmmmm.
Oli siellä tietenkin muutakin kuin sarjakuvia, esimerkiksi SamBodyPlaysille tekemäni esitteet. Mutta nekin herättivät lähinnä hämmennystä kurssikavereissa jotka olivat jo alunperin graafisen alan ammattilaisia. He ovat töissä mainostoimistoissa ja kustantamoissa. Tehneet jo vuosikausia töitä graafikoina.
Sen lisäksi he ovat käyneet tunneilla ja ottaneet opetuksesta kultajyvät talteen.
Minä sen sijaan en ole alkusyksyn 2011 jälkeen käynyt koulussa edes kääntymässä, vaikka juuri minun olisi siellä pitänyt tietenkin istua ja yrittää ottaa opikseni. Voi tätä häpeää.
Varsinainen tutkintotilaisuus on ensi viikolla, ja kesäkuussa seuraava. Vielä tässä voisi tietenkin yrittää jotain räpistellä.
Tekstit
Genau, ei se tapa, mikä vahvistaa :) Voin eläytyä tunteeseesi, mutta samalla muistutan, että jos itse olet tyytyväinen työhösi ja saat muut nauramaan - edes blogimaailmassa - etkö voi silloin olla vain tyytyväinen. Itsensä vertailu muihin ei vältsisti vahvista!
VastaaPoistaDuoda duoda, eikös julkaisugrafiikka ja sarjakuvat ole vähän eri asia. Jos Jaska
VastaaPoistaJokusia, tms, arvosteltaisiin grafiikkana (?) niin mitä siitäkin tulisi?
Tuli tuo JJ mieleen koska tyylisi on sitä lähellä. Olet saanut yllättävän paljon ilmettä Pikku-Kirstiin hyvin minimaalisella piirroksella.
Helmi-Maaria, muihin vertailemista pitää välttää tietysti, mutta kun on kysymys koulusta ja joku on aina paras ja joku huonoin, niin väkisinkin sitä sitten muiden töitä tarkastellessaan tajuaa että ahaa, minä olen taas se huonoin...
VastaaPoistaAuvo, ovathan ne eri asioita tietysti. Ja minulla sarjakuvat ovatkin vain kansissa, sekä, etu- että takakannessa, eli on minulle muutakin siinä portfoliossa. Mutta väkisinkin sitä kuitenkin tiedostaa että huhhuijaa, kaukana ollaan ammattilaisesta tällä alalla.
Nykyisin opetetaan jo taidekouluissa, miten tuoda itseään ja töitään esille. Sitä pidetään tärkeänä ja korostetaan omatoimista aktiivisuutta suhteiden luonnissa yms. Joten olet aivan oikealla polulla. Lisää vaan portfolioita, että saa esitellä aina uusia kuvia! Sarjakuvasi ovat hyviä! Niissä on elämän makua.
VastaaPoistaIdea sarjakuvakirjoissa näyttää olevan tärkeä. Ainakaan Kaisa ja Cristoffer Lekan paksussa kirjassa Tour d'Europe, jossa on koko sivun kuvia, puhekuplat ja tekstit niissä vetävät enemmän huomiota kuin kuvat, jotka ovat hyvin yksinkertaisia, mutta silti ihan kivoja.
Kuulin tänään, miten tutkimuksen mukaan suurin osa taiteilijoista elää köyhyysrajan alapuolella, ja syy: taiteilijoita on liikaa! Hupsista!
Mutta vaikka ei olisikaan porukan parhaimmista niin kuuluu silti porukkaan, joka on parempi kuin valtaväestö :-)
VastaaPoistaEikä huipulle tarvitse pyrkiä. On hyvä olla monenlaisia vahvuuksia. Eilisen Hesarin kolumnissa Johonna Korhonen käsitteli juuri tätä teemaa ja jutun lukeminen toi minulle hyvän mielen.
http://www.hs.fi/kulttuuri/Huipulle+pyrkiminen+vain+lis%C3%A4%C3%A4+luusereiden+m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4%C3%A4/a1305560123356?ref=fb-share
Liisu, kaikki haluavat olla taiteilijoita.
VastaaPoistaHeh Tuulie, jonkunhan on aina oltava se porukan huonoin. Minulla alkaa olla siitä jo kokemusta. Luin tuon Korhosen jutun, piti blogatakin siitä.
Minä en ymmärrä sitä, millaista jonkin pitäisi olla mutta ymmärrän sen, mistä pidän - ja pidän ihan hirveästi toisessa blogissa julkaisemistasi sarjakuvista. Ne ovat aitoja ja nasevia, ja odotan aina uusia eli katson syötteenlukijasta ensimmäisten joukossa, kulkeeko henki... Olen myös sitä mieltä, että käsin kirjoitettu tekstisi toimii tosi hyvin! Vahvistu!
VastaaPoistaOi kitos Jl!
VastaaPoista