On se kumma. Olen itse lähtenyt pois monista seurueista sen vuoksi, että ihmisten jutut ovat mielestäni kyllästyttäviä. Mutta kun joku lähtee minun juhlistani kesken sen vuoksi, että minun juttuni ovat tylsiä, niin se kyllä kirpaisee.
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Tätä täytyy nyt harkita syvällisesti, sillä minulla on rankka tapa ikävystyä, kun joku paasaa ja levitoida itseni tilanteesta aivan muualle. Ehkä paasaankin itse? Ehkä parasta tyytyä omaan ja koiruuteni seuraan, näille kahdelle olen aina riittävän kiinnostava;-)
VastaaPoistaEmmehän me koskaan paasaa. Muut vain eivät yllä tasollemme. Paitsi se koira.
VastaaPoistaKoirat taitavat olla nykyihmisten suosituimpia sukulaisia.;)
VastaaPoistaja miksei kissatkin.
VastaaPoistaTottahan se kirpaisee, ei välttämättä siksi että omat jutut on jonkun mielestä tylsiä, vaan sen takia että kun järkkää juhlat, niin tietenkin toivoisi vieraiden viihtyvän.
VastaaPoistaJoku tykkää puhua tavallisesta arjesta, joku toinen maailmanpolitiikasta ja kolmas melkein mistä vaan. Silti meillä kaikilla varmaan on aiheita jotka jo parin lauseen jälkeen tuottaa turtuneen ikävystymisen ja/tai johon ei keksi kerrassaan mitään sanottavaa, vaikka kuinka kohteliaasti yrittäisi osallistua.
Kannattaa ehkä jo kutsuvieraslistaa laatiessa miettiä, että jokaiselle löytyisi varmasti sopivaa juttuseuraa, eli Nooan arkin tapaan 2 kpl jokaisesta aihealueesta kiinnostunutta ;)
Mutta se on vaikeaa, koska ihmisten mielenkiinnon kohteet voivat myös muuttua. Sitä kuvittelee ihmisten olevan kiinnostuneita siitä mistä ennenkin, mutta eivät ne sitten välttämättä olekaan. Toisaalta siihen olisi tietenkin pitänyt ymmärtää varautua, koska omatkin mielenkiinnonkohteeni ovat vuosien saatossa muuttuneet jonkin verran.
VastaaPoistaMainitsiko poistuja syyn poistumiselleen? Josko syy olikin jokin muu, kuin mitä päättelit. Joku on todennut fiksusti, ettei kannata kuvitella ajatuksia toisen päähän. Voi pahoittaa mielensä ihan aiheetta.
VastaaPoistaJuu, kyllä hän mainitsi.
VastaaPoistaEhkä ihmiselle tekee välillä ihan hyvää olla ikävystynyt? Elämä kyllä aika ajoin järjestää näitä tilanteita. Kaikki, heti, mulle-maailmassa moni miettii, mitä MINÄ tästä saan, voisinko käyttää aikani paremmin. Juttelu, keskustelu on käsittääkseni pääsääntöisesti kuitenkin vuorovaikutusta. Tylsiin juttuihin voi ainakin joskus vaikuttaa. Ensi kerralla, kun mielesi tekee, Kirsti, lähteä litomaan, jää loimaalaisittain jahnamaan ja jaarittelemaan. Se on vissiin sitä downsiftinkii?
VastaaPoistaOlen kyllä aika useinkin ikävystynyt omaan seuraani ja omiin juttuihini...
VastaaPoistaJoo, tiedän että keskusteluun voi ainakin yrittää vaikuttaa, mutta se on silti yllättävän vaikeaa. Varsinkin jos toiset näyttävät nauttivan keskinäisestä jutustelustaan, tuntuu vähän törkeältäkin yrittää vääntää juttua oman mielen mukaiseen suuntaan.
Vaan se vasta on kamalaa, jos vieraat viihtyvät (keskenään) niin hyvin, etteivät lähde ollenkaan kotiin, eikä itse pääse nukkumaan. Sellaistakin olen kokenut.
VastaaPoistaNo, nykyään en todellakaan järjestä juhlia, enkä osallistu niihin, mutta silloin joskus....muinoin.
Nykyään olen, jos jonnekin eksyn, ensimmäinen lähtijä, eikä se johdu muiden pitkäveteisyydestä tms. vaan omista, rajallisista voimavaroista ja ahdistuksesta.
Joo, kyllä on sellaisiakin kokemuksia. Ja ymmärrän kyllä ihmisten erilaiset rajoitteet tällaisissa jutuissa.
VastaaPoistaTotta. Olen viime aikoina huomannut, että juttuni ovat tylsistyttäviä, ja haluaisin olla hauska. Tai kiinnostava/innostava. En vain ole. Kyllä se syö naista.
VastaaPoista