Kun tapahtuu jotain yllättävää, sitä tulee tietoiseksi omasta hermostorakenteestaan. Olen ennenkin tiennyt, että olen herkästi häiriintyvä. Sen huomaa esim. siitä, että jos huoneessa on kärpänen, en pysty ajattelemaan mitään muuta enkä keskittymään mihinkään ennen kuin kärpänen on saatu pois päiväjärjestyksestä.
Nyt on elämäni ikkunasta pörähtänyt sisälle eräänlainen aika yllättävä kärpänen. Hankala puoli on, etten oikeastaan voi itse vaikuttaa siihen mitä pörräävän kärpäsen kanssa tapahtuu. Miten kauan se tässä pörrää ja mitä sitten tapahtuu. Pitää vain alistua odottamaan ja sekin on minulle vaikeaa. Olen myös korkean intensiteetin ihminen. Pyrin aina ratkaisemaan asiat HETI. Mutta aina se ei ole mahdollista. Joskus pitää vain tyynesti odottaa. Sitä siis opettelen nyt.
Minun kannaltani on onneksi kysymys hauskasta asiasta. Aurinko tunnetusti nousee idästä, jospa nousisi minunkin aurinkoni...
Nyt on elämäni ikkunasta pörähtänyt sisälle eräänlainen aika yllättävä kärpänen. Hankala puoli on, etten oikeastaan voi itse vaikuttaa siihen mitä pörräävän kärpäsen kanssa tapahtuu. Miten kauan se tässä pörrää ja mitä sitten tapahtuu. Pitää vain alistua odottamaan ja sekin on minulle vaikeaa. Olen myös korkean intensiteetin ihminen. Pyrin aina ratkaisemaan asiat HETI. Mutta aina se ei ole mahdollista. Joskus pitää vain tyynesti odottaa. Sitä siis opettelen nyt.
Minun kannaltani on onneksi kysymys hauskasta asiasta. Aurinko tunnetusti nousee idästä, jospa nousisi minunkin aurinkoni...
Tekstit
"Pyrin aina ratkaisemaan asiat HETI."
VastaaPoistaKuin myös. Olen kärsimätön luonne, asioiden pitkittyminen on tuskaa -_- Kärpäset huoneissa tuottaa mulle ongelmia siksi, että jos ne pörrää lähellä niin alan kiinnostuneena seuraamaan niiden puuhastelua, ja omat hommat jää odottamaan.
Hyvä kuulla että sun "kärpänen" on hauska :) Enkä oo yhtään utelias mikä se mahtaa olla.....!? ;)
Eläinrakkauteni periaatteessa ulottuu ötököihin asti, mutta en minä kyllä kärpästen elämää välitä seurata sittenkään.
VastaaPoistaPistin sulle sähköpostin.
Voi ei, miten mieltä kutkuttava postaus, herätti uteliaisuuden!
VastaaPoistaHeh, no ehkä kerron maanantaina..
VastaaPoistaUteliaisuus on herännyt täälläkin. Muuten olen aika hyvä ottamaan sellaiset asiat lunkisti joihin ei voi itse vaikuttaa, eli kärpäseen kiinnitetään huomiota sitten kun se laskeutuu...
VastaaPoistaNoin muuten, oletko ottamassa osaa Helsingin sarjakuvafestivaalien Taivaallisin pienlehti -kilpailuun? Titteli ainakin sopisi :)
http://sarjakuvafestivaalit.fi/pienlehtitaivas-root/taivaallisin-pienlehti
Ooh, kiitos vinkistä, en tiennytkään tuollaisesta.
VastaaPoistaNiin, onhan tämä aika alamittainen tapa koukuttaa lukijoita blogiin...
Muistan sen kärpäsen laiskan surinan mummolan tuvan ikkunassa. Kellään ei ollut kiire mihinkään, oli varmaan sunnuntai, pölyn tuoksu nenässä, helteen tuntu ikkunan takana, hiljaisuus. Paitsi se surina: kärpänen lauloi unilaulua.
VastaaPoistaiisi
Kuulostipa tunnelmalliselta. Minä en kestänyt kärpäsiä pörisemässä lapsenakaan. Varsinkin kun se unilaulua laulanut kärpänen muuttui herätyskelloksi aamulla kävellessään nenäni päällä.
VastaaPoista