Koska olen menossa elokuun lopussa Puolaan, Varsovaan, päätin lukea paitsi matkaoppaan myös puolalaista nykykirjallisuutta. Äh, nyt minä taas sepittelen satuja. En päättänyt mitään sinne päinkään, mieheni se oli, joka meni kirjastoon ja lainasi pinon kirjoja. Mutta se on totta, että minä olen niitä lukenut.
Olga Tokarczukin Alku ja muut ajat on niin upea, että jos minulla olisi eläke tai jokin muu tulonlähde, niin ehkä lopettaisin kirjoittamisen tältä istumalta. Onneksi voin vähän väittää vastaan romaanin filosofiselle sisällölle. Tosin sehän on turhaa, ei romaanin kanssa kannata ryhtyä riitelemään. Romaani on sepite, se väittää maailmasta mitä väittää ja lukijalla on vapaus ymmärtää omalla tavallaan.
Mutta oikeasti, nautin kirjailijan tavasta tarkastella maailmanhistorian kulkua. Julma tarinahan tämä on, mutta kerrottu niin hienosti, ettei sekään kauheasti haittaa.
Kiiltomadossa kirja on tietenkin arvioitu aikapäiviä sitten.
Olga Tokarczukin Alku ja muut ajat on niin upea, että jos minulla olisi eläke tai jokin muu tulonlähde, niin ehkä lopettaisin kirjoittamisen tältä istumalta. Onneksi voin vähän väittää vastaan romaanin filosofiselle sisällölle. Tosin sehän on turhaa, ei romaanin kanssa kannata ryhtyä riitelemään. Romaani on sepite, se väittää maailmasta mitä väittää ja lukijalla on vapaus ymmärtää omalla tavallaan.
Mutta oikeasti, nautin kirjailijan tavasta tarkastella maailmanhistorian kulkua. Julma tarinahan tämä on, mutta kerrottu niin hienosti, ettei sekään kauheasti haittaa.
Kiiltomadossa kirja on tietenkin arvioitu aikapäiviä sitten.
Tekstit
Heinäkuun lopuksi oli eteisen lattialla odottamassa pieni sivistysruiske, kiitos siitä. Hymyilytti jo "mikä on maailmankaikkeuden sielu"-kohdassa...
VastaaPoista(noin muuten, itse osallistuin myös luterilaisten messuun vaikken ehtoollista siellä nautikaan, niitä hetkipalveluksia on tosiaan paljon, Lallin koulun jumppasalissa oli ikkunoiden puolella vähän turhankin valoisaa mutta lukea siellä kyllä pystyi ennen nukahtamista, ja ruusukon rukoileminen tosiaan vauhdittaa pitkiä kävelymatkoja, ei kuormita. Ja ♥ Yläneen ja Kankaanpään emännät ♥)
Se on vaikuttava teos, eniten ehkä tykkäsin Päivän talo, yön talo -teoksesta, ja Vaeltajat, se on sitten ihan oma lukunsa.
VastaaPoistaHdcanis, ai joko se tuli. Kyllä siellä tosiaan kaikki osallistuivat toistensa messuihin, minäkin olisin mennyt, mutta varvas esti...
VastaaPoistaUskollinen lukija, pitääkin tarttua noihin mainitsemiisi teoksiin.
Kiitoksia erinomaisesta kirjavinkistä! Puolalaista kirjallisuutta onkin varsin vähän minkään maailman medioissa esillä. Lieneekö sama ongelma kuin suomalaisilla - marginaalinen ja outo kieli, jota ei hevin lähdetä kääntämään.
VastaaPoistaVoi olla kieli, ja ehkä raskaaksi koettu kulttuuri. Itse muistan Wajdan elokuvat joita katsoin 70-80 luvuilla. Huhhuh.
VastaaPoista