Kiinnitin huomiota, että naapuritaloa remontoivat ulkomaalaiset rakennusmiehet ovat hoikkia verrattuina suomalaisiin rakennusmiehiin jotka vähintään kuusikymmentäluvulta lähtien ovat olleet pulskaa väkeä. Vierastyövoiman hoikkuutta ihaillessani käväisi yllättäen mielessä, että missä vaiheessa alkaisin epäillä heitä nälkiintyneiksi sen sijaan, että nyt vain kadehtien ihailen heidän hoikkuuttaan. Entä jos he eivät olekaan hoikkia vapaasta tahdostaan vaan siksi, ettei heillä ole rahaa ruokaan, koska pienellä palkalla elätetään koko sukua kotimaassa. Miten laihoiksi heidän pitäisi muuttua, että havahtuisin jonkin asian olevan pielessä? Ja tekisinkö sittenkään mitään? Mitä olisi tehtävissä? Tuli vain mieleen taas, että silmien edessä voi tapahtua kaikenlaista jota ei oikeastaan havaitse.
Tekstit
Häh? Mä olin melkein 15 vuotta rakennusfirmassa töissä, enkä nyt lennosta muista kuin yhden vähän tuhdimman pojan, ja suomalaisia olivat lähes kaikki. Rotevia toki useimmat, mutta sehän on eri asia :)
VastaaPoistaPieni puute tekisi ihmeitä pullukakirjailijoillekin.
VastaaPoistaEi auta, tulojen puolesta olen nälkätaiteilija, mutta jostain tuota läskiä silti pääsee kertymään. Ehkä se on se hengen ravinto ;)
PoistaSen täytyy olla sitten kovin rasvaista hengenravintoa jos siitä kertyy läskiä ;)
PoistaAnu, pojat ehkä ovatkin hoikkia, mutta iän myötä rakennusmiehille kertyy läskiä samaan tahtiin kuin muillekin. Ei ainakaan voi sanoa niin, että työläiset olisivat Suomessa laihempia kuin virkamiehet. Mutta 1900 luvun alussa työläiset tunnisti siitä, että olivat laihoja.
VastaaPoistaEi ainakaan nämä tehtaan työväen soittokunnan jäsenet mitään laihoja ole. Enemmänkin pulskia, mutta eivät lihavia.
Poistahttp://www15.uta.fi/koskivoimaa/kulttuuri/1870-00/index.htm
Juu, tuo voi pitää paikkansa, Kirsti, aika nuoria miehiä siinä firmassa oli.
PoistaEnglantilainen kirjailija Mrs. Alec Tweedie kertoo kirjassaan Through Finland in Carts (1897), että Helsingin vossikkakuskit olivat valtavan lihavia. Hän vertasi heitä tietenkin englantilaisiin ajureihin, jotka eivät nähtävästi olleet lihavia. Perinteinen englantilainen ruokavalio oli vähän niiin kuin Atkinsin dieetti, mutta suomalaiset olivat perunan, silakan ja puuron syöjiä.
VastaaPoistaEn muista, pitikö kirjailijatar Ethel Brilliana Tweedie muitakin suomalaisia tavallista lihavampina. Vossikkakuski teki istumatyötä niin kuin suomalainen nykyajan kirjailijakin. Entisajan kirjailijoilla oli puhtaaksikirjoittajat, jotka kirjoittivat koneella ne versiot, joita kirjailijat olivat sohvallaan käsin raapustaneet.
En tiedä mitä sanoa. Ehkä tässä pitää nyt kirjoittaa työväestön historia uusiksi, kun paljastuu, että työläiset ovat aina olleetkin ylipainoisia, eikä nälästä tietoakaan.
VastaaPoistaEikö tämä sitten ole suomalaisen työväestön historiaa?
VastaaPoistahttp://www.historia.tampere.fi/etusivu.htm
Kyllä ammattitaitoiset Kivesmiehet ja Raksamiehet ja Asfalttimiehet ja Putkimiehet ovat saaneet, sanoisko 40-50-luvulta asti, hyvän ja kelpo tilin.
VastaaPoistaAmmattialat: päivähoito, opettajat, kirjasto- ja arkistola, hoitoala ja muut naisvaltaiset kasvatus- ja opetusalat ovat kitupalkattuja palvelija-ammatteja.
Siis:
Duunariammatteja joista ei makseta tänä päivänäkään kuin neekeripalkkaa.
Aika aikaansa kutakin. Kahden kerroksen väki ajattelu on ohi. Palvelusväki lähtee muualle.
Nykyinen suomalainen vauras (muiden ansioilla vaurastunut) keskiluokka on hädissään... en jatka, mutta tämä palveluyhteiskunta on ohi mennyttä aikaa ...
Tämä oli ilmeisesti tosi huono postaus, koska pointtini meni kaikilta ohi. Sinänsä samaa mieltä anonyymin kanssa.
VastaaPoistaAnonyymille: Kaikki ammatit ovat palveluammatteja, niin opettajat kuin lääkäritkin. Poliitikkojenkin pitäisi tajuta olevansa kansan palvelijoita. Eräs perinteinen palveluammatti on erittäin suosittu, vaikka se on todella palvelemista ja raatamista : kokki eli keittäjä. On myös trendikästä ryhtyä hierojaksi ja kampaajksi jne. Päiväkotien lastenhoitajat ne vasta palveluammatissa ovatkin.
VastaaPoistaHeittäkää ne Viktorian ajan Englannin yhteiskunnan synnyttämät marksilaiset asenteellisuudet menemään. Kohta kelpaavat 70-lukulaisten piioiksi haukkumat mutta hyvin arvostetut kotiapulaisetkin kiireisille uraihmisille, jotka eivät halua enää elää pölyn ja kaaoksen keskellä ja raahata pikkulapsiaan kokopäivähoitoon.
Ihmisiltä vaaditaan liikaa, jos heidän täytyy hoitaa kotinsa, olla työssä, tehdä samalla esimerkiksi ne työt joita tekivät ennen sihteerit ja pankkivirkalijat. On kalliin koulutuksen tuhlaamista, jos lääkärit joutuvat olemaan samalla konekirjoittajia.
Ihmiset väsyvät kun heiltä vaaditaan liikaa. Vai haluatteko, että kaikki kansalaiset ovat yksineläviä lapsettomia työmuurahaisia, joiden elämässä ei ole muuta kuin työ?