Intensiivinen kurssijakso vastaa pitkää humalatilaa ja jälkivaikutuksena on krapula, jota hoidin tekemällä tutun kävelylenkkini Saaroniemeen ja takaisin, kaksikymmentä kilometriä. Tutulla reitillä ajatukset vapautuvat. Haluaisin kasvaa ihmisenä. Tätä termiä ei kai juuri kukaan enää käytä tosissaan näinä kyynisinä nykyaikoina. Opin viikon aikana paljon, sillä ihmiset ovat tarinoiden suihkukaivoja, tosin sanaa suihkukaivo käytti proosakurssin opiskelija Taija Tuomisesta. En tiedä oliko metafora hänen oma keksintönsä, mutta se jäi pyörimään mieleen. Kuten sekin, kun joskus vuosia aikaisemmin Kirsi Kunnas kutsui puita suihkukaivoiksi. Mutta ehkä seuraava suihkukaivo ei enää poraudu mieleeni. Alkaa tämän kesäni toinen lomaviikko. Haluaisin lukea muutaman romaanin, tai ylipäätään kirjan. Piirtääkin haluaisin. Saa nähdä onnistuuko.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mitä mielessä!